Siirry sisältöön

kansallisuus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kansallisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kansallisuus (39)

  1. etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
  2. tällainen erillinen kansanryhmä
    Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
  3. kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑnsɑlˌlisuːs/
  • tavutus: kan‧sal‧li‧suus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansallisuus kansallisuudet
genetiivi kansallisuuden kansallisuuksien
partitiivi kansallisuutta kansallisuuksia
akkusatiivi kansallisuus;
kansallisuuden
kansallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kansallisuudessa kansallisuuksissa
elatiivi kansallisuudesta kansallisuuksista
illatiivi kansallisuuteen kansallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansallisuudella kansallisuuksilla
ablatiivi kansallisuudelta kansallisuuksilta
allatiivi kansallisuudelle kansallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kansallisuutena kansallisuuksina
translatiivi kansallisuudeksi kansallisuuksiksi
abessiivi kansallisuudetta kansallisuuksitta
instruktiivi kansallisuuksin
komitatiivi kansallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kansallisuude-
vahva vartalo kansallisuute-
konsonantti-
vartalo
kansallisuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanasta kansallinen johtimella -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

enemmistökansallisuus, kansallisuusaate, kansallisuusliike, kansallisuuslippu, kansallisuusperiaate, kansallisuustodistus, kansallisuustunnus, vