Nuori irlantilaistaustainen Aisling O'Broin saa työpaikan Abercromben kartanosta jostakin Englannin syrjäseuduilta. Kartanon omistaja on perheensä ainNuori irlantilaistaustainen Aisling O'Broin saa työpaikan Abercromben kartanosta jostakin Englannin syrjäseuduilta. Kartanon omistaja on perheensä ainoa elossa oleva jäsen, sairaalloinen vanha rouva, joka suree kadonnutta poikaansa eikä koskaan poistu huoneestaan. Ei siis mikään hilpein mahdollinen paikka, mutta onneksi Aisling saa ystävän kartanossa niin ikään työskentelevästä Marysta.
Aislingilla on salaisuus. Hän on saanut verenperinnökseen kyvyn nähdä kuolleita, ja vanhassa talossa toden totta kummittelee. Lisäksi läheiselle suolle ei ole menemistä, ja eräänä aamuna Aislingin huonetoveri löydetäänkin sieltä kuolleena, ruumis kammottavalla tavalla raadeltuna. Mutta ovatko asialla olleet villikoirat? No, se on ainakin varmaa, että tiukan paikan tullen kissa saattaa osoittautua hyödylliseksi lemmikiksi.
Tuomas Myllylän ja Sari Sariolan "Suomaat" (Zum Teufel, 2024) on sangen onnistunut tapaus, joka tunnelmallisessa lovecraftilaisuudessaan tuo mieleen Mike Mignolan Hellboyn ja muut vastaavat kauhusarjakuvat. Toivottavasti Aislingin seikkailut saavat jatkoa!...more
Roope Lipastin "Aavepartio ja kaamea kummituskyyti" (WSOY, 2024) on ihan kelvollinen helppolukuinen, mutta Aavepartio-sarjan aikaisemmat osat taisivatRoope Lipastin "Aavepartio ja kaamea kummituskyyti" (WSOY, 2024) on ihan kelvollinen helppolukuinen, mutta Aavepartio-sarjan aikaisemmat osat taisivat nostaa ennakko-odotukset turhankin korkealle. Jos et usko, niin otapa haltuun Aavepartio ja viemärin hirviö. Luulen, että kohderyhmä tykkää tästä joka tapauksessa!...more
Jonna Björnstjernan merkillinen kaniperhe on täällä taas! Ja hyvä niin, sillä "Kummitusjuna" (WSOY, 2023) on kammottavan hyvä. Lieneeköhän kirjailija Jonna Björnstjernan merkillinen kaniperhe on täällä taas! Ja hyvä niin, sillä "Kummitusjuna" (WSOY, 2023) on kammottavan hyvä. Lieneeköhän kirjailija ottanut vaikutteita Tukholman kummitusmetrosta kertovasta kaupunkitarinasta? Mene ja tiedä, mutta tuttuja aineksia tässä ainakin on.
Pikkuveli Kaniini kuulee junakerhon torstaisessa tapaamisessa kaamean tarinan kummitusmetrosta, joka vuosia sitten syöksyi äkkisyvään kuiluun. Kaikki matkustajat kuolivat ja joutuvat nyt aaveina matkustamaan ikuisesti kirotussa junassa. Kertomuksen päätyttyä on tullut jo pimeä. Pikkuveljellä on kiire kotiin, ja äidin raivaria pelätessään hän päättää mennä kotiin metrolla...
Kolmosluokkalaisten vinkkaukseen, eikä vähiten siksi, että suosikkihahmoni Setä Surkeus tekee tässäkin kirjassa cameon....more
Seitsemäätoista ikävuotta lähentelevä Lauri Williams on kohtalokkaan auto-onnettomuuden jälkeen lähetetty toipumaan maaseudulle tätinsä ja tämän perheSeitsemäätoista ikävuotta lähentelevä Lauri Williams on kohtalokkaan auto-onnettomuuden jälkeen lähetetty toipumaan maaseudulle tätinsä ja tämän perheen luokse. Äiti on menehtynyt, eikä sairaalassa makaavan isän selviäminen ole sekään varmaa. Nuorella miehellä on myös pahoja kipuja ja liikkuminen on vaikeaa, mutta kaikkein pahinta taitavat kuitenkin oudot harhanäyt oudosta sarvipäisestä olennosta, kaikesta muusta puhumattakaan...
