Vuoden 1944 kesään sijoittuvassa sarjakuvassa luutnantti Matti Ilves taistelee Messerschmitt-hävittäjällään Karjalan taivaalla. Neuvostoilmavoimat ovaVuoden 1944 kesään sijoittuvassa sarjakuvassa luutnantti Matti Ilves taistelee Messerschmitt-hävittäjällään Karjalan taivaalla. Neuvostoilmavoimat ovat lukumääräisesti ylivoimaisia ja suomalaiset ovat hätää kärsimässä ja erityisen paljon murhetta meikäläisille aiheuttaa vihollisen Airacobra-hävittäjä, jonka mustaan kylkeen on maalattu punainen kobra. Lisäksi tilannetta hankaloittaa virkaintoinen eversti Karjula, joka haluaisi toimittaa lentäjä-ässämme sotaoikeuteen. Huolta täytyisi pitää myös alasammutusta venäläishävittäjästä löydetystä valokuvasta, joka esittää kaunista neiti Lucya.
Markku Paretskoin, Tarmo Koiviston ja Topi Koiviston "Punainen Kobra" (Otava, 2014) on mainio ja viihdyttävä kotimainen sotasarjakuva. Lentokoneet on piirretty taiten ja seikkailun historiallinen tausta on mietitty tarkkaan.
Laitetaan mukaan seiskaluokkalaisten sarjakuvavinkkauksen sota-osioon, kaverikseen Ari Folmanin Anne Frankin päiväkirja....more
Mikko Kalajoen "Lentämisen lumo" (WSOY, 2024) on alakouluikäisille suunnattu, helppolukuinen tietokirja ilmailun historiasta. Välillä kyllä tuntuu silMikko Kalajoen "Lentämisen lumo" (WSOY, 2024) on alakouluikäisille suunnattu, helppolukuinen tietokirja ilmailun historiasta. Välillä kyllä tuntuu siltä, että nämä ovat enemmän lukemaan harjoittelemista kuin varsinaista tietämyksen lisäämistä varten (melkein kaikkea käsitellään vain muutaman virkkeen verran), mutta kiva että aihepiireissä löytyy!...more
Suosikkihistorioitsijoitteni joukkoon lukeutuva ruotsalainen Peter Englund teki muutamia vuosia sitten suuren vaikutuksen kirjallaan Sodan kauneus ja Suosikkihistorioitsijoitteni joukkoon lukeutuva ruotsalainen Peter Englund teki muutamia vuosia sitten suuren vaikutuksen kirjallaan Sodan kauneus ja kauheus, jossa hän kuvasi ensimmäistä maailmansotaa tavallisten ihmisten näkökulmasta.
Englundin uudessa teoksessa "Marraskuu 1942 : kohtalonkuukausi tavallisten ihmisten silmin" (WSOY, 2022) on vuorossa toinen maailmansota, samalla mikrohistoriallisella periaatteella mutta hieman pienemmässä mittakaavassa.
Loppuvuosi 1942 merkitsi eräänlaista käännekohtaa toisessa maailmansodassa. Englantilaisten voitto El Alameinissa ja käynnissä olevat taistelut Stalingradissa ja Guadalcanalilla alkoivat kääntää sotaonnea liittoutuneiden hyväksi. Englund kuvaa kohtalokkaan marraskuun tapahtumia eri puolilla maailmaa elävien miesten ja naisten kokemusten kautta. Jotkut heistä ovat jääneet historian lehdille kuten kirjailijat Albert Camus, Vasili Grossman, Ernst Jünger tai saksalaiselle vastarintaliikkeelle kasvot antanut Sophie Scholl , toiset taas ovat jääneet sinne pienempinä sivuviitteinä, joiden tarinat ovat kuitenkin yhtä lailla koskettavia ja kiehtovia - olipa kyse sitten pakolaisesta, perheenäidistä, partisaanista, seksiorjasta, lentäjästä, merimiehestä, maanpetturista tai tiedenaisesta. Kotimaista näkökulmaa kirjaan tuo Syvärillä taistellut suomenruotsalainen Kurt West.
