Liv Strömquistin tuorein sarjakuva-albumi "Peilisalissa" (Sammakko, 2023) pureutuu kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin. Sarjakuvaesseissä poimitaLiv Strömquistin tuorein sarjakuva-albumi "Peilisalissa" (Sammakko, 2023) pureutuu kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin. Sarjakuvaesseissä poimitaan esimerkkejä niin historian lehdiltä kuin somentäyteisestä nykyajastakin. Paljon painavaa ja miettimisen arvoista asiaa omanlaisensa huumorin höystämänä! Sarjakuvakerronnallisesti albumi on vähän puuduttava, enkä oikein ymmärrä miksi sama täytyy asia sanoa kahteen otteeseen ja vielä samassa ruudussa. No, tuleepa pointti ainakin selväksi!...more
Vuonna 1998 syntyneellä Riina Tanskasella on ilmeisesti instagramissa melkoisesti seuraajia, mutta minulle hänen tuotantonsa oli entuudestaan tuntematVuonna 1998 syntyneellä Riina Tanskasella on ilmeisesti instagramissa melkoisesti seuraajia, mutta minulle hänen tuotantonsa oli entuudestaan tuntematonta.
"Tympeät tytöt - aikuistumisriittejä" (Into, 2021) -albumi on tiukka paketti feminististä ja kapitalistista yhteiskuntakritiikkiä, ja sitä on niin hyvässä kuin pahassa verrattu ruotsalaisen Liv Strömquistin sarjakuviin. Vaikutteet ovat nähtävissä, mutta henkilökohtaisesti pidin albumista jopa enemmän. Strömqvist vetää joskus karnevalistisesti yli, kun taas Tanskasen aavistuksen verran totisempi julistus osuu tiukemmin maaliin. Visuaalisesti albumi on hieno, värien käyttö miellyttää silmää.
Feminismiin enemmän tutustuneet ovat todenneet, ettei albumi tarjoa heille mitään uutta, mutta itselleni se tarjosi paljon ajattelemisen aihetta ja pohdiskeltavaa. Ja vaikka asia on painavaa, lähestymistapa on sen verran helposti sulateltava, että "Tympeitä tyttöjä" voisi tarjota vaikka yläkouluikäisten lukijoiden käsiin.
Sarjakuvavuoden 2021 parhaita albumeita, uskaltaisin väittää....more
Nanna Johanssonin "Vitsaa säästämättä" (Sammakko, 2021) -kokoelma vertautuu väkisinkin Liv Strömquistin mainioihin sarjakuviin ja saa siinä kilpailussNanna Johanssonin "Vitsaa säästämättä" (Sammakko, 2021) -kokoelma vertautuu väkisinkin Liv Strömquistin mainioihin sarjakuviin ja saa siinä kilpailussa vääjäämättä lyhyemmän tikun. Leijonakuningas-elokuvan kriittinen analyysi kuulostaa idean tasolla kiinnostavalta, mutta harvinaisen mitäänsanomattomaksi yritys jää, eivätkä jutut ole muutenkaan erityisen hauskoja tai omaperäisiä....more
Juhani Branderin Miehen kuolema (WSOY, 2020) on kiinnostava esseekokoelma, jossa on pohdiskellaan miehenä olemista, toksista maskuliinisuutta ja mieheJuhani Branderin Miehen kuolema (WSOY, 2020) on kiinnostava esseekokoelma, jossa on pohdiskellaan miehenä olemista, toksista maskuliinisuutta ja miehen mallia muun muassa armeijan, urheilun, metoon, populaarikulttuurin ja väkivallan teemoja käsitellen.
Lukemista ja kirjallisuutta käsitellään,Hamletista Kalle Päätaloon (jälkimmäisesta löydetään yhtymäkohtia Tony Halmeeseen), ja samalla mietiskellään miksi lukevat miehet saavat niin usein osakseen homottelua.
Tekstit ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja hetkittäin aika kärjistäviä ja mustavalkoisia, mutta ehkäpä tämä kuuluu esseeseen tyylilajina. En ole kaikesta Branderin samaa mieltä, mutta ajattelemisen aihetta tekstit tarjosivat ihan riittämiin. Pystyin myös samaistumaan useisiin juttuihin, mikä johtunee osin siitä, että olemme kirjailijan kanssa lähestulkoon samaa ikäluokkaa.
Lukiessa tuli monenlaisia juttuja mieleen vuosien varrelta. Peiliin sai katsoa välillä kriittisesti, välillä hyväksyvästi nyökytellen. En ole itse varmaan täyttänyt perinteistä miehen mallia ja vaikka moni asia on jättänyt arpia matkan varrella, niin olen minä aika lailla uskaltanut useinmiten olla oma itseni. Se oli oikeastaan aika mukava oivallus.
Suosittelen, jos miehuus aiheena yhtään kiinnostaa....more
Norjalaisesta sarjakuvasta tulee mieleen ensimmäisenä Lisa Myhren Nemi, mutta nyt on luvassa vuonojen maasta vähän enemmän ja pikkuisen toisentyyppistNorjalaisesta sarjakuvasta tulee mieleen ensimmäisenä Lisa Myhren Nemi, mutta nyt on luvassa vuonojen maasta vähän enemmän ja pikkuisen toisentyyppistä naisenergiaa. "Naiset – 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta" (Sitruuna, 2020) on käsikirjoittaja Marta Breenin ja kuvittaja Jenny Jordahlin yhteistyönä syntynyt tietosarjakuva, jossa kerrotaan naisasialiikkeen ja tasa-arvon historiasta kuluneiden vuosisatojen aikana.
Sarjakuvassa käsitellään muun muassa äänioikeutta vaatineita englantilaisia suffragetteja, nykyäänkin ikävän ajankohtaista taistelua aborttioikeuden puolesta, ehkäisyn historiaa, ja sateenkaariliikettä. Historiallisista naisista esitellyiksi tulevat niin orjutta vastustanut Harriet Tubman (ota haltuusi myös myös Nathan Halen The Underground Abductor -sarjakuva), Malala Yousafzai ja iranilainen Tahirih.
Sarjakuvan myötä tuli opittua kaikenlaista uutta ja hyödyllistä! Voisin suositella albumia myös yläkouluikäisille ja taidanpa ottaa sen mukaan seitsemäsluokkalaisten vinkkaukseen, jonka jälkeen lapset siirtynevät porttiteorian mukaisesti Liv Strömquistin teosten pariin....more
"Einsteinin vaimo" (Sammakko, 2019) on ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan Liv Strömqvistin uusin suomeksi käännetty albumi.
Sarjakuvassa listataan muun "Einsteinin vaimo" (Sammakko, 2019) on ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan Liv Strömqvistin uusin suomeksi käännetty albumi.
Sarjakuvassa listataan muun muassa maailmanhistorian surkeimmat poikaystävät (Stingin listalle sijoittaminen oli tosin aika outoa vain sillä perusteella, että hän on kirjoittanut "Every Breath You Taken"), annetaan kunnianpalautus Yoko Onolle ja pohdiskellaan riemastuttavasti mitä yhteistä on pikkulapsilla ja oikeistolaisilla konservatiivipoliitikoilla. Britney Spears ja homot eläimet saavat myös oman lukunsa.
Strömqvistin sarjakuvaesseet ovat feministisiä, hauskoja, kiukkuisia ja ajatuksia herättäviä. Kaikesta ei tarvitse olla (enkä ollutkaan) samaa mieltä, mutta pohdiskeltavaa albumi tarjoaa itse kullekin säädylle....more
Seitsemäntoistavuotias Amber matkustaa Kaliforniaan työskennelläkseen ohjaajana pikkulasten kesäleirillä, ja ennen kaikkea tavatakseen pitkästä aikaa Seitsemäntoistavuotias Amber matkustaa Kaliforniaan työskennelläkseen ohjaajana pikkulasten kesäleirillä, ja ennen kaikkea tavatakseen pitkästä aikaa äitinsä. Äiti on toipuva alkoholisti, joka on perustanut Yhdysvalloissa uuden perheen, eikä ole pitänyt mitään yhteyttä tyttäreensä. Melko nopeasti käy ilmi, ettei kertaalleen rikkoutuneita välejä ole mahdollista korjata ihan tuosta vaan, ja minkäänlaista anteeksipyyntöä on ihan turha odottaa.
