onnistua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
- (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: on‧nis‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (puhekieltä) onnata
Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: onnistuminen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- onnistua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.