He ovat kyllästyneet olemaan uhreja. He ovat saaneet tarpeekseen. He kieltäytyvät olemasta niitä, joiden ulkonäköä arvostellaan, joita mitätöidään, pahoinpidellään ja raiskataan. He vaativat kunnioitusta. He kunnioittavat niitä, jotka kunnioittavat heitä. He kuuntelevat, jos heitä kuunnellaan. Ja he lyövät takaisin, jos heitä lyödään. He nousevat taistelemaan ja he taistelevat kuin tytöt. He iskevät takaisin.
Voimakas ja opettavainenkin sarjakuva raiskaiskulttuurista ja sukupuolirooleista. Olisin kaivannut tältä ehkä hieman lisää syvyyttä, mutta toisaalta kuvitus tarjosi sitä omalla vahvalla tavallaan hyvinkin vahvasti.
SUURI SISÄLTÖVAROITUS: seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta
Tämä on ensimmäinen sarjakuva Tiitu Takalolta, jonka luin. En tiedä mitä sanoa tästä... Tämä oli aivan järkyttävän tärkeä, mutta piirtojälki ja osa hahmoista jäi hieman vaivaamaan itseäni. Osa hahmojen ilmeistä (varsinkin alussa) tuntui ärsyttävänkin dramaattiselta. Välillä sarjakuva tuntuu opettavan "itsestäänselviä" asioita ja osa hahmojen tekemistä ratkaisuista tuntui hieman hätiköidyiltä.
Kaiken kaikkiaan tämä yli 10-vuotta vanha sarjakuva on yhä oksettavan ajankohtainen, mutta en tiedä opettiko se mitään uutta tai esittikö asiaansa kovin hyvin.
Loistava sarjis vaikeasta aiheesta, eli raiskauksesta. Hienosti käsitelty jotenkin voimistavalla tavalla rankkaa juttua. Sopii hyvin luettavaksi vaikka yläkoulu-lukioikäisille. Ja miksei kaikille jotka pelkäävät raiskausta tai ovat sen kokeneet #metoo - kampanjan hengessä.
Tiitu Takalon "Tuuli ja myrsky" (Suuri Kurpitsa, 2009) on tekijänsä neljäs sarjakuva-albumi. Sarjakuva kertoo joukosta nuoria naisia, joista yksi raiskataan kaikkien tunteman miehen - paikallisen punkbändin kitaristin Jaken - toimesta.
Sarjakuva haastaa lukijansa pohtimaan äärimmäistä väkivallantekoa ja samalla myös yhteiskunnassamme vallalla olevia sukupuolirooleja. Se heijastuu osin myös henkilöiden käymään dialogiin, joka paikoitellen vaikuttaa aavistuksen verran päälleliimatulta ja ns. opettavaiselta, mutta teoksen sanoman voimaa ja tärkeyttä se ei kuitenkaan heikennä. Albumi korostaa kauniisti myös ystävyyden ja solidaarisuuden merkitystä.
Kuvituksensa puolesta "Tuuli ja myrsky" on sitten omassa luokassaan. Takalon piirrosjälkeä ei voi kehua liikaa.
Sarjakuva on kokonaisuutena onnistunut, ja sitä voi suositella kaikille yläasteikäisistä ylöspäin.
Feministinen sarjakuva, jossa pääasiassa naiset kieltäytyvät olemasta enää uhreja. Tuon johtoajatuksen lisäksi tässä lyhyessä tarinassa ei sitten oikein muuta ollutkaan, joten mielikuvaksi jäi pamfletinomainen julkaisu.
Rankka, mutta myös voimauttava sarjakuva raiskauksesta ja siihen suhtautumisesta. Myös kaunis kuvaus toisistaan huolehtivien yhteisöstä, jollaisen soisin kaikilla olevan.
3,5. Tärkeä aihe, vaikka eihän (naisiin kohdistuvasta) seksuaalisesta väkivallasta ole ikinä ole mukavaa lukea. Pidin myös siitä, että teoksessa oli keskustelua sukupuolista ja sukupuolittamisen merkityksestä väkivaltanarratiivissa. Loppuratkaisukin oli tyydyttävä, ja sen ansiosta pyöristin neljään tähteen. Henkilöt jäivät turhan ohuiksi, ja vaikka tarinassa on selkeä kaari, sekin tuntui jäävän vähän tyngäksi.
