Tämä on lupaava artikkeli.

Kolibrit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolibrit
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kolibrit
Trochilidae
Vigors, 1825
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Alaheimot
Katso myös

  Kolibrit Wikispeciesissä
  Kolibrit Commonsissa

Kolibrit (Trochilidae) on lintujen heimo, joka kuuluu kiitäjälintuihin. Kolibreja on yli 300 lajia, ja niitä elää lähes koko Amerikassa Alaskasta Etelä-Amerikan eteläkärkeen.

Kolibrit ovat monin tavoin epätavallisia lintuja. Kolibreihin kuuluvat maailman pienimmät linnut, niiden höyhenissä on kirkkaita irisoivia värejä, ne osaavat lentää paikallaan pitkiä aikoja, ne voivat mennä yöksi horrokseen, ja ne käyttävät ravinnokseen mettä.[1]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana kolibri tulee espanjankielisestä nimityksestä colibrí, jonka arvellaan tulevan linnun nimityksestä ranskankielisessä Karibiassa.[2]

Koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienin kolibrilaji ja samalla koko maailman pienin lintulaji on kuubalainen kimalaiskolibri, joka painaa vain 1,6 grammaa. Moni muukin kolibrilaji on lähes yhtä pieni, ja yli 100 lajia painaa enintään 4,2 grammaa. Suurin kolibri on eteläamerikkalainen jättikolibri, joka painaa 20 grammaa.[3]

Elinikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienestä koostaan ja kiihkeästä elämänrytmistään huolimatta moni kolibrilaji voi elää luonnossa yli kahdeksanvuotiaaksi, jotkin jopa yli 12-vuotiaaksi.[4]

Värit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolibrin pää on usein kimaltelevan värikäs. Kuvassa rubiinipartakolibri.

Monet kolibrit ovat kimaltelevan kirkkaanvärisiä, etenkin päälaen, kaulan ja rinnan kohdalta. Lajien värikirjo on hyvin monipuolinen, ja joillakin lajeilla kimaltelevat värit kattavat koko höyhenpuvun. Kolibrien kirkkaat värit eivät synny useimpien muiden lintujen tapaan väriaineista, vaan ne ovat irisoivia ja syntyvät höyhenten rakenteen aiheuttamasta valon interferenssistä. Tämän johdosta kolibrien höyhenpeitteen kirkkaimmat kohdat saattavat näyttää erivärisiltä eri suunnasta katsottuna. Sivulta höyhenpeitteen kohta saattaa näyttää harmaanruskealta, mutta suoraan edestä hyvin kirkkaanväriseltä. Huonossa valossa linnut voivat näyttää kokonaan mustilta.[5][6]

Sydän ja aivot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrin sydän on sen ruumiinkokoon verrattuna koko eläinkunnan suurin, jopa 2,5 prosenttia linnun kokonaispainosta eli kymmenisen kertaa enemmän kuin ihmisellä. Myös kolibrin aivot ovat suhteellisesti suuremmat kuin yhdenkään toisen linnun, noin 4,2 prosenttia linnun kokonaispainosta. Kolibrilla on suuri hippokampus, jonka avulla se muistaa parhaiden mesipaikkojen sijainnit ja välttää samassa kukassa käymisen toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Hyvä muisti auttaa kolibria säästämään arvokasta energiaa.[7]

Lentotaidot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukalle tulevan kolibrin lento hidastettuna.

Kolibrit kykenevät lentämään pitkiä aikoja paikallaan kuin sudenkorennot imiessään kukista mettä, eivätkä mitkään muut linnut pysty samaan. Kolibrin taituruuden salaisuus on sen ainutlaatuinen kyky tuottaa nostetta sekä eteen- että taaksepäin suuntautuvilla siiveniskuilla. Tämän tekee mahdolliseksi kolibrin jäykkä siipi ja notkea olkapäänivel, joka pystyy kiertämään siipeä sen pituusakselin ympäri lähes 180 astetta. Kolibri vaihtaa ketterästi paikkaa ilmassa säätelemällä siipiensä kulmaa. Pienimmät kolibrit räpyttävät siipiään hyvin nopeasti, 50–80 kertaa sekunnissa. Suurimmat kolibrit räpyttävät siipiään kuitenkin hitaammin kuin jotkin muut samankokoiset lintulajit.[8]

Kolibrit ovat nopeita lentäjiä, ja ne voivat lentää jopa 50 kilometrin tuntinopeudella. Soidinmenoihin liittyvissä syöksyissä joidenkin lajien koiraat saavuttavat jopa 30 metrin sekuntinopeuden.[9]

Ravinto ja aineenvaihdunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolibreja ruokintalaitteella. Kolibrien ruokintalaitteet ovat usein punaisia, koska punainen väri houkuttaa niitä. Ruokintalaitteet täytetään lisäaineettomalla sokervedellä.[10]

