Tuomas Teporan "Sankari ja antisankari : Mannerheim-kultin pitkä vuosisata" (Gaudeamus, 2023) ei ole jälleen uusi Mannerheim-elämäkerta (jos sellaistaTuomas Teporan "Sankari ja antisankari : Mannerheim-kultin pitkä vuosisata" (Gaudeamus, 2023) ei ole jälleen uusi Mannerheim-elämäkerta (jos sellaista kaipaatte, niin lukekaa Gustaf Mannerheim - Aristokraatti sarkatakissa - se on minusta ehkä paras lukemistani), vaan tutkija keskittyy käsittelemään muistamisen politiikkaa.
Lähtökohta on kiinnostava. Mannerheimista oli moneksi, ja samaa voi sanoa myös hänen jättämästään perinnöstä. Toisen lahtari on toisen sankari. Niinpä ei olekaan yllättävää, että Mannerheimin kuoleman jälkeen on esimerkiksi hänen näköispatsaistaan on syntynyt polemiikkia ja monenlaisia vääntöjä niin Tampereella, Helsingissä kuin Mikkelissä. Suurin osa kirjasta keskittyykin patsasteluun, mutta muutakin ehditään toki käsitellä. Tepora nostaa esille esimerkiksi muutamia kiinnostavia kirjallisia anekdootteja, kuten runoilija Edith Södergranin dokumentoidut fantasiat Mannerheimin syleilyyn joutumisesta tai lastenkirjailija Lilli Porthanin satukokoelman "Valkoinen kenraali ja pieni Heinrikki" (1921), joka täytynee itsekin lukea. Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -animaatiota sivutaan sitäkin.
Tepora kirjoittaa kiihkottomasti ja objektiivisesti, eikä yritä Mannerheim-myyttiä kuvatessaan sen enempää kiillottaa patsasta kuin pudottaa sitä jalustaltaan. Lopussa esitetään myös kiinnostava kysymys siitä, millaiseksi Mannerheim-kultin uudet kerrostumat muodostuvatkaan, kun toisen maailmansodan viimeiset veteraanit poistuvat keskuudestamme ja Ukrainan sota muovaa Venäjä-suhdettamme uuteen uskoon....more
Carlos da Cruzin ja Janne Haikarin "Suomalaiset tutkimusmatkailijat" (S&S, 2020) on alakoululaisille suunnattu tietokirja, jossa esitellään maailmaa kCarlos da Cruzin ja Janne Haikarin "Suomalaiset tutkimusmatkailijat" (S&S, 2020) on alakoululaisille suunnattu tietokirja, jossa esitellään maailmaa kierrelleitä tutkimusmatkailijoita, tiedemiehiä ja seikkailijoita 1700-luvulta 1900-luvun jälkipuoliskolle saakka.
Lukija tutustutetaan muun muassa Adolf Erik Nordenskiöldin Koillisväylä-retkeen, C.G.E. Mannerheimin Aasian-ratsastukseen ja Helinä Rautavaaran moninaisiin seikkailuihin Latinalaisessa Amerikassa, mutta myös moniin heitä pienemmälle huomiolle jääneisiin miehiin ja naisiin - vaikka kohderyhmälle heistä kaikki taitavat olla enemmän tai vähemmän vieraaksi jääneitä hahmoja historian hämäristä.
