vaara
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaara (9)
- usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski
- Vaara vaanii liikenteessä.
- olla vaarassa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑːrɑ/
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaara | vaarat |
| genetiivi | vaaran | vaarojen (vaarain) |
| partitiivi | vaaraa | vaaroja |
| akkusatiivi | vaara; vaaran |
vaarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarassa | vaaroissa |
| elatiivi | vaarasta | vaaroista |
| illatiivi | vaaraan | vaaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaaralla | vaaroilla |
| ablatiivi | vaaralta | vaaroilta |
| allatiivi | vaaralle | vaaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaarana | vaaroina |
| translatiivi | vaaraksi | vaaroiksi |
| abessiivi | vaaratta | vaaroitta |
| instruktiivi | – | vaaroin |
| komitatiivi | – | vaaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin tai muinaisruotsin fara, fahra < keskialasaksan vāre[1]
Käännökset
[muokkaa]1. tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski
Substantiivi
[muokkaa]vaara
- (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä; korkeinkin kohta on puiden peitossa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑːrɑ/
- tavutus: vaa‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaara | vaarat |
| genetiivi | vaaran | vaarojen (vaarain) |
| partitiivi | vaaraa | vaaroja |
| akkusatiivi | vaara; vaaran |
vaarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarassa | vaaroissa |
| elatiivi | vaarasta | vaaroista |
| illatiivi | vaaraan | vaaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaaralla | vaaroilla |
| ablatiivi | vaaralta | vaaroilta |
| allatiivi | vaaralle | vaaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaarana | vaaroina |
| translatiivi | vaaraksi | vaaroiksi |
| abessiivi | vaaratta | vaaroitta |
| instruktiivi | – | vaaroin |
| komitatiivi | – | vaaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]todennäköisesti saamen varre[2] tai várri[3]
Käännökset
[muokkaa]1. yleensä 50 metriä ylittävä kohouma
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]- (maantiede) tunturi, kukkula, vaaramaisema
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: vaarallinen, vaaraton
- adverbit: vaaratta
- verbit: vaarantaa
Yhdyssanat
[muokkaa]Auervaara, hallanvaara, hengenvaara, hirvivaara, ilmavaara, kuolemanvaara, palovaara, räjähdysvaara, sodanvaara, syöpävaara, säteilyvaara, tartuntavaara, terveysvaara, vaara-alue, vaara-asutus, vaarajono, vaaranlaki, vaaranrinne, vaarapaikka, vaaratilanne, vaaravyöhyke
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaara Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.