Leirikesää mutkistaa myös yltiösöpö Kyle, joka huhujen mukaan saa kaikki tytöt rakastumaan itseensä, joten miksipä Amber olisi yhtään erityinen tapaus... Vai voisiko olla sittenkin? Mutta voiko romanssi toimia, jos pariskunnan välissä on kokonainen valtameri? Onneksi Amber saa kuitenkin taustatukea ystäviltään, feministisen Vanhapiika-keskustelukerhon jäseniltä, jotka ovat häneen yhteydessä Skypen kautta.
Holly Bournen "Mikä kaikki voi mennä pieleen?" (Gummerus, 2017) on toinen Spinster Club -sarjaan kuuluva nuortenkirja. En ole ensimmäistä osaa lukenut, mutta eipä tuolla väliä, kyse kun on (virkistävästi) itsenäisistä romaaneista koostuvasta sarjasta. Lukukokemus oli iloinen yllätys. Äidin ja tyttären välisen suhteen ja alkoholismin kaltaiset vakavammat teemat, feministiset puheenvuorot, melko söpö leiriromanssi ja naseva huumori oli saatu suuremmitta ongelmitta mahdutettua samojen kansien väliin.
Hieman olisin ehkä kirjaa tiivistänyt, ja miinusta voisi antaa myös muutamista käännöstekstiin jääneistä anglismeista.
Kolme vai neljä tähteä? Pyöristetään nyt ylöspäin ja annetaan vahva lukusuositus muillekin. Syksyllä mukaan kasiluokkalaisten vinkkauksiin....more
Sarjakuvataiteilija kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan nuoruudestaan 1970-luvun Yorkshiressa. Nuoruusvuosia varjostivat seksuaalisen väkivallan Sarjakuvataiteilija kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan nuoruudestaan 1970-luvun Yorkshiressa. Nuoruusvuosia varjostivat seksuaalisen väkivallan kaltaiset tragediat, mutta myös Yorkshiren viiltäjäksi nimitetyn murhamiehen naisiin kohdistuneet väkivallanteot.
Ei kahta puhetta siitä, etteikö Unan "Becoming Unbecoming" (Myriad, 2015) käsittelisi albumissaan tärkeitä ja edelleen valitettavan ajankohtaisia aiheita, mutta esimerkiksi Liv Strömqvistiin verrattuna aika raskassoutuisesti. Visuaalinen puoli jätti sekin vähän kylmäksi. Joku muu saa tästä ehkä enemmän irti....more
Liv Strömquistin feministisessä sarjakuva-albumissa "Prinssi Charlesin tunne" (Sammakko, 2017) käsitellään varsin oivaltavasti ja hauskasti muun muassLiv Strömquistin feministisessä sarjakuva-albumissa "Prinssi Charlesin tunne" (Sammakko, 2017) käsitellään varsin oivaltavasti ja hauskasti muun muassa parisuhdetta, rakkautta ja niihin liittyviä kulttuurisia käyttäytymismalleja. Sarjakuva tarjoaa runsaasti ajattelemisen aihetta ja pohdiskeltavaa, vaikka ihan jokaista ajatusta ei allekirjoittaisikaan. Lähdeviitteitä on myös tarjolla aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, mikäli mieli tekee lukea aiheesta vielä enemmän tai ei satu ymmärtämään ihan jokaista ruotsalaiseen kulttuuriin viittaavaa juttua (kuten kävi minulle).
Strömqvistin piirrosjälki saattaa vieroksuttaa, mutta asiasisällön takiahan albumi luetaan. Kaiken kaikkiaan suosittelemisen arvoinen sarjakuva!...more
Johanna Sinisalon "Auringon ydin" (Teos, 2014) tuli luettua työpaikan lukupiiriä varten, ja se osoittautuikin varsin hyväksi kirjaksi. Oli mukava lukeJohanna Sinisalon "Auringon ydin" (Teos, 2014) tuli luettua työpaikan lukupiiriä varten, ja se osoittautuikin varsin hyväksi kirjaksi. Oli mukava lukea vaihteeksi sellaista dystopiaa, joka oikeasti haastaa ajattelemaan ja miettimään nykyistä yhteiskuntaa ja sitä millaiseksi se voisi pahimmassa tapauksessa muodostua. Ehkä tässä on se pieni ero aikuisille ja nuorille aikuisille suunnatun dystopian välillä?