Kolibrit syövät jatkuvasti kukkien mettä saadakseen energiaa. Yksi mesiannos sulaa 15–20 minuutissa, minkä jälkeen kolibri lentää hakemaan lisää. Koska kolibreilla on hyvin nopea aineenvaihdunta, ne voivat syödä päivässä useita kertoja oman ruumiinpainonsa edestä mettä. Säästääkseen energiaa kolibrit viettävät kylmät yöt joskus horroksen kaltaisessa tilassa.[3] Horroksessa kolibrin ruumiinlämpö alenee, aineenvaihdunta laskee yhteen kahdeskymmenesosaan normaalista, ja syke putoaa useasta sadasta vain 50 lyöntiin minuutissa. Aamulla horroksesta heräämiseen kuluu 20 minuuttia.[11]

Kolibreilla on pitkä nokka, joillakin lajeilla käyrä, toisilla suora ja hiukan lyhyempi. Nämä kaksi lajiryhmää ovatkin osittain erikoistuneet erimuotoisiin kukkiin. Kaksi kolibrilajia etsii metensä ainoastaan yhdestä tietystä kukkalajista. Kolibrit ovat kukille hyödyllisiä pölyttäjiä, koska ne saavat naamaansa paljon siitepölyä kierrellessään kukissa ja koska ne lentävät myös huonolla säällä toisin kuin hyönteiset. Kolibrien pitkä nokka ja tietyt kukat ovat kehittyneet koevolutiivisesti. Kasvien heimoista etenkin helikoniakasvit, ananaskasvit, kanervakasvit, matarakasvit, akanttikasvit ja gesneriakasvit ovat kehittaneet kukkiinsa kolibreja houkuttelevan punaisen värin ja putkimaisen teriön.[3]

Kolibri lipittää kukasta mettä pitkällä kielellään, jonka kärjessä on kaksi pitkittäistä putkea. Monet kolibrit puhkaisevat joskus nokallaan kukan tyven ja imevät mettä suoraan sieltä.[12]

Jotkin kolibrilajit etsivät mettä laajalta alueelta. Toiset lajit pysyttelevät omalla reviirillään ja puolustavat sen mesilähteitä raivokkaasti muita kolibreja vastaan.[3]

Jotkin kolibrit saavat sokeria myös juomalla puiden mahlaa.[13] Sokerinesteen lisäksi kolibrit syövät myös hyönteisiä, joista ne saavat proteiineja, rasvoja ja muita ravintoaineita. Taitavina lentäjinä kolibrit metsästävät hyönteisiä suoraan ilmasta, samoin kuin maasta lehtien alta ja hämähäkinverkoista.[3]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolibrin pesässä on yleensä kaksi poikasta.

Kolibrit ovat moniavioisia, ja naaras hoitaa pesinnän yksin. Pesimäaika vaihtelee alueittain ja noudattaa lajin käyttämien kukkien kukinta-aikaa. Trooppisissa sademetsissä kolibrit saattavat pesiä lähes vuoden ympäri.[12]

Jotkin koiraat muodostavat soidinaikana ryhmiä, ja naaras valitsee kumppanikseen yleensä koiraan, joka on saanut taisteltua itselleen keskeisen paikan oksalla. Pienimpien kolibrilajien koiraat hurmaavat naaraita akrobaattilentonäytöksillä ja siipiensä tuottamilla äänillä.[12]

Kolibrin pesät ovat kupin muotoisia, pieniä ja huomaamattomia lehdellä tai oksalla. Rakennusaineena lintu käyttää sammalta, kasvikuituja, saniaisia, siemeniä ja hämähäkinverkkoa. Emo laskee pesään kaksi valkoista ja pitkulaista munaa, jotka kuoriutuvat 14–19 päivän kuluttua. Emo ruokkii poikasiaan medellä ja hyönteisillä. Poikaset lähtevät pesästä 18–28 päivän kuluttua säästä ja kukkien saatavuudesta riippuen. Suuri osa kolibrien pesinnöistä epäonnistuu, sillä tropiikissa on paljon pesärosvoja.[12]

Sulkasato

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibreilla on sulkasato välittömästi parittelun jälkeen. Sulkasato kestää neljästä viiteen kuukautta. Kolibrit pitävät höyhenensä aina hyvässä kunnossa, ja aterioiden välillä ne istuvat yleensä oksalla ja sukivat höyheniään. Ne myös kylpevät usein.[14]

Levinneisyys ja muutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibreja esiintyy lähes koko Amerikan mantereella ja Karibiassa Alaskan eteläosista ja Kanadasta aina Tulimaahan asti. Lajirunsaus on suurin Keski- ja Etelä-Amerikassa.[15]

Useimmat pohjoisamerikkalaiset kolibrit muuttavat talveksi Keski-Amerikkaan. Talveksi Yhdysvaltoihin jääneet kolibrit ovat riippuvaisia ihmisten pystyttämistä ruokintalaitteista. Lämpimämmilläkin seuduilla kolibrit saattavat muuttaa alueelta toiselle kukkien kukinta-aikojen mukaan.[16]

Uhkat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrien suurimpia luonnollisia uhkia ovat erilaiset pesärosvot sekä kissat, haukat, hämähäkit ja rukoilijasirkat.[17] Myös kolibrien elinympäristöjen katoaminen ja metsien väheneminen uhkaa monia lajeja. Etelä-Amerikassa kolibreja metsästetään ja myydään mustassa pörssissä amuleteiksi.[18]

Erittäin tai äärimmäisen uhanalaisiksi vuonna 2021 luokiteltiin 28 kolibrilajia eli 8 prosenttia kaikista kolibrilajeista.[19]

Kolibrit ja ihminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolibri kuvattuna muinaiseen Nazcan linjaan Perussa.[20]

Kolibri esiintyy monen intiaanikansan mytologiassa. Asteekkien kolibrijumaluus Huitzilopochtli oli sodan jumala, jolle asteekit antoivat ihmisuhreja.[2]

Täytetyistä kolibreista tuli 1800-luvulla Euroopassa suosittuja koriste-esineitä. Suuren kysynnän vuoksi monet Amerikan kolibrit metsästettiin niin vähälukuisiksi, että 1900-luvun alussa ne jouduttiin rauhoittamaan lailla.[21]

Kolibri esiintyy monen Amerikan maan seteleissä, postimerkeissä ja jopa kolikoissa.[22]

Taksonomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrien kehityslinja erkaantui kiitäjien kehityslinjasta paleoseenikaudella noin 65 miljoonaa vuotta sitten, ja heimon jakautuminen lajeiksi tapahtui pääasiassa mioseenikaudella 12–13 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäisenä erkaantuivat nykykäsityksen mukaan topaasikolibrien ja mesikolibrien neljä lajia, jotka luokitellaan nykyisin omaan Florisuginae-alaheimoonsa. Toisen alaheimon muodostavat erakkokolibrit (Phaethornithinae), joihin kuuluu 36 lajia. Loput 97 sukua ja 298 lajia on nykyisin jaettu alaheimoihin Polytminae, Lesbiinae, Patagoninae ja Trochilinae (varsinaiset kolibrit).[23]

Vaikka kolibreja elää nykyisin vain Amerikassa, niitä on elänyt vanhassakin maailmassa, sillä vuonna 2004 Saksasta löydettiin alkeellisten kolibrien fossiileja (Eurotrochilus inexpectatus), jotka olivat 30 miljoonan vuoden ikäisiä.[23]

Kolibrisuvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrilajeja on noin 340.[24] Seuraavassa listassa on lueteltu ne kolibrisuvut, joissa on vähintään kaksi lajia.[25] Suvut, joissa on vain yksi laji, eivät ole tällä listalla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fogden ym. 2014, ”Introduction.”
  2. ↑ a b Shewey 2021, s. 21.
  3. ↑ a b c d e Fogden ym. 2014, ”Feeding.”
  4. ↑ Shewey 2021, s. 54–55.
  5. ↑ Fogden ym. 2014, ”Color & iridescence.”
  6. ↑ Shewey 2021, s. 16–17.
  7. ↑ Shewey 2021, s. 34.
  8. ↑ Fogden ym. 2014, ”Flight.”
  9. ↑ Shewey 2021, s. 26.
  10. ↑ Shewey 2021, s. 49.
  11. ↑ Shewey 2021, s. 30.
  12. ↑ a b c d Fogden ym. 2014, ”Courtship, seasonality & nesting.”
  13. ↑ Shewey 2021, s. 38.
  14. ↑ Fogden ym. 2014, ”Molt & feather care.”
  15. ↑ Shewey 2021, s. 17.
  16. ↑ Fogden ym. 2014, ”Migration.”
  17. ↑ Shewey 2021, s. 35–36.
  18. ↑ Shewey 2021, s. 55.
  19. ↑ Kathryn Stonich: Hummingbirds of the United States: A Photo List of All Species American Bird Conservancy. 26.4.2021. Viitattu 22.3.2023.
  20. ↑ Shewey 2021, s. 20.
  21. ↑ Shewey 2021, s. 22–23.
  22. ↑ Shewey 2021, s. 24.
  23. ↑ a b Fogden ym. 2014, ”Evolution, systematics & taxonomy.”
  24. ↑ Shewey 2021, s. 18.
  25. ↑ Högmander, H. & Björklund, H. & Hintikka, J. & Lokki, J. & Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet. BirdLife Suomi, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2019).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kolibrit&oldid=22787502”