Pietro Pomponazzi

Pietro Pomponazzi (16. syyskuuta 1462 – 18. toukokuuta 1525) oli italialainen filosofi, lääketieteilijä ja psykologi, joka tunnetaan myös latinalaisella nimellään Petrus Pomionatius.^[1]

Pomponazzi syntyi Mantovassa ja aloitti siellä opintonsa. Hän jatkoi opintojaan Padovassa, jossa valmistui lääketieteen tohtoriksi 1487. Hän pääsi saman tien filosofian ylimääräiseksi professoriksi, ja luennoi ensin Padovassa, myöhemmin Ferrarassa kunnes hänet kutsuttiin 1512 Bolognaan. Siellä hän vietti loppuelämänsä ja kirjoitti kaikki merkittävät teoksensa.

Jo Ferrarassa, ja vielä enemmän Bolognassa, hän siirtyi lääketieteestä pohtimaan psykologisia ja teologisia asioita. Vuonna 1516 ilmestyi hänen tutkielmansa Sielun kuolemattomuudesta, De immortalitate animi, joka sai aikaan vakavia uskonriitoja. Tutkielma poltettiin Venetsiassa, ja Pomponazzi itse oli kuolemanvaarassa katolisten keskellä. Kaksi myöhempää tutkielmaa julkaistiin vasta Pomponazzin kuoleman jälkeen Baselissa, Sveitsissä.

Pomponazzi on kiinnostava ennen kaikkea lähestyvän renessanssin airuena. Hän syntyi aikana jolloin Aristoteleen kirjoitukset ja Tuomas Akvinolaisen tulkinnat niistä olivat sanasta sanaan noudatettavia dogmeja, joista keskusteleminenkin oli harhaoppisuuden rajalla.