Sinisalo käsittelee romaanissaan muun muassa naisen asemaa yhteiskunnassa, kieltämisele perustuvaa päihdepolitiikkaa (tosin chilin varjolla) ja rodunjalostusta. Painaavaa asiaa on siis paljon.
Suomen eusistokraattinen tasavalta tarjoaa tarinalle kiehtovan miljöön, jota taustoitetaan tekstiin sijoitelluilla katkelmilla sanomalehdistä, kirjoista ja muista vastaavista fiktiivisistä - tai joissakin tapauksissa ei niin fiktiivisistä, kuten Kotilieden esimerkki osittaa - lähteistä.
Loppuratkaisun aiheuttamasta pienestä pettymyksestä huolimatta "Auringon ydin" on yksi parhaista lukemistani kotimaisista dystopioista, ellei ihan se paras....more
Nina Hemmingssonin "Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt" (WSOY, 2011) on ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan ensimmäinen käännetty albumi, jossa käsitelläNina Hemmingssonin "Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt" (WSOY, 2011) on ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan ensimmäinen käännetty albumi, jossa käsitellään naisena - ja miksei miehenäkin - olemista, masennusta, seksiä ja useita muita enemmän tai vähemmän raflaavia aiheita. Sarjakuva ei juuri kumartele tabuille ja on paikoitellen todella räävitön, mutta toisin kuin monilla muilla samoilla vesillä purjehtivilla tekijöillä, ei Hemmingsson tyydy vain hätkähdyttämään ja provosoimaan, vaan hänellä on myös oikeasti sanottavaa.
En suoranaisesti taida olla sarjakuvan kohderyhmää, mutta täytyy sanoa, että osa Nina Hemmingssonin rujoista ja julmista pienistä tarinoista osui kyllä täydellisesti maaliinsa. Eniten taisin pitää muusta materiaalista aavistuksen verran poikkeavasta, temmoltaan rauhallisesta ja teini-ikää oivaltavasti käsittelevästä novellista "Kun Vinnie Vincent lähti Kissistä".
Kaksi tähteä on kyllä liian vähän, mutta kolme tuntuu sitten taas liioittelulta... Päädytään kuitenkin kolmeen!...more
Tiitu Takalon "Tyhmä tyttö" (Suuri Kurpitsa, 2008) edustaa tekijänsä varhaistuotantoa. Lyhyissä sarjakuvissa käsitellään niin ihmissuhteita kuin yhteiTiitu Takalon "Tyhmä tyttö" (Suuri Kurpitsa, 2008) edustaa tekijänsä varhaistuotantoa. Lyhyissä sarjakuvissa käsitellään niin ihmissuhteita kuin yhteiskunnallisia asioita. Feministiset teemat ovat vahvasti esillä. Jotenkin tuntuu, että nämä jutut ovat ihan yhtä ajankohtaisia ellei ajankohtaisempiakin kuin ilmestyessään!...more
Tiitu Takalon "Tuuli ja myrsky" (Suuri Kurpitsa, 2009) on tekijänsä neljäs sarjakuva-albumi. Sarjakuva kertoo joukosta nuoria naisia, joista yksi raisTiitu Takalon "Tuuli ja myrsky" (Suuri Kurpitsa, 2009) on tekijänsä neljäs sarjakuva-albumi. Sarjakuva kertoo joukosta nuoria naisia, joista yksi raiskataan kaikkien tunteman miehen - paikallisen punkbändin kitaristin Jaken - toimesta.
Sarjakuva haastaa lukijansa pohtimaan äärimmäistä väkivallantekoa ja samalla myös yhteiskunnassamme vallalla olevia sukupuolirooleja. Se heijastuu osin myös henkilöiden käymään dialogiin, joka paikoitellen vaikuttaa aavistuksen verran päälleliimatulta ja ns. opettavaiselta, mutta teoksen sanoman voimaa ja tärkeyttä se ei kuitenkaan heikennä. Albumi korostaa kauniisti myös ystävyyden ja solidaarisuuden merkitystä.
Kuvituksensa puolesta "Tuuli ja myrsky" on sitten omassa luokassaan. Takalon piirrosjälkeä ei voi kehua liikaa.
Sarjakuva on kokonaisuutena onnistunut, ja sitä voi suositella kaikille yläasteikäisistä ylöspäin....more
Loading...