Vaikka tarinalinjoja on useita, pysyy kokonaisuus hyvin koossa. Lukijalla on myös mahdollisuus syventää lukukokemusta tutustumalla vaikka Hélene Berrin Päiväkirjaan 1942-1944 tai Chil Rajchmanin Treblinkan viimeiseen juutalaiseen.
Malcom Gladwellin "Pommittajat - matka toisen maailmansodan pisimpään yöhön" (Docendo, 2021) on vähän muilla osa-alueilla kunnostautuneen tietokirjailMalcom Gladwellin "Pommittajat - matka toisen maailmansodan pisimpään yöhön" (Docendo, 2021) on vähän muilla osa-alueilla kunnostautuneen tietokirjailijan uusi aluevaltaus, jonka keskiössä ovat toisen maailmansodan pommitusoperaatiot. Lyhyistä luvuista koostuvassa kirjassa hän käsittelee erilaisia ilmasotaan liittyviä teorioita lähinnä amerikkalaisesta näkökulmasta. Vastakkainasettelua luodaan prikaatinkenraali Haywood Hansellin edustaman "pommittajamafian" suosimien tarkkuuspommitusten ja kenraalimajuri Curtis LeMayn harjoittamien aluepommitusten välille.
Teknologian nimiin vannovan pommittajamafian näkemyksenä oli, että tarkoilla iskuilla voitaisiin rampauttaa vihollisen elintärkeät tehtaat ja siten säästää turhaa verenvuodatusta. Käytännössä tämmöinen oli vaikeampi toteuttaa, muun muassa sääolosuhteiden vuoksi. LeMayn jengi ei puolestaan kaihtanut siviiliuhreja, ja esimerkiksi Tokion säälimättömissä palopommituksissa (tämä on juuri se pisin yö, johon alaotsikossa viitataan) kuoli kuusinumeroinen määrä miehiä, naisia ja lapsia. Näin toisaalta sota saatiin ehkä nopeammin loppumaan ja säästettiin valtava määrä ihmishenkiä?
Gladwell kirjoittaa sujuvasti ja kertoo monenlaisia mielenkiintoisia anekdootteja toinen toistaan suuremmista ja eksentrisimmistä sotilaista, tiedemiehistä ja poliitikoista, joiden ratkaisut vaikuttivat miljoonien ihmisten kohtaloihin eri puolilla maailmaa. En silti ihan osta kirjailijan väitettä, että tulevaisuus olisi Haywood Hansellin koulukunnan - teknologian kehityksestä ja ns. täsmäaseista huolimatta siviilit saavat edelleen kärsiä....more
Johannes Kaufmannin muistelmateos "Sotilaslentäjänä 1935-1945" (Koala, 2002) on nimensä mukaisesti selostus saksalaisen pilotin urasta Luftwaffen palvJohannes Kaufmannin muistelmateos "Sotilaslentäjänä 1935-1945" (Koala, 2002) on nimensä mukaisesti selostus saksalaisen pilotin urasta Luftwaffen palveluksessa toista maailmansotaa edeltävinä vuosina ja suursodan aikana.
Lukijan ei kannata odottaa suurta kirjallista ilotulitusta tai erityisen räiskyvää tapahtumien kuvausta, vaikka hän palvelikin niin Stalingradissa kuin länsirintamalla Normandian maihinnousun aikoihin. Sävy on toteava ja välillä suorastaan luettelomaisen kuivakka, vähän lentopäiväkirjan tapaan. Kaufmann ei myöskään kerro oikeastaan mitään omista tuntemuksistaan tai henkilökohtaisesta elämästään.
Suomalaisessa laitoksessa on ihan hyvä kuvaliite, jossa esitellään Kaufmannin lentämiä konetyyppejä.