Carlos da Cruzin värikäs kuvitus on jälleen kerran laadukasta, mutta olisin itse kaivannut ehkä himpun verran jännempää tai ainakin yksityiskohtaisempaa esittelyä, vähän niin kuin Pia Strömstadin oivallisessa teoksessa 10 suurta seikkailijaa. Lähdeviitteitä tai mitään vinkkejä lisäinformaatioon ei kirjassa ole lainkaan, mikä on ainakin näin aikuisen näkökulmasta vähän harmillista....more
Mikko Karjalaisen "Mannerheimin päämaja: sodanajan johtoesikunta 1918-1945" (Otava, 2019) on asiantunteva (kuten sotahistorian apulaisprofessorilta osMikko Karjalaisen "Mannerheimin päämaja: sodanajan johtoesikunta 1918-1945" (Otava, 2019) on asiantunteva (kuten sotahistorian apulaisprofessorilta osaakin odottaa), joskin pikkuisen kuivakka yleisesitys päämajan toiminnasta. Kritiikkiä esitetään silloin kun on aiheellista, ja tunnustetaan myös lisätutkimuksen tarve tiettyihin kysymyksiin liittyen. Sisällissota-nimityksen käyttämistä suosittelisin historiantutkimuksessa, nyt mentiin vapaussota-linjalla....more
Heikki Paakkasen "Suomi sodassa 1939-1945" (Tammi, 1991) sisältää joukon talvi- ja jatkosotaa käsitteleviä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä seiHeikki Paakkasen "Suomi sodassa 1939-1945" (Tammi, 1991) sisältää joukon talvi- ja jatkosotaa käsitteleviä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä seikkailee marsalkka Mannerheim. Lopputulos on ihan kohtalaisen hauskaa sanomalehtisarjakuvaa. Hetkittäin stripit tuovat mieleen itsensä Fingerporin:
Lisäksi Paakkanen ja Jarla ovat myös tahoillaan keksineet yhden samalle sanaleikille perustuvan vitsin, jossa irvistellään saksalaisten toimille Lapin sodassa.
Sarjakuvataiteilijan piirrostyyli on pysynyt vuosien saatossa tunnistettavana; visuaalisesti tässä ei ole kummoinenkaan matka Sissi ja siviilipalveluhenkilö -sarjan albumeihin.
Lauri Haatajan kommenttiraidalla käydään läpi strippien sotahistoriallista taustaa....more
Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867-1951) elämästä ja teoista on kirjoitettu vuosien saatossa melkoinen kasa kirjoja, niin faktaa kuin fiktiotakin - eCarl Gustaf Emil Mannerheimin (1867-1951) elämästä ja teoista on kirjoitettu vuosien saatossa melkoinen kasa kirjoja, niin faktaa kuin fiktiotakin - eikä oikeastaan ihmekään, sen verran kiehtovan ja vaiherikkaan elämän suurimmaksi suomalaiseksi viitisentoista vuotta sitten valittu marsalkka eli.
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinanderin "Gustaf Mannerheim - aristokraatti sarkatakissa" (Otava, 2017) on yksi parhaista lukemistani Mannerheim-elämäkerroista, kaikin puolin asiantunteva, helppolukuinen ja miellyttävän tasapainoinen esitys, joka rohkenee käsitellä kohdettaan myös kriittisesti silloin kun aihetta on.
Teoksessa käsitellään mukavalla tavalla myös Mannerheimin jälkeensä jättämää perintöä, kuten tunteita kuohuttaneita teoksia kuten Katariina Lillqvistin kohuttua Uralin perhonen (2008) -nukkeanimaatiota....more
Ruotsalaisen diplomaatin ja historioitsijan Dag Sebastian Ahlanderin "Gustaf Mannerheimin elämä" (Gummerus, 2017) on kiinnostava mutta turhan kritiikiRuotsalaisen diplomaatin ja historioitsijan Dag Sebastian Ahlanderin "Gustaf Mannerheimin elämä" (Gummerus, 2017) on kiinnostava mutta turhan kritiikitön elämäkerta suurimmaksi suomalaiseksikin valitun sotilaan ja valtiopäämiehen sinänsä kiehtovasta elämästä.
Sotahistorian emeritusprofessori ja historiantutkija Martti Turtolan "Mannerheim" (Tammi, 2016) on myyttejä purkava elämäkerta, jossa marsalkan suurmiSotahistorian emeritusprofessori ja historiantutkija Martti Turtolan "Mannerheim" (Tammi, 2016) on myyttejä purkava elämäkerta, jossa marsalkan suurmieskuvaa käsitellään melko kriittisesti. Ja hyvä niin, sillä Mannerheimin pienikin arvosteleminen herättänyt pahennusta ihan näihin päiviin asti, mikä ei ole kovin hyvä lähtökohta historiankirjoitukselle. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan, hyveinemme ja heikkouksinemme.
