Pete Seeger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pete Seeger
Pete Seeger vuonna 1955.
Pete Seeger vuonna 1955.
Henkilötiedot
Syntynyt3. toukokuuta 1919
New York, Yhdysvallat
Kuollut27. tammikuuta 2014 (94 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Muusikko
Tyylilajit folk
Soittimet banjo, kitara
Yhtyeet The Almanac Singers, The Weavers
Levy-yhtiöt Smithsonian Folkways, Fast Folk ja Folkways RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.peteseeger.net

Peter ”Pete” Seeger (3. toukokuuta 1919 New York – 27. tammikuuta 2014 New York) oli yhdysvaltalainen folklaulaja ja banjon soittaja.[1][2] Seeger muistetaan työväenliikkeen, ympäristöliikkeen, mustien kansalaisoikeustaistelun ja sodanvastaisuuden edustajana. Hän oli poliittinen aktivisti.[3]

Seegerin tekemistä lauluista tunnetuimpia ovat "Where Have All the Flowers Gone" (yhdessä Joe Hickersonin kanssa), "If I Had a Hammer" (yhdessä Lee Haysin kanssa) ja "Turn! Turn! Turn!" (sanoitus Raamatusta). Erittäin suosittu on myös "We Shall Overcome", jonka Seeger mukaili afroamerikkalaisen uskonnollisen sävelmän pohjalta.[4] Vuoden 1963 samanniminen albumi valittiin vuonna 2006 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[5]

Seegerin musiikissa on vaikutteita muun muassa gospelista, bluesista sekä Woody Guthrien ja Leadbellyn musiikista. 1940-luvulla hän oli mukana perustamassa yhtyeitä The Almanac Singers ja The Weavers. Seeger levytti suuren määrän amerikkalaisia kansanlauluja. 1950- ja 1960-luvuilla Seeger julkaisi yli 40 LP-levyllistä musiikkia.

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940-luvulla Seeger oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsen. Hänen poliittiset vastustajansa kutsuivat häntä nimellä "Stalinin laululintu" (Stalin's Songbird). Vuonna 1948 hän oli mukana Henry A. Wallacen presidentinvaalikampanjassa.[3] Vuonna 1949 Seeger erosi kommunistisesta puolueesta, mutta vasemmistolaisena hän pysyi sen jälkeenkin.[6]

Sodanvastaisuudestaan huolimatta Seeger levytti toisen maailmansodan aikana yhdessä Almanac Singersin kanssa sotaisia natsien vastaisia taistelulauluja. Seeger palveli itsekin armeijassa sotavuosina kolme ja puoli vuotta, aluksi lentokonemekaanikkona Yhdysvalloissa, myöhemmin viihdytysjoukoissa Tyynellämerellä. Jos Seegeriltä myöhemmin kysyttiin mitä hän teki sodassa, hänen vakiovastauksensa kuului: "Soittelin banjoa".

1940-luvulla Seeger kirjoitti kirjan How to Play the Five-String Banjo ("Kuinka soittaa viisikielistä banjoa").[3]

1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940-luvun lopulla Seeger oli mukana perustamassa Weavers-yhtyettä, jonka ensimmäinen single Goodnight Irene nousi listaykkökseksi vuonna 1950 ja sitä myytiin kaksi miljoonaa kappaletta. Weaversillä oli pari muutakin menestystä, muun muassa Wimoweh ja Kisses Sweeter Than Wine, mutta yhtyeen jäsenet joutuivat vaikeuksiin väitettyjen kommunististen aatteidensa vuoksi. Yhtye joutui konsertinjärjestäjien boikottilistalle ja sen jäsenet "epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean" kuulusteluihin[7].

Pete Seeger ei tupakoinut eikä juonut alkoholia kuin vähäisiä määriä. Hänen suhtautumisensa päihteisiin oli aina kielteinen, yhteen aikaan hän vastusti jopa kahvin juontia. Päihteiden käyttö oli riidanaihe jo Almanac Singersissä, ja myöhemmin myös Weaversissä. Seeger erosi Weaversistä 1958 yhtyeen päätettyä tehdä savukemainoksen radioon.

1960-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun alkupuolella folkmusiikki oli Yhdysvalloissa suuressa suosiossa, ja monet nuoren polven folkartistit levyttivät Seegerin lauluja. Bob Dylan sanoi Seegeriä pyhimykseksi, mutta Seeger pitänyt näin voimakkaasta ihailusta: "On kauheaa kutsua jotakuta noin, minä olen vuosien varrella tehnyt paljon typeriä erehdyksiä."

Vuonna 1964 Seeger kävi esiintymiskiertueella sosialistisissa maissa: Kuubassa, Neuvostoliitossa ja Tšekkoslovakiassa.[7] Tšekkoslovakian valtion levy-yhtiö julkaisi Seegerin konserteista LP-levyn, josta tuli hyvin suosittu.

1960-luvun lopulla Seeger kiinnostui ympäristönsuojelusta. Hän järjesti konsertteja, joiden tuotto käytettiin Hudsonjoen puhdistamiseen.[8] Seegerin albumi God Bless The Grass sisälsi pääasiassa ympäristöaiheisia lauluja.

1960- ja 1970-luvuilla Seeger esiintyi usein yhdessä Arlo Guthrien kanssa.

Viime vuosikymmenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pete Seeger vuonna 2007.

Vuonna 1982 Seeger osallistui New Yorkissa Puolan Solidaarisuus-ammattiyhdistyksen puolesta järjestettyyn konserttiin. Seegerin elämäkerran kirjoittajan David Dunawayn mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän julkisesti otti kantaa Neuvostoliittoa vastaan.

