Helen ja Thomas Dochertyn "Nelli ja merirosvon aarre" (Mäkelä, 2022) jatkaa lukemisen riemua julistavien kuvakirjojen sarjaa ihan mukavalla tavalla, vHelen ja Thomas Dochertyn "Nelli ja merirosvon aarre" (Mäkelä, 2022) jatkaa lukemisen riemua julistavien kuvakirjojen sarjaa ihan mukavalla tavalla, vaikka runomittaan näitä käännöksiä on joskus vähän työläs sovittaa. Satutuntiainesta!...more
Pukin sarvet! Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Mustan Haukan loppu" (Story House Egmont, 2021) jatkaa tyylikkäästi Mustaparta-integraalien Pukin sarvet! Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Mustan Haukan loppu" (Story House Egmont, 2021) jatkaa tyylikkäästi Mustaparta-integraalien sarjaa. Yksiin kansiin kerätyt kolme albumia edustavat mitä uljainta eurooppalaista seikkailusarjakuvaa niin käsikirjoituksensa kuin piirroksensa puolesta....more
Huh hah hei ja rommia pullo! Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Aavelaiva" (Egmont, 2020) on kolmas suomeksi ilmestynyt Punaparta-integraali.Huh hah hei ja rommia pullo! Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Aavelaiva" (Egmont, 2020) on kolmas suomeksi ilmestynyt Punaparta-integraali. Sarjakuva on ihastuttavan perinnetietoista merirosvoseikkailua, vai mitäpä muuta voisi sanoa tarinasta, jossa etsitään kapteeni Morganin aarretta pääkallon muotoiselta saarelta?
"Aavelaiva" kokoaa samoihin kansiin kolme albumia, jotka ilmestyivät alun perin 1960-luvun alkupuolella. Tarinat limittyvät osin toisiinsa, eikä aikaisempien koosteiden lukemisesta ole myöskään haittaa.
Sarjakuvan päähenkilö ei tälläkään kertaa ole itse Punaparta, vaan merellisen näyttämön varastavat kapteenin poika Eric, vanha Kolmijalka ja väkivahva Baba. Piirrosjälki on kautta linjan tyylikästä.
Erittäin maittavaa menoa maininkien keskellä!...more
Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Punaparta: Kapteeni vailla nimeä" (Egmont, 2019) sisältää kolme 1960-luvulla ilmestynyttä Punaparta-albumiJean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin "Punaparta: Kapteeni vailla nimeä" (Egmont, 2019) sisältää kolme 1960-luvulla ilmestynyttä Punaparta-albumia. Hubinonin piirros on pikkuisen jäykkää, mutta itse tarinat ovat toinen toistaan tenhoavimpia meriseikkailuja, joissa on mukana ripaus Alexandre Dumas'ia ja toinen mokoma C.S. Foresteria!
Nimihenkilö tosin on sivuhahmo omassa sarjassaan. Seikkailut keskittyvät hänen ottopoikaansa Ericiin....more
Juha-Pekka Koskisen "Merirosvon oppipoika" (Karisto, 2016) on Benjamin Hawk -nimisestä nuorukaisesta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa.
Seikkailu alJuha-Pekka Koskisen "Merirosvon oppipoika" (Karisto, 2016) on Benjamin Hawk -nimisestä nuorukaisesta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa.
Seikkailu alkaa Portsmouthin satamakaupungista vuonna 1692. Suutarin oppipoikana työskennellyt Benjamin Hawk ei ole tyytyväinen nykyiseen pestiinsä, vaan kaipailisi merille, jossa hänen isänsä ja isoisänsä ovat kunnostautuneet - tai miten sen nyt ottaa, merirosvoja ja kaappareita kun ovat tainneet olla molemmat. Isä-John on merille kadonnutkin.