Jukka Piipponen on osoittautunut sangen tuotteliaaksi ilmailukirjailijaksi, joka on pyöräyttänyt elämäkerrat muun muassa Joppe Karhusen ja Ilmari JuutJukka Piipponen on osoittautunut sangen tuotteliaaksi ilmailukirjailijaksi, joka on pyöräyttänyt elämäkerrat muun muassa Joppe Karhusen ja Ilmari Juutilaisen kaltaisista tunnetuista hävittäjä-ässistä. Niinpä ei oikeastaan ollut yllätys, että myös Hans "Hasse" Wind (1919-1995) sai oman kirjansa, olkoonkin että hänestä on kirjoitettu jo aiemmin niin Seppo Porvalin kuin Börje Sjögrenin: Hävittäjälentäjä toimesta.
Piipposen aikaisempiin teoksiin tutustunut lukija ei ylläty sen enempää hyvässä kuin pahassa. Luvassa on perusvarmaa tarinointia suunnilleen kolmensadanviidenkymmenen sivun verran; ei mitenkään säkenöivää tekstiä mutta sujuvaa ja sotahistorian harrastajan mielestä mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Yhteensä 75 1/2 ilmavoittoa saavuttaneen Windin kokemukset jatkosodan taivaalla tulevat tutuksi, jopa sellaisella tarkkuudella, että vähempikin lentopäiväkirjojen läpikäyminen olisi riittänyt. Pieni tiivistäminen olisi voinut olla paikallaan.
Pidin siitä, että kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin siviilielämää ja sodan jälkeisiä vaiheita valotetaan hieman myös sieltä synkeämmältä ja vähemmän kunniakkaalta puolelta....more
Susanna Valliuksen "Väinö Mikkola : alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä" (Suomen Ilmavoimamuseo, 2018) on elämäkerta suomalaisen sotilasilmailuSusanna Valliuksen "Väinö Mikkola : alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä" (Suomen Ilmavoimamuseo, 2018) on elämäkerta suomalaisen sotilasilmailun pioneereihin kuuluvasta lentäjästä. Vuonna 1890 syntynyt Mikkola opiskeli Saksassa sähköinsinööriksi 1910-luvun alkupuolella. Vaikka tutkinto jäi haaveeksi, synnytti opiskeluaika kiinnostuksen uutta ja mullistavaa harrastusta, lentämistä, kohtaan.
Vuonna 1914 Mikkola värväytyi Venäjän asevoimiin ja valmistui lentäjäksi merilentokoulussa Bakussa. Sisällissodan sytyttyä Suomessa hän yritti muun muassa auttaa senaattori Svinhufvudia pakoon punaisten hallussa olleesta Helsingistä (homma meni poskelleen, koska jäähdytysaineena käytetty sprii oli juotu) ja joutui myöhemmin viholaisen vangiksi.
Mikkolalle myönnettiin ensimmäisenä Suomen ilmailuvoimien lentomerkki. Hän toimi myös Sortavalassa lento-osaston päällikkönä ja otti siten osaa aselajin melko värikkäisiin alkuvaiheisiin, vaikka entisenä "ryssänupseerina" sai arvostelua osakseen politisoituneessa ilmapiirissä. Lento-osaston jäsenet ottivat osaa myös Aunuksen sotaretkeen.
Lentäminen oli vaarallista touhua, ja onnettomuuksia sattui varsin usein. Vuonna 1920 Mikkola lähti kahden lentäjätoverinsa noutamaan Italiasta Savoia S.9. -lentoveneitä. Lentokoneiden potkurit kuitenkin pettivät paluulennolla Zürichin lähistöllä, ja koneet syöksyivät maahan kohtalokkain seurauksin.
Valliuksen kirja on kaikin puolin erinomainen katsaus Väinö Mikkolan elämään. Lisäarvoa teokseen tuovat kirjeistä ja postikorteista poimitut katkelmat sekä kiinnostavat valokuvat, joista moni on valokuvausta harrastaneen lentäjän itsensä ottama.
Loading...