Vuonna 1993 Pete Seeger julkaisi muistelmateoksen "Where Have All The Flowers Gone", jossa hän esitti anteeksipyyntönsä siitä, että hän oli nuoruudessaan seurannut niin kritiikittä USA:n kommunistisen puolueen virallista linjaa eikä ymmärtänyt, että Stalin oli "julma harhaanjohtaja".

Muutamalla 1990-luvun lopulla ilmestyneellä kokoelmalevyllä on lähes 80-vuotiaan jo parhaimman lauluäänensä menettäneen Seegerin levyttämiä uusia lauluja. Seegerin viimeinen levy on syyskuussa 2008 ilmestynyt albumi At 89. Hän sai siitä Grammy-palkinnon 2009.[4]

Seeger kirjoitti muutama vuosi ennen kuolemaansa Stalinista erittäin kriittiseen sävyyn kertovan laulun The Big Joe Blues, jota ei ole levytetty. Pete Seeger on sanonut suhteestaan kommunismiin: "Kutsun itseäni yhä kommunistiksi, sillä se mitä Venäjä teki kommunismille on sama mitä kirkot ovat tehneet uskonnolle. Mutta jos jostain historian oikusta kommunismi olisi levinnyt minun kotimaahani, minut olisi pistetty vankilaan ensimmäisten joukossa. Isääni siteeraten: 'Totuus on jänis vattupöheikössä. Ei voi kuin kiertää sitä ja sanoa, että siellä se on jossakin.'"[9]

Vuodesta 1986 Seeger esiintyi konserteissa yhdessä tyttärenpoikansa Tao Rodriguez-Seegerin kanssa. Viimeisinä vuosinaan Seeger esiintyi harvoin. Kesällä 2008 hän teki kuitenkin Taon ja Guy Davisin kanssa pienimuotoisen konserttikiertueen Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Vuonna 2006 Bruce Springsteen levytti albumillisen Seegerin tunnetuksi tekemiä lauluja. Springsteenin levy We Shall Overcome: The Seeger Sessions toi Seegerille paljon julkisuutta, ja hän alkoi saada valtavat määrät ihailijapostia, "kirjeitä joita en ehdi lukea, CD-levyjä joita en ehdi kuunnella ja DVD-levyjä joita en ehdi katsoa", kertoi Seeger itse.

Barack Obaman virkaanastujaiskonsertissa 18. tammikuuta 2009 Seeger oli mukana esittämässä Woody Guthrien ikivihreää This Land is Your Land -kappaletta.[10]

Hän sai viimeisen Grammy-palkintonsa 2011 lasten musiikin kategoriassa[4].

Perhe ja suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pete Seegerin isä Charles Seeger oli musiikkitieteilijä, äiti viulisti Constance de Clyver Seeger (o.s. Edson).[11] Vanhemmat erosivat, kun hän oli seitsemänvuotias. Hänen äitipuolensa Ruth Seeger oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista naispuolisista säveltäjistä.

Peten velipuoli Mike Seeger (1933-2009) oli muusikko ja yksi New Lost City Ramblers -yhtyeen perustajajäsenistä. Hänen sisarpuolensa Peggy Seeger (s.1935) on laulaja. Peten setä Alan Seeger oli tunnettu runoilija, joka kaatui ensimmäisessä maailmansodassa.

Pete Seeger meni naimisiin Toshi-Aline Ohtan kanssa 1943. Toshi kuoli kesällä 2013.[8] Heillä on kolme lasta Daniel, Mika ja Tinya. Lapsenlapsia on kuusi, joista Tao Rodriguez-Seeger on folkmuusikko ja vaikuttaa yhtyeessä The Mammals.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seeger oli kuollessaan 94-vuotias. Hän oli voimissaan loppuun asti; vielä kymmenen päivää ennen kuolemaansa hän pilkkoi puita kotonaan. Hän ehti olla sairaalassa New Yorkissa kuusi päivää ennen kuin kuoli siellä rauhallisesti nukkuessaan.

Hänen kuolemaansa kommentoivat muiden muassa Bruce Springsteen ja Barack Obama, joka sanoi: "Olemme aina kiitollisia Pete Seegerille".

Seegerin lauluja muiden esittäminä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Seegerin tekemät laulut ovat paremmin tunnettuja muiden levyttäminä. Suosituimmat levytykset:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pete Seeger on kuollut 28.1.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 17.1.2015.
  2. ↑ Pete Seeger Biography – Internet Archive
  3. ↑ a b c Pete Seeger Appreciation Page
  4. ↑ a b c Folk-laulaja Pete Seeger kuoli 94-vuotiaana Helsingin Sanomat. Viitattu 17.1.2015.
  5. ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  6. ↑ Wilkinson, Alec. "The Protest Singer: Pete Seeger and American folk music," The New Yorker, 17.4.2006, s.44–53.
  7. ↑ a b Pete Seeger In Prague 1964 all music guide. Viitattu 17.1.2015.
  8. ↑ a b Pete Seeger Biography all music guide. Viitattu 17.1.2015.
  9. ↑ Pete Seeger, The Old Left luettu 19.1.2009
  10. ↑ Obama Inauguration: This Land Is Your Land Portside. Viitattu 17.1.2015.
  11. ↑ The voice of protest sings on 2009. The Observer. Viitattu 17.1.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dunaway, David King: How can I keep from singing: Pete Seeger. London: Harrap, 1985. ISBN 0-245-54261-2
  • Dunaway, David King: A Pete Seeger Discography: Seventy Years of Recordings. Lanham: Scarecrow Press, 2011. ISBN 978-0-8108-7718-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pete Seeger.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pete_Seeger&oldid=22095978”