arvoa

Finnish

Noun

arvoa

partitive singular of arvo

Anagrams

orava, varoa

Ingrian

Etymology 1

From arvo (“value”) +‎ -oa.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋoɑ/, [ˈɑrʋo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋojɑ/, [ˈɑrʋo̞jɑ]
Rhymes: -ɑrʋoː, -ɑrʋojɑ
Hyphenation: ar‧vo‧a

Verb

arvoa

(transitive, folk poetic) to understand

Conjugation

Conjugation of arvoa (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvon	en arvo	1st singular	oon arvont, oon arvonut	en oo arvont, en oo arvonut
2nd singular	arvot	et arvo	2nd singular	oot arvont, oot arvonut	et oo arvont, et oo arvonut
3rd singular	arvoo	ei arvo	3rd singular	ono arvont, ono arvonut	ei oo arvont, ei oo arvonut
1st plural	arvomma	emmä arvo	1st plural	oomma arvoneet	emmä oo arvoneet
2nd plural	arvotta	että arvo	2nd plural	ootta arvoneet	että oo arvoneet
3rd plural	arvoot¹⁾, arvovat²⁾, arvotaa	evät arvo, ei arvota	3rd plural	ovat arvoneet	evät oo arvoneet, ei oo arvottu
impersonal	arvotaa	ei arvota	impersonal	ono arvottu	ei oo arvottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoin	en arvont, en arvonut	1st singular	olin arvont, olin arvonut	en olt arvont, en olt arvonut
2nd singular	arvoit	et arvont, et arvonut	2nd singular	olit arvont, olit arvonut	et olt arvont, et olt arvonut
3rd singular	arvoi	ei arvont, ei arvonut	3rd singular	oli arvont, oli arvonut	ei olt arvont, ei olt arvonut
1st plural	arvoimma	emmä arvoneet	1st plural	olimma arvoneet	emmä olleet arvoneet
2nd plural	arvoitta	että arvoneet	2nd plural	olitta arvoneet	että olleet arvoneet
3rd plural	arvoit¹⁾, arvoivat²⁾, arvottii	evät arvoneet, ei arvottu	3rd plural	olivat arvoneet	evät olleet arvoneet, ei olt arvottu
impersonal	arvottii	ei arvottu	impersonal	oli arvottu	ei olt arvottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoisin	en arvois	1st singular	olisin arvont, olisin arvonut	en olis arvont, en olis arvonut
2nd singular	arvoisit, arvoist¹⁾	et arvois	2nd singular	olisit arvont, olisit arvonut	et olis arvont, et olis arvonut
3rd singular	arvois	ei arvois	3rd singular	olis arvont, olis arvonut	ei olis arvont, ei olis arvonut
1st plural	arvoisimma	emmä arvois	1st plural	olisimma arvoneet	emmä olis arvoneet
2nd plural	arvoisitta	että arvois	2nd plural	olisitta arvoneet	että olis arvoneet
3rd plural	arvoisiit¹⁾, arvoisivat²⁾, arvottais	evät arvois, ei arvottais	3rd plural	olisivat arvoneet	evät olis arvoneet, ei olis arvottu
impersonal	arvottais	ei arvottais	impersonal	olis arvottu	ei olis arvottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arvo	elä arvo	2nd singular	oo arvont, oo arvonut	elä oo arvont, elä oo arvonut
3rd singular	arvokoo	elköö arvoko	3rd singular	olkoo arvont, olkoo arvonut	elköö olko arvont, elköö olko arvonut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arvokaa	elkää arvoko	2nd plural	olkaa arvoneet	elkää olko arvoneet
3rd plural	arvokoot	elkööt arvoko, elköö arvottako	3rd plural	olkoot arvoneet	elkööt olko arvoneet, elköö olko arvottu
impersonal	arvottakkoo	elköö arvottako	impersonal	olkoo arvottu	elköö olko arvottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arvonen	en arvone
2nd singular	arvonet	et arvone
3rd singular	arvonoo	ei arvone
1st plural	arvonemma	emmä arvone
2nd plural	arvonetta	että arvone
3rd plural	arvonoot	evät arvone, ei arvottane
impersonal	arvottannoo	ei arvottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arvoa	present	arvova	arvottava
2nd	inessive	arvojees	past	arvont, arvonut	arvottu
2nd	instructive	arvoen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (arvokaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arvomaa
	inessive	arvomaas
	elative	arvomast
	abessive	arvomata
4th	nominative	arvomiin
	partitive	arvomista, arvomist

Synonyms

arvata, ymmärtää, saavva arvoa

Derived terms

arvottaa

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋoɑ/, [ˈɑrʋo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋoɑ/, [ˈɑrʋo̞ɑ]
Rhymes: -ɑrʋoː, -ɑrʋoɑ
Hyphenation: ar‧vo‧a

Noun

arvoa

partitive singular of arvo

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21