Lopulta Benjamin karkaa kotoaan ja pestautuu hyttipojaksi Black Swan -nimisen laivan miehistöön, jota komentaa merirosvokapteeni Swan. Suunnaksi otetaan Karibia ja tavoitteena on löytää tarunhohtoisen Henry Morganin aarre. Merirosvoilla ei vaan ole aavistustakaan, että Benjaminilla on mukanaan isoisältään saamansa kartta, joka sisältää omituisen arvoituksen... (s. 48)
Juha-Pekka Koskinen on kirjoittanut vanhan liiton meriseikkailun, joka vertautuu Robert Louis Stevensonin "Aarresaareen" (v. 1883) ja muihin perinteisiin meriseikkailuihin. Seikkailua on kyllä päivitetty nykyaikaa kohti tuomalla henkilögalleriaan mukaan nuori ja neuvokas tyttö, mikä on hyvä vaan.
Liekö syy tauoista lukemisessa, heikentyneessä keskittymiskyvyssäni vai missä, mutta ihan niin hyvin ei tuuli purjeisiin tarttunut kuin olisin toivonut. Sivuhahmot eivät oikein erottuneet toisistaan. Loppu tuntui vähän pikaiselta, ja loppuhuipennus jäi vähän vaimeaksi.
Kohderyhmää on vaikea nimetä täsmällisesti. Ehkä nelosluokkalaisista kuutosiin?
"Merirosvon oppipoika" ei ollut varsinaisesti huono lastenromaani, ja on mukavaa että tämmöisiä vanhan liiton meriseikkailuja kirjoitetaan edelleen, mutta odotuksiin nähden tämä oli kyllä lievä pettymys....more
Caryl Hartin kertoma ja Nick Eastin kuvittamassa runomuotoisessa kuvakirjassa "Merirosvot kylässä" (Mäkelä, 2018) etsitään aarretta värikkäiden meriroCaryl Hartin kertoma ja Nick Eastin kuvittamassa runomuotoisessa kuvakirjassa "Merirosvot kylässä" (Mäkelä, 2018) etsitään aarretta värikkäiden merirosvojen kanssa ja opetellaan siinä samalla lukusanoja yhdestä kymmeneen. Satutuntikirjaksi tämä ei ehkä taivu kovin hyvin, mutta muuten ihan kiva opus....more
Mintie Dasin "Storm Sisters: Kuohuva maailma" (Tammi, 2016) on intialaissyntyisen mutta nykyisin Suomessa asuvan kirjailijan esikoisromaani, jonka tauMintie Dasin "Storm Sisters: Kuohuva maailma" (Tammi, 2016) on intialaissyntyisen mutta nykyisin Suomessa asuvan kirjailijan esikoisromaani, jonka taustalla on erikoislaatuisesti vaikuttanut myös Rovio-peliyhtiön ideariihi.
Viiden eri ikäisen ja eri puolilta maailmaa olevan pirete-tytön seikkailut sijoittuvat olevinaan 1700-luvun loppupuolelle, mutta ehkä olisi parempi puhua suosiolla vaihtoehtohistoriasta, sen verran paljon taiteellisia vapauksia otetaan. Ei kai sekään haittaisi, ellei kirja olisi muuten niin heikkolaatuinen.
Kerronta on kömpelöä, asioita selitetään moneen kertaan ja sivuille on livahtanut monenmoisia epätarkkuuksia ja suoranaisia virheitä. Suomennos voisi olla sekin parempi, kuten Kaiken näki sen, myös sen, että hänen isoveljellään oli sekalaiset tuntemukset hänen parasta ystäväänsä kohtaan (s. 277) -tyyliset lauseet osoittavat.
Lapsellisista käänteistään huolimatta nuoret aikuiset lienevät romaanin ensisijainen kohderyhmä, mukana on kuitenkin jonkin verran graafista väkivaltaa ja orastavaa seksuaalisuutta.
Sääli, ettei kivasta ideasta syntynyt tämän parempaa kirjaa. Lupa oli odottaa enemmän, ja siksikin arvosana pyöristyy alaspäin....more
Clare Hibbertin "Merirosvot: karmivia tositarinoita" (Gummerus, 2006) on pienemmille koululaisille suunnattu tietokirja, jossa on melko vähän tekstiä Clare Hibbertin "Merirosvot: karmivia tositarinoita" (Gummerus, 2006) on pienemmille koululaisille suunnattu tietokirja, jossa on melko vähän tekstiä ja runsaasti kuvia. Teoksessa esitellään kuuluisia merirosvoja ja heidän elämäänsä, mutta ikävä kyllä vähän pintaraapaisuksi nämä sivun mittaiset kuvaukset jäävät.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa ovat Merirosvotietoa-osuudet, joissa kerrotaan yleisemmin merirosvojen elämästä. Vinkkauksen voisi rakentaa esimerkiksi merirosvojen ruokavalion (s. 36), aseiden ja taistelutekniikan (s. 46-47) tai merirosvolaivojen (s. 14) varaan.
