roikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) joukko, porukka
- (arkikieltä) jatkojohto
- (arkikieltä) jono, letka
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈroi̯kːɑ/
- tavutus: roik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikka | roikat |
| genetiivi | roikan | roikkien (roikkain) |
| partitiivi | roikkaa | roikkia |
| akkusatiivi | roikka; roikan |
roikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikassa | roikissa |
| elatiivi | roikasta | roikista |
| illatiivi | roikkaan | roikkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikalla | roikilla |
| ablatiivi | roikalta | roikilta |
| allatiivi | roikalle | roikille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikkana | roikkina |
| translatiivi | roikaksi | roikiksi |
| abessiivi | roikatta | roikitta |
| instruktiivi | – | roikin |
| komitatiivi | – | roikkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | roika- | |
| vahva vartalo | roikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- roikka Kielitoimiston sanakirjassa