Pieni tyttö, just ja just kouluikäinen. Sillä on selässä reppu, tennarin kärki piirtää maahan ympyrää. "Moi", sanon. En halua pelästyttää tyttöä. Se ei vastaa mitään. Ei se mitään, olen tottunut siihen, että maalaiskakarat tuijottaa. Joko se johtuu mun naamasta tai koska sille on kerrottu kotona, että pitää varoa isoja poikia. Mulle tulee mieleen, että kello on jo lähempänä kaksitoista. "Onko sulla kaikki ok? mä kysyn. "Pitäiskö sun olla koulussa?" Tyttö puree huultaan pudistaa päätään. Sitten se miettii hetken ja nyökkää. Mä naurahdan. "No mee sitten, ettei sun ope huolestu." Tyttö lähtee liikkeelle, astelee ensin varovasti mua kohti ja juoksee sitten ohi. Se pysähtyy muutaman metrin päässä ja kääntyy vielä katsomaan mua. Sillä on silmien paikalla pelkät tyhjät kuopat. (s. 22-23).
Lauri saa selville, ettei hän ole yksin. Vähän vanhemmalla Vilja-Maarialla on samankaltaisia kokemuksia, ja kaiken lisäksi heidän kahden välillä tuntuu olevan jonkinlainen yhteys. Lauri näkee Vilja-Maariasta unia, jotka ovat niin kammottavia kuin kuumottavia...
Magdalena Hain "Sarvijumala" (Otava, 2023) on kaikin puolin onnistunut nuortenromaani, joka palauttaa vanhat kunnon kummitukset takaisin kauhugenren piiriin. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, kauhu istuu maalaismiljööseen mainosti ja loppuratkaisukin toimii suht hyvin, mikä tuntuu olevan monesti se kaikkein hankalin rasti tässä kirjallisuudenlajissa. Varma rasti ensi syksyn kahdeksasluokkalaisten kirjavinkkauksiin!
Jos pidit tästä, niin kokeilepa myös Ilkka Auerin Anastasiaa....more
Juha-Pekka Koskisen "Kirjaston kiusanhengessä" (Karisto, 2022) kolme lasta ja heidän isotätinsä selvittelevät yhdessä Rikhardinkadun kirjastossa tapahJuha-Pekka Koskisen "Kirjaston kiusanhengessä" (Karisto, 2022) kolme lasta ja heidän isotätinsä selvittelevät yhdessä Rikhardinkadun kirjastossa tapahtuvaa kummittelua. Seikkailu ei piilevästä potentiaalistaan huolimatta ole ihmeellinen, vaikka Saana Nyqvistin kuvitus on ihan onnistunutta ja muutama kohtaus hymyilytti kirjastoammattilaista (kukapa olisi arvannut kansalliskirjaston Kai Ekholmista!). Ei jatkoon, ikävä kyllä....more
Lili ja Lotta -nimiset ystävykset saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää eriskummalliseen Lumolan kartanoon, jossa asustaa Elviira-täti. NukkumisLili ja Lotta -nimiset ystävykset saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää eriskummalliseen Lumolan kartanoon, jossa asustaa Elviira-täti. Nukkumisjärjestyksestä tulee vähän kiistaa, joten Lilille laitetaan patja kirjastohuoneeseen. Keskellä yötä seinän toiselta puoltelta alkaa kuulua koputusta, ja sankarittaremme näkee kauhukseen, miten läpikuultava käsi työntyy seinän lävitse...
J.S. Meresmaan "Kartanon kummajaiset" (Karisto, 2023) aloittaa uuden Hirviöhoitola-sarjan. Luurankopapukaijojen ja mäyräkoiratoukkien kaltaisia kummajaisia sisältävä tarina ei itsessään ole vielä ihan hirveän kummallinen, vaan sarjan avausosa toimii enemmän henkilöiden ja miljöön esittelijänä. Kiinnostava nähdä, miten homma lähtee tästä kehittymään! Emma Rautalan kuvituksesta tulevat syystä tai toisesta mieleen Pokemon-henkiset animaatiosarjat.
Eva Frantzin "Ruukin salaisuus" (S&S, 2021) muistuttaa jonkin verran aikaisemmin lukemiani kirjailijan lastenromaaneja Osasto 23 ja Yön kuningatar, elEva Frantzin "Ruukin salaisuus" (S&S, 2021) muistuttaa jonkin verran aikaisemmin lukemiani kirjailijan lastenromaaneja Osasto 23 ja Yön kuningatar, eli tässäkin nuori päähenkilö ratkoo mysteerejä ja joutuu tekemisiin erilaisten maagisten ja yliluonnollisten ilmiöiden kanssa historiallisessa miljöössä.
Vuoteen 1975 sijoittuvassa tarinassa - melko poikkeuksellista modernissa lastenromaanissa, muuten - tavataan vähän ulkopuoliseksi itsensä tunteva Flora-tyttö, jonka isä on kuollut hieman aikaisemmin. Nyt olisi tarkoitus viettää joulua Helmerinkylässä, jonka kartanon mailta kirjailijaäiti on vuokrannut mökin.
Melko pian käy ilmi, että jotain salaperäistä kartanomiljööseen kuitenkin kätkeytyy. Flora kuulee outoa kuiskuttelua, tapaa vanhahtavasti pukeutuneen Egon-pojan ja saa huomata ettei vanha rakennus päästä sisälleen ketä tahansa. Eriskummallinen valkoinen oravakin loikkii pihamaalla. Purku-uhan alla oleva kartano alkaa hiljalleen paljastaa huimia salaisuuksiaan, joista kätketty aarre on vain yksi...
Lopputulos on ihan kiehtova mysteeri, joka kyllä vaatii lukijaltaan jonkin verran niin pituutensa kuin yleisen haastavuutensa vuoksi. Lukuja "Ruukin salaisuudessa" on yhteensä kaksikymmentäneljä, eli sitä voi halutessaan käyttää kirjallisena joulukalenterina. Lieneeköhän tämä nyt jonkinlainen jouluinen perinne S&S-kustantamolta, kun viime vuonna ilmestyi Karin Erlendssonin samalla alanimekkeellä varustettu Yöjuna - Tarina, jossa on 24 lukua?
Elin Sandströmin kuvitus on oikein näyttävää ja kirja on muutenkin visuaalisesti kaunis. Sivujen värillä on väliä, 1920-luvulle sijoittuvat muistelot on painettu muusta tekstistä poiketen rusehtavalle paperille....more
Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa eivät historialliset teemat ole viime aikoina välttämättä juhlineet, vaikka säännön vahvistavia poikkeuksiakin on oLasten- ja nuortenkirjallisuudessa eivät historialliset teemat ole viime aikoina välttämättä juhlineet, vaikka säännön vahvistavia poikkeuksiakin on olemassa. Tapani Baggen Apassit-sarjassa ratkotaan mysteerejä 1900-luvun alkupuolen Helsingissä, ja hieman myöhemmille vuosikymmenille sijoittuvat myös Eva Frantzin kauhuromaanit "Osasto 23" ja "Yön kuningatar" (S&S, 2021).
Tapahtumat alkavat vuodesta 1786. Christine-nimistä nuorta naista syytetään lapsensa hukuttamisesta ja hänet tuomitaan kuolemaan. Hetkeä ennen teloitusta Christine kuitenkin vakuuttaa syyttömyttään ja kiroaa paikan ikuisiksi ajoiksi.
Ja sittenpä tullaan satakunta vuotta ajassa eteenpäin ja tutustutaan kirjan päähenkilöön, kaksitoistavuotiaseen Viktoriin. Viktor on varttunut Pariisissa, mutta joutunut sittemmin muuttamaan Helsinkiin, jossa hän asuu isovanhempiensa luona oopperalaulaja-äitinsä kanssa. Sankarimme isä on kadonnut maailman turuille ja toreille, eikä kotona mene oikein hyvin, mistä on kiittäminen myös kylmää ja suorastaan ilkeää isoäitiä. Lisäksi Viktoria kiusataan koulussa todella ikävästi Algot-nimisen pojan toimesta.
Ei jotain pahaa, jos ei hyvääkin. Venäläisessä teatterissa esitetään Mozartin Taikahuilua ja äiti saa pääroolin Yön kuningattarena. Mutta sitten alkaa tapahtua kaikenlaista kammottavaa; pukuhuoneen peili särkyy selittämöttämästi, käytäviä pitkin kulkee salaperäinen hahmo joka hyräilee outoa melodiaa ja esitykseen valmistautuvaa seuruetta kohtaavat monenlaiset onnettomuudet. Ja vielä kamalampaa on luvassa...