Jotain ideoita vinkkaukseen: Miekan ja pistoolin käyttö oli hyödyllistä, mutta niin oli neulan ja langankin! Ketkä olivat huono-onnisimpia merirosvoja?...more
Valtsu ja Make lomailevat vanhempineen meren rannalla sijaitsevassa Katajarannan kylässä. Paikkakunnalla kerrotaan legendaa merirosvokapteenista, jotaValtsu ja Make lomailevat vanhempineen meren rannalla sijaitsevassa Katajarannan kylässä. Paikkakunnalla kerrotaan legendaa merirosvokapteenista, jota yhdeksänvuotias laivapoika löi ennen muinoin kirveellä päähän. Nyt merirosvo kummittelee paikkakunnalla, ja aina kun hänen aarteensa voi nähdä hohtavan meressä, tietävät ihmiset että kapteeni on palannut etsimään laivapoikaa viedäkseen hänet mukanaan meren syvyyksiin.
Valtsu pääsee osallistumaan ensimmäistä kertaa Silakoiden sottiisi -nimiseen limudiskoon, jossa häntä odottavat monet vaarat: hänen on selvittävä niin tanssista ällöttävien tyttöjen kanssa kuin kotimatkasta pimeiden rantakallioiden halki.
Eoin Colferin "Legenda kapteeni Korpin hampaasta" (WSOY, 2006) jatkaa Legenda-sarjaa totutuilla linjoilla. Vaikka Legenda Pottu-Mäkisestä -klassikon tasolle ei ylletäkään, niin ihan hauskasta helppolukuisesta on kyse. Lopputuloksessa on mukana niin huumoria kuin jännitystä, ja sitä lienee kohtaisen helppo vinkata kakkos-kolmosluokkalaisille lukunäytteiden avulla (esimerkiksi sivut 28-31 tai alun velipoikien kuvaus).
Martin Remphryn kirjoittama ja kuvittama "Merirosvot lehmävarkaissa" (Mäkelä, 2015) on ihan hupaisa pieni tarina maanviljelijästä, jonka kolme lehmää Martin Remphryn kirjoittama ja kuvittama "Merirosvot lehmävarkaissa" (Mäkelä, 2015) on ihan hupaisa pieni tarina maanviljelijästä, jonka kolme lehmää merirosvot varastavat. Heinäkenkä lähtee pelastusretkelle, jossa hänelle selviää kuka on Kapteeni Silli, ja miksi hän tarvitsee lehmiä...
Kirja kuuluu ihan hyvätasoiseen Hyppää kirjan kyytiin -sarjaan, jotka ovat suuraakkosin kirjoitettuja. Voisi kai tämän ottaa mukaan kakkosluokkalaisten vinkkauksiin, miksei kolmostenkin, sillä puujalkaisen (haha) huumorin uskoisi vetoavan kakaroihin....more
Tom Eastonin ja Matt Buckinghamin "Vähissä vetimissä" (Mäkelä, 2013) kuuluu uuteen helppolukuiseen Kapteeni Kuula -sarjaan, joka sisältää neljä tikkukTom Eastonin ja Matt Buckinghamin "Vähissä vetimissä" (Mäkelä, 2013) kuuluu uuteen helppolukuiseen Kapteeni Kuula -sarjaan, joka sisältää neljä tikkukirjaimin - tai SUURAAKKOSIN, miten vaan - kirjoitettua lastenkirjaa.
Siansorkka-laivan merirosvojen puvut ovat päässeet huonoon kuntoon, mutta mikä pahinta, purjeiden risaisuus tekee ryöstelyn vaikeaksi. Niinpä kapteeni Kuula saa ajatuksen tehdä uudet purjeet miehistön vaatteista. Miten merirosvous mahtaa sujua alusvaatteisillaan?