Turtola korostaa kirjassaan Mannerheimin suhdetta keisarilliseen Venäjään. Suhdetta jouduttiin myöhemmässä vaiheessa hieman himmailemaan, sillä olisihan ollut mielenkiintoista, että valkoinen kenraali ja vapaussodan sankari olisi suhtautunut esimerkiksi Bobrikovin murhaan "pelkurimaisena salamurhana, jolla maamme menetti kenraalikuvernöörinsä" (J.E.O. Screenin mukaan, s. 119).
Aristokraattista Mannerheimia kaihersi myös suomalainen yhteiskuntajärjestelmä yksikamarisine eduskuntineen ja vaalijärjestelmineen. Hän sieti parlamentaarista järjestelmää, mutta ei luottanut siihen (s. 126). Sisällissodan jälkeen hän ilmeisesti kaavaili myös suurempaa roolia bolsevismin vastaisessa taistelussa ja oikeistovallankaappausta aktivistien tukemana. Lukija haastetaan myös miettimään alkoholinkäyttöä päämajavuosina ja aikaisemminkin hänen urallaan.
Turtola nostaa esille myös kiinnostavalla tavalla sen, ettei Mannerheimin avioliitosta kreivitär Anastasia Arapovan kanssa ole kirjallisuudessa olemassa oikeastaan kuin yksi ja ainoa versio, eikä se ole vaimon kannalta kovin edullinen. Hän haastaakin tulevia tutkijoita perehtymään enemmän aiheeseen, samaten Mannerheimin kahteen tyttäreen, joista voisi löytyä jopa uutta ja käyttämätöntä lähdeaineistoa. Taannoin velloneisiin epäilyksiin marsalkan homoseksuaalisuudesta kirjailija ei usko, enkä sitä tee kyllä enää minäkään.
Ei tämä kirja kuitenkaan silkkaa arvostelemista ole, vaan siinä annetaan myös tunnustusta sille jolle tunnustus kuuluu. Sisällissodassa johtajankyvyt joutuivat koetukselle, etenkin kun valkoinen armeija oli lähtökohtaisesti mitä oli, eikä jääkäreiltä herunut oikein muuta kuin epäluottamusta "ryssän kenraalia" kohtaan. Sotavankileirien ja teloitusten suhteen ilmaan jääkin sitten useita kysymyksiä. Turtola kiittää myös Mannerheimin roolia puolustusneuvoston puheenjohtajana 1931-1940. Suomi olisi joutunut talvisotaan melko heikossa hapessa, ellei Mannerheim olisi työskennellyt aktiivisesti mm. erilaisten hankintaohjelmien parissa.
Turtola ei ehkä tuo kirjassaan esille mitään uutta ja ihmeellistä esille, vaan tyytyy enemmän siteeraamaan aikaisempia lähteitä, niin omia teoksiaan kuin vaikkapa Juhani Suomen niin ikään kriittistä teosta Mannerheim - Viimeinen kortti?. Lievää toistoa kirjassa aika ajoin esiintyy.
En ehkä suosittelisi kirjaa ensimmäiseksi Mannerheim-elämäkerraksi historiasta kiinnostuneelle lukijalle. Se ei ole yleisesityksenä yhtä hyvä ja selkeä kuin vaikkapa äskettäin lukemani Dag Sebastian Ahlanderin Gustaf Mannerheimin elämä, joka puolestaan kärsii kritiikittömästä suhtautumisesta kohteeseensa, mutta yhdessä nämä kaksi teosta muodostavat aika mainion teosparin tämmöiselle maallikolle....more
Teemu Keskisarjan "Hulttio" (Siltala, 2016) kertoo kansakunnan kaapin päällä kyhjöttävän marsalkkamme nuoruudesta, joka ei välttämättä ollut ihan nuhtTeemu Keskisarjan "Hulttio" (Siltala, 2016) kertoo kansakunnan kaapin päällä kyhjöttävän marsalkkamme nuoruudesta, joka ei välttämättä ollut ihan nuhteeton. Melkein päinvastoin.
Suomen historiasta ei taida löytyä kovin montaa Mannerheimia kiistanalaisempaa henkilöä, ja monesti häntä sorrutaan käsittelemään yksiulotteisesti, joko maamme pelastaneena sankarina tai verisenä lahtarina. Keskisarja onnistuu välttämään moiset sudenkuopat ja kuvaamaan tulevan suurmiehen vaiheita puolueettomasti, sortumatta sen enempää kohteensa valkopesuun kuin mustamaalaukseen. Mannerheimista tehdään ihminen, hyveineen ja heikkouksineen.
Keskisarja ei myöskään väistele hankalia kysymyksiä, vaan käsittelee Mannerheimin väitettyä homoseksuaalisuutta ja sivuaa myös hänen rooliaan kansalaissodan tapahtumien keskipisteessä. Sankarimyyttiä ei suoranaisesti korosta sekään tarina, jossa liikaa kupitellut upseerismies laattaa junan ikkunasta kanssamatkustajan päälle
Keskisarja kirjoittaa värikkääseen tapaansa, joka saattaa jakaa mielipiteitä, mutta on ainakin minusta vallan viihdyttävä....more
Suomen lähihistoriasta vaihtelevalla menestyksellä kirjoittanut Jari Tervo käsittelee romaanissaan "Troikka" vaihteeksi kansalaissotaa ja siihen nivouSuomen lähihistoriasta vaihtelevalla menestyksellä kirjoittanut Jari Tervo käsittelee romaanissaan "Troikka" vaihteeksi kansalaissotaa ja siihen nivoutuvaa 1920-luvun alkupuolen poliittista kuohuntaa. Tapahtumat huipentuvat Tampereelle, jossa vasemmistolaisten aktivistien tarkoituksena on murhata valkokenraali Mannerheim.
Kertomuksen keskushenkilö on punapäällikkö Elias Rossi, mutta välillä kertojaäänen saavat muun muassa Mannerheim ja etsivän keskuspoliisin palveluksessa työskentelevä varatuomari Ellen Kataja. Mannerheimin lisäksi romaanissa vilahtelee myös muita historiallisia henkilöitä kuten Lenin ja Eino Rahja.
Tervo pyörittelee näppärästi henkilöhahmojaan Suomen ja Venäjän rajojen molemmin puolin. Erilaiset ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa paikoitellen epäuskottavastikin, mutta tarinankerronnallisesti kiinnostavasti.
Kirjailijan näkemys Venäjän bolsevikkien vallankumouksesta on hyvin pessimistinen, eikä hän tahdo löytää siitä yhtään mitään hyvää. Vallankumous syö uskollisimmatkin lapsensa, elleivät nämä ole ehtineet sitä ennen loikata pois kelkasta.
Suomen kansalaissodan valkoista armeijaa ei sentään nosteta jalustalle, mutta sen sijaan kirjan Mannerheim-kuvaa voi ajatella jonkinlaisena vastareaktiona Katariina Lillqvist "Uralin perhonen" -animaatiolle.
Tervo onnistuu "Troikassa" kuvaamaan lähihistorian traagisia vaiheita vaikuttavasti ja paikoitellen suorastaan riipaisevasti. Valtakunnan virallinen uutisvuotoilija ei kuitenkaan malta olla keventämättä teosta huumorilla, joka tosin saa paikoitellen hyvin mustia sävyjä. Lisäksi henkilöiden välisestä sanailusta ei voi olla pitämättä.
Tervon uudempaan tuotantoon suhteutettuna "Troikka" on parempi kuin julistava ja raskassoutuinen "Myyrä", mutta ei yllä aivan kirjailijan parhaana teoksena pitämäni "Ohranan" tasolle." ...more
Loading...