Frantz on kasannut "Yön kuningattareen" runsaasti erilaisia aineksia, joita kaikkia ei mielestäni hyödynnetä ihan riittävästi. Vaikka kirjassa kummittelee, on pelottavia kohtauksia lopulta aika vähän, joten siinä mielessä tarina sopii myös vähän nuoremmille kauhukirjallisuuden ystäville. Lukijaltaan se kuitenkin vaatii jonkin verran, ja kärsimättömimmät saattavat tuskastua pitkälliseen pohjusteluun.
No, tykkäsin tästä enemmän kuin "Osasto 23:sta" ja varovaisesti odotan, että pääsen kokeilemaan miten tämä toimii viitos-kuutosten vinkkauksissa. Kauhuromaaneille on kuitenkin aina kysyntää!...more
Kuudesluokkalaisen Rex Dexterin lemmikkikana jää katujyrän alle ja palaa sitten kummittelemaan pojalle - tosin vähän turhankin ystävällisessä hengessäKuudesluokkalaisen Rex Dexterin lemmikkikana jää katujyrän alle ja palaa sitten kummittelemaan pojalle - tosin vähän turhankin ystävällisessä hengessä. Ei kestä aikaakaan, kun Rexin pakeille hakeutuu muitakin henkensä heittäneitä eläimiä, joita kukaan muu ei ole nähnyt ja jotka ovat kuolleet toinen toistaan ikävämmillä tavoilla. Mistä ihmeestä mahtaa oikein olla kysymys?
Vaikka aineksia olisi ollut huimempaankin suoritukseen, niin amerikkalaisen Aaron Reynoldsin "Rex Dexter ja älyttömän kuolleet eläimet" (Jalava, 2021) osoittautui ihan viihdyttäväksi lastenkirjaksi, joka nostatti vähän makaaberista aiheestaan huolimatta hymyn huulille. Lasten dekkaristakin tämä menisi, sillä lukija joutuu keskelle eräänlaista murhamysteeriä.
Hugo Cuellarin kuvitus toi kirjaan mukavaa lisäväriä. Luulenpa, että tätä voisi ryhtyä vinkkaamaan vaikkapa nelos-kuutosluokkalaisille.
Lukupalat-sarjassa on otettu mukavasti huomioon lasten kiinnostus lukea jännittäviä tai suorastaan kauheita tarinoita, mistä hyvinä esimerkkeinä toimiLukupalat-sarjassa on otettu mukavasti huomioon lasten kiinnostus lukea jännittäviä tai suorastaan kauheita tarinoita, mistä hyvinä esimerkkeinä toimivat Magdalena Hain Painajaispuoti- ja Paula Norosen Yökoulu -kirjat. Nyt samoille vesille kroolaa Roope Lipasti kirjallaan "Aavepartio yksin kotona" (WSOY, 2021).
Yhdeksänvuotiaan Alpin ja seitsemänvuotiaan Aavan perhe ostaa halvan mutta vähän aavemaiselta näyttävän talon, joka oli aiemmin kuulunut "ikivanhalle romanialaiselle kreiville, joka oli harrastanut kaikenlaista kummallista". Yhtenä yönä kreivi oli kadonnut ja siitä lähtien talo oli ollut tyhjillään. Talon myynyt mies ilmoittaa pois juostessaan, ettei vintin ovea saa ikinä avata. Mutta sittenpä pääsee käymään niin, että villakoira Amos onnistuu tuuppaamaan oven auki ja sittenpä ovatkin monenmoiset kummajaiset irti... Mahtaakohan Aavepartio selvitä niistä?
Ei tämä yhtään hassumpi ollut omassa lajityypissään! Mari Luoman kiva kuvitus tuo kirjaan vähän lisää kauhunkierrettä. Vinkkaukseen ykkös-kakkosille...more
Sonja Kaiblingerin "Vincent, seikkaileva lepakko" (Aurinko, 2021) on runsaasti kuvitettu lastenkirja / helppolukuinen romaani, jossa puolikummituslepaSonja Kaiblingerin "Vincent, seikkaileva lepakko" (Aurinko, 2021) on runsaasti kuvitettu lastenkirja / helppolukuinen romaani, jossa puolikummituslepakko etsii ystävää ja yrittää samalla vältellä kissan kynsiin joutumista.
