Hugo Lakomaa

Hugo Evald Lakomaa, vuoteen 1935 Larsson (3. kesäkuuta 1885 Isokyrö – 18. elokuuta 1957 Savonlinna) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.^[1]

Lakomaan vanhemmat olivat rakennusmestari Aksel Larsson ja Maria Sundqvist ja puoliso vuodesta 1913 Ester Castrén. Lakomaa tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta 1905 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1909. Hän työskenteli 1909–1911 apulaisinsinöörinä satama-, kanava-, laivaväylä- ja rautatietyömailla ja oli sitten tie- ja vesirakennushallituksen hydrografisen toimiston palveluksessa.^[1][2]

Vuosina 1913–1919 Lakomaa toimi usean eri yksityisen yrityksen palveluksessa, rakennuspäällikkönä Kotkan sataman työmaalla, johtajana Lauttausväylien Perkaus -yhtiössä, lauttauspäällikkönä Kiurujoella, mukana rautatien rakentamisessa Outokummusta Juojärvelle ja samalla päällikkönä malmikuljetuksissa Viipuriin. Vuonna 1919 Lakomaa meni Enso-Gutzeitin palvelukseen, ensin Vuoksenniskalle tehtaan hoitajaksi, mutta jo seuraavana vuonna yhtiön Saimaan vesikuljetuksista ja laivaston kunnossapidosta vastaavaksi laivastopäälliköksi Savonlinnaan. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1947 asti ja oli myös yhtiön omistamien konepajojen toimitusjohtaja kahteen eri otteeseen.^[1][2]

Tehtävästä eläköidyttyään Lakomaasta tuli vielä 63-vuotiaana Savonlinnan Puhelinyhdistyksen toimitusjohtaja kymmenen vuoden ajaksi. Lakomaa oli useita vuosia Savonlinnan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Hänelle anottiin teollisuusneuvoksen tai merenkuluneuvoksen arvonimeä ja vuonna 1939 hän sai ensin mainitun. Sotilasarvoltaan Lakomaa oli reservin majuri (1940).^[1][2][3]

Lentokonesuunnittelija Aarne Lakomaa oli Hugo Lakomaan ja Ester Castrénin poika.^[4]