Väkevää tekstiä raiskauksista ja niiden lieveilmiöistä sekä sukupuoliroolien ja -oletusten harjoittamisesta. Tiitulta taas kerran upea teos, joka säväyttää tyyliltään ja saa miettimään vaikeitakin aiheita. Sisältövaroitukset: Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, raiskaus
Todella tärkeä aihe ja tavallaan kyllä tykkäsin loppuratkaisusta. Lyhyehkössä tarinassa hahmot jäävät melko karikatyyrimäisiksi ja mustavalkoisuus vaikeuttaa hahmojen erottamista toisistaan. Voisin hyvin ottaa yläkoulun tai lukion vinkkaukseen mukaan.
Täydellinen Tuuli, Tyly-Lyly, Ilkeä-Iida ja muut anarkafeministisen ryhmän naiset kokoontuvat aamulla tarkastamaan edellisen illan tukikeikan tuottoa. Kaikilla on edellisenä iltana ollut hauskaa ja ilta on tuottanut jopa odotettua paremmin, joten joukkio on iloisella tuulella. Sitten he kuulevat uutisen, että joukosta puuttuva Mira on raiskattu edellisenä yönä. Jokainen joukosta reagoi uutiseen eri tavoin: suuttuen, pelästyen, kauhistuen, raivostuen, syyllistyen. Kaikki heitä yhdistää kuitenkin se, että he eivät aio jäädä uhreiksi, vaan taistella ystävänsä puolesta niin, kuin he ovat tottuneet taistelemaan naisiin kohdistuvia rajoituksia vastaan ennenkin.
Tuuli ja myrsky on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista sarjakuva-albumeista ja kaunokirjallisista teoksista, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Aiheena raiskaus on äärimmäisen vaikea teokselle kuin teokselle, mutta Tiitu Takalo onnistuu siinä mielestäni erittäin hyvin. Se herättää asiaan kuuluvaa raivoa, mutta myös myötätuntoa ja toivoa. Ihailin kovasti albumin naisten rohkeutta olla juuri sellaisia kuin ovat. Ja vaikken olekaan niin anarkistinen, kuin teoksen naisjoukkio, oli lukukokemus omaa feminismiä vahvistava lukukokemus. Kuitenkaan tämä albumi ei ole jotain, jonka pariin toivoisin itseni kaltaisten tiedostavien nuorten naisten eksyvä, vaan ihan kaikkien. Puhutaanhan teoksessakin siitä, kuinka ihmisten erottelu esimerkiksi sukupuolen perusteella on yleensä turhaa ja tarpeetonta. Uskon myös, että tarinalla on annettavaa erilaisille ihmisille monilla eri tasoilla.
Erityisesti kiitosta ansaitsee mielestäni myös Takalon fantastinen kuvitus. Ihmiset ovat realistisia ja eläviä, toisiinsa nähden erilaisia, mutteivät karikatyyreja. Takalolla on fantastinen taito ilmaista asiaansa visuaalisesti ilman turhaa kirjallista avaamista. Pelkän kuvan perusteella on mahdollista päästä kiinni siihen, keitä tarinan henkilöt ovat ja mitä he tuntevat. Moni sarjakuvataiteilija ei pysty samaan.
Kaiken kaikkiaan Tuuli ja myrsky oli loppuvuoden parhaita ja koskettavimpia lukukokemuksia ja albumi, joka päätynee ennen pitkää myös omaan hyllyyn omana niteenä. (January 19, 2010)
Rankka aihe, mutta hienosti toteutettu. Hyviä pointteja ja proaktiivisia ratkaisumalleja, vähän saarnaava ja opettavainen toki, mutta aihekin kyllä tärkeä. Loppu varsinkin on kohdallaan. Takalo on erinomainen piirtäjä, vähän vain koen värimaailman ankean harmaaksi. Ehkä se tähän aiheeseen toisaalta sopiikin.
Onhan se ohjelmallinen. Kipeä, surullinen, ahdistava, mietteliäs, toiminnallinen, terapeuttinen, feministinen, teoreettinen ja kuvallisesti julmankaunis. Siinä on mukana käytännön ohjeet ja kiitoksissa lähdeluettelo. Tämän kirjan haluaisin vinkata.
Joku ajattelisi, että saarnaava on. Mie ajattelin, että huippu. Tykkään Tiitun piirrosjäljestä ja siitä, miten tarina ei kuitenkaan oo (niin) ennalta-arvattava (kö mitä vois olla), eikä yksioikoinen.