Tarina on tyhmä ja kirjan ulkoasu melko sekava, mistä kiitos muun muassa vaihteleville fonteille. Ei jatkoon, mutta kiitetään kuitenkin kuvitusta ja annetaan kunniamaininta hirviömarsusta....more
Kaksitoistavuotias Hedy ja hänen kahdeksanvuotias pikkuveljensä Spencer lähetetään viettämään joulunalusta vähän etäiseksi jääneen isoisänsä luokse, sKaksitoistavuotias Hedy ja hänen kahdeksanvuotias pikkuveljensä Spencer lähetetään viettämään joulunalusta vähän etäiseksi jääneen isoisänsä luokse, sillä vanhemmat ovat lähdössä työmatkalle ulkomaille. Talo on suuri, salaperäinen ja täynnä kummallisia esineitä. Ja aika eriskummallinen on myös isoisä John, joka on työskennellyt aikaisemmin taikurina. Nykyisin talossa on vaan taikuus kokonaan kielletty, sillä vuosikymmeniä sitten on tapahtunut jotakin hirveää: isoäiti Rose on kadonnut omituisissa olosuhteissa.
Ei kestä kauaakaan, kun Hedy ja Spencer alkavat saada outoja viestejä.
"Hedy kumartui katsomaan kuvaa lähempää taskulampun valossa. Valokuva oli paksun pölyn peitossa, mutta Hedy erotti Johnin, Rosen ja pienen lapsen, jota Hedy arveli äidikseen. He puhalsivat syntymäpäiväkakkukynttilöitä juhlahatut päässä. Hänen tuijottaessaan valokuvaa näkymätön sormi kirjoitti pölyyn sanat: ETSI MINUT." (s. 30)
Joku selvästi haluaa ottaa yhteyttä lapsiin, mutta onko kyseessä kuitenkaan isoäiti Rose? Talossa nimittäin saattaa asustaa muitakin henkiä, eivätkä ne kaikki ole välttämättä ystävällisiä... Onneksi apua saadaan myös lähistöllä asustelevilta serkuilta sekä puhuvasta karhuntaljasta ja seinällä roikkuvasta hirvenpäästä koostuvalta kaksikolta, jotka ovat oikein tyylipuhtaita koomisia sidekickeja Disneyn hengessä.
Mikki Lishin ja Kelly Ngain "Taikuuden talo" (Aula, 2020) on perusvarma lasten fantasiagenren edustaja, jonka kohderyhmää voisivat olla nelos- ja viitosluokkalaiset. Kirja vaatii lukijaltaan jo hieman keskittymistä, sillä henkilöitä on melko paljon ja tarinassa tapahtuu melkoisesti (tai sitten allekirjoittaneen mielenkiinto ei vaan pysynyt yllä). Loppuratkaisu antaisi ounastella, että jatkoa on luvassa.
Luullakseni kirjasta saisi taioittua ihan kohtalaisen vinkkauksen, mutta enpä tiedä viitsinkö kuitenkaan vaivautua, samalle kohderyhmälle kun ilmestyivät tänä vuonna samanhenkiset mutta astetta paremmat Malamanteri ja Myrskynvartijan saari....more
Vaikka ensimmäinen Mortinasta kertova kirja olikin parempi, niin italialaisperäiset zombailut jatkuvat ihan mukavina edelleen. Juuri äsken saamamme tiVaikka ensimmäinen Mortinasta kertova kirja olikin parempi, niin italialaisperäiset zombailut jatkuvat ihan mukavina edelleen. Juuri äsken saamamme tiedon mukaan ainakin kakkosluokkalaiset tykkäävät tästä niin paljon, että haluavat nimetä koiransakin kirjan mukaan....more
Magnus Ljunggrenin ja Mats Vänehemin Ritarikoulu-sarja on osoittautunut varsin mainioksi helppolukuiseksi kirjasarjaksi. Hirveä Harald" (Mäkelä, 2020)Magnus Ljunggrenin ja Mats Vänehemin Ritarikoulu-sarja on osoittautunut varsin mainioksi helppolukuiseksi kirjasarjaksi. Hirveä Harald" (Mäkelä, 2020) ei muodosta poikkeusta aikaisemmista osista. Katriina ja Elias päätyvät tällä kertaa auttamaan päänsä hukannutta kummitusta. Selkeä kuvitus, hyvä ja jännittävä tarina, huumoria mukana - ehdottomasti jatkoon!...more
Magdalena Hain "Painajaispuoti: Hampaat hukassa" (WSOY, 2019) on helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluva lastenkirja, jossa seikkaillaan neuvokkaan Magdalena Hain "Painajaispuoti: Hampaat hukassa" (WSOY, 2019) on helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluva lastenkirja, jossa seikkaillaan neuvokkaan Ninni-tytön ja hänen ystäviensä kanssa Painajaispuodissa. Nyt tavataan hampaaton vampyyri Luukas, ja luvassa on muun muassa imuttelua ja pientä ihastusta jäätelökaupassa.