Merirosvot toimivat aina, loppuvitsi on yllättävän hauska ja tikkukirjaimilla kirjoitettuja helppolukuisia ei ole ainakaan liikaa. ARRRR! Ykkösten ja kakkosten vinkkaukseen.
Sarjasta tuli testattua myös toinen osa, "Makkaraa mahan täydeltä", joka ei ollut ihan yhtä hyvä....more
Robert Louis Stevensonin "Aarresaari" (Otava, 2004) on klassinen seikkailukertomus neuvokkaasta laivapojasta Jim Hawkinsista, joka saa käsiinsä kuolleRobert Louis Stevensonin "Aarresaari" (Otava, 2004) on klassinen seikkailukertomus neuvokkaasta laivapojasta Jim Hawkinsista, joka saa käsiinsä kuolleen merirosvon kartan ja lähtee sen seurauksena jäljittämään kapteeni Flintin aarretta. Valitettavasti vain kalleuksien perässä seilaa myös kapteenin entisen miehistön jäseniä, joista hirmuisin on puujalkainen Pitkä John Silver.
Lapsena en syystä tai toisesta tullut koskaan lukeneeksi "Aarresaarta", vaikka viihdyinkin monien samantapaisten seikkailukertomusten parissa. Lieneekö sitten syy nostalgisten lasien puuttumisessa, mutta enpä tästä hirvittävästi irti saanut verrattuna vaikkapa menneinä vuosina ahmimiini Jules Vernen teoksiin, joita olen myös viime vuosina ottanut uudelleen käsittelyyn.
"Aarresaari" oli odotuksiin nähden hieman tylsänpuoleinen, eikä kovinkaan vetävästi kirjoitettu nuorten romaani. Syystä tai toisesta pidin kirjan alkupuolesta enemmän, jossa ei oltu päästy vielä merille saakka.
En usko, että kirjaa otan mukaan vinkkauksiinkaan, sillä ainakin Jukka Kemppisen suomennos tässä neljännessä painoksessa saattaa osoittautua melko haastavaksi potentiaaliselle kohderyhmälle vierasperäisine laivasanastoineen....more
Mika Waltarin "Turms, kuolematon" (WSOY, 1956 - neljäs painos) on ollut lukulistallani pari vuosikymmentä. Lukiossa olin suuresti vaikuttunut Sinuhe eMika Waltarin "Turms, kuolematon" (WSOY, 1956 - neljäs painos) on ollut lukulistallani pari vuosikymmentä. Lukiossa olin suuresti vaikuttunut Sinuhe egyptiläisestä ja yritin samaan hengenvetoon ahmaista myös tämän samankaltaiseksi mainitun etruskiromaanin, mutten muistaakseni saanut luettua siitä edes ensimmäistä viittäkymmentä sivua. Ja samalla tavalla meinasi käydä nytkin. Lievien alkuvaikeuksien jälkeen tarina lähti kuitenkin rullaamaan ihan mukavasti eteenpäin, eikä sen viimeisteleminen tuottanut sen suurempaa tuskaa, vaikka varsinainen huipennus ehkä puuttui.
Lopputulos oli melko erikoislaatuinen sekoitus historiallista seikkailuromaania ja hämärän mystisiä elementtejä, jotka menivät hetkittäin maagisen realismin tai suoranaisen fantasiakirjallisuuden puolelle. En tunne riittävän hyvin antiikin historiaa sanoakseni miten hyvin faktat pitivät paikkaansa, mutta ilmeisesti etruskikulttuurin kuvauksessa ei ole ollut moitteelle sijaa.
Vähän harmillisesti keskeiset henkilöhahmot eivät olleet yhtä oivallisia kuin vaikkapa Sinuhe, Kaptah ja kumppanit olivat. Naisten roolitus romaanissa on (jälleen) aika mielenkiintoinen, tosin samaan hengenvetoon voidaan kai pohdiskella millaisia pässinpäitä miespuoliset päähenkilöt ovatkaan, kun sortuvat kerta toisensa jälkeen Arsinoen kaltaisen femme fatalen pauloihin....more