Sympaattista, höpsöä ja sopivan jännää menoa lukemaan opetteleville. Ei ihme, että tämä on kelvannut myös käännösmarkkinoille, etenkin kun Teemu Juhani on kuvittajana sieltä mainioimmasta päästä.
Dekkarikirjailijana tutuksi tulleen Eva Frantzin "Osasto 23" (S&S, 2019) on alakoululaisille suunnattu, perinteisiä latuja hiihtelevä kauhuromaani, joDekkarikirjailijana tutuksi tulleen Eva Frantzin "Osasto 23" (S&S, 2019) on alakoululaisille suunnattu, perinteisiä latuja hiihtelevä kauhuromaani, joka palkittiin ilmestymisvuonnaan Runeberg Junior -palkinnolla.
Eletään vuotta 1923. Köyhästä helsinkiläisperheestä lähtöisin oleva Stina-tyttö sairastaa vakavaa keuhkotautia ja tietää kuolevansa ennemmin tai myöhemmin. Leskeksi jäänyt äiti saa kuitenkin yllättävän ehdotuksen: tyttö voitaisiin lähettää Vadelmarinteen parantolaan, jossa tohtorit tutkisivat, mahtaisivatko raitis ilma ja tehohoidot auttaa sairauteen. Vadelmarinteessä on aiemmin sattunut vakava tulipalo, joka on tuhonnut kokonaan rakennuksen itäisen siiven.
Laitokseen saavuttuaan Stina tutustuu ystävälliseen tohtori Hagmaniin, kiukkuiseen ylihoitajaan ja erikoiseen Ruben-poikaan, joka näyttäytyy ainoastaan öisin ja kertoo olevansa osastolta 23. Hän törmää myös puistossa outoon, ikivanhalta näyttävään rouvaan. Kohtaaminen on sanalla sanoen karmiva (s. 45), ja melko pian parantolan pelottavat salaisuudet alkavat paljastua Stinalle.
Lapsilukijan mielipide "Osasto 23:sta" olisi mukava kuulla, sillä näin aikuisen kirjavinkkarin mielestä kirja tuntui etenkin alkupuolella turhan hidastempoiselta, eikä kirjailija oikein osannut rakentaa kauhistuttavaa tunnelmaa. Kyllähän mukana oli jännittäviä kohtauksia (kuten edellämainittu vanhuksen kohtaaminen), mutta niiden välillä päähenkilö lähinnä päivitteli lähestyvää kuolemaansa ja jaaritteli kotioloistaan niitä sun näitä.
Niukat kolme tähteä. Voisihan tätä vinkkauksissa kokeilla vaikka nelosluokkalaisille?...more
Yhdeksänvuotias Ninni-tyttö haluaa hankkia uuden polkupyörän. Niinpä hän pestautuu kauppa-apulaiseksi mursuviiksisen Kumma-Ukon omistamaan PainajaispuYhdeksänvuotias Ninni-tyttö haluaa hankkia uuden polkupyörän. Niinpä hän pestautuu kauppa-apulaiseksi mursuviiksisen Kumma-Ukon omistamaan Painajaispuotiin, josta voi ostaa esimerkiksi voodoo-nuken, valaan oksennusta (peittämään vielä pahempia hajuja) tai mörköstressipalloja.
Jostain kumman syystä kaupan omistaja kuitenkin kieriskelee lattialla ja hekottelee hervottomasti. Joku on selvästikin ripotellut kaameaa kutituspulveria hänen päälleen... Mikä siis neuvoksi? Ninni ryhtyy selvittämään asiaa ja saa apua kauppakummitus Pertsalta.
Magdalena Hain "Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri" (WSOY, 2018) jatkaa varsin oivalliseksi todettua Lukupalat-sarjaa sopivan kaamealla tarinalla. Entuudestaan minulle aivan tuntematon kuvittaja Teemu Juhani tekee hyvää työtä hänkin. Vinkkaukseen pienemmille alakoululaisille....more
Teon ja hänen kehitysvammaisen veljensä Tuukan vanhemmat ovat ostaneet ikivanhan, kolkon ja ränsistyneen hotellin Kuunperän kylästä. Heti ensimmäisenäTeon ja hänen kehitysvammaisen veljensä Tuukan vanhemmat ovat ostaneet ikivanhan, kolkon ja ränsistyneen hotellin Kuunperän kylästä. Heti ensimmäisenä yönä Teo kuulee käytäviltä kummia huokauksia ja kuiskauksia. Lapset alkavat selvitellä asiaa, ja pääsevät pian kauhukseen todistamaan, kuinka portaiden alta nousee sumumaisia lonkeroita (s. 26-27).
Mikä mahtaa olla kaiken takana? Minne hotellin portaikon alta löytyvä ovi vie? Onko kummituksia todella olemassa? (view spoiler)[Kyllä vaan, which was nice. Olen saanut tarpeekseni kirjoista, joissa kaikki yliluonnollinen saa rationaalisen selityksen. (hide spoiler)]
Mila Teräksen "Hotelli Hämärä ja kummituspurkki" (Karisto, 2018) on ihan mukiinmenevä helppolukuinen romaani, joka saattaa hyvinkin päätyä pienempien alakoululaisten vinkkauspakettiin. Nähtäväksi sitten jää, josko Kirjakärpäsen tulevat osat antavat vielä enemmän aihetta riemun- tai kauhunkiljahduksiin.
Lastenkirjoissa tuntuu nykyään korostuvan perinteisten sukupuoliroolien rikkominen, jopa siinä mittakaavassa, että se tuntuu itsetarkoitukselliselta: tällä kertaa perheen äiti rakastaa remontoimista kun taas sisustaminen ja leipominen ovat isän juttuja....more
Kristina Ohlssonin "Hopeapoika" (WSOY, 2018) jatkaa siihen mihin mainio "Lasilapset" oikein jäi, eli kaksitoistavuotiaat lapset jatkavat arvoitusten sKristina Ohlssonin "Hopeapoika" (WSOY, 2018) jatkaa siihen mihin mainio "Lasilapset" oikein jäi, eli kaksitoistavuotiaat lapset jatkavat arvoitusten selvittelyä Åhusin pikkukaupungissa.
Aladdinin vanhempien omistama ravintola on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Pahimmassa tapauksessa perhe joutuu muuttamaan takaisin Turkkiin. Kaiken lisäksi ravintolasta on alkanut kadota ruokaa. Voisiko syyllinen olla aina äreä työntekijä Mats, joka on jäänyt kiinni valehtelemisesta? Entä kuka on pieni shortseihin pukeutunut poika, joka norkoilee ravitolan lähellä, eikä sen enempää puhu sanaakaan tai jätä jalanjälkiä lumihankeen? Lasten mieliä askarruttaa myös vuosisata sitten kadonneiden hopeaesineiden kohtalo, etenkin kun niistä saadulla löytöpalkkiolla olisi mahdollisuus pelastaa ravintola.
Ohlsson on onnistunut kirjoittamaan oivallisen ja melko jännittävän lastenromaanin, jossa sivutaan myös pakolaiskriisin kaltaisia ajankohtaisia ongelmia. Lapsena olisin tykännyt kirjasta senkin vuoksi, etteivät kaikki mysteerit saa rationaalista selitystä, vaan yliluonnollinen elementtikin säilytetään mukana loppuun asti.
Viides-kuudesluokkalaiset voisivat olla kirjan otollisinta kohderyhmää. Neljäskään tähti ei olisi vääryys....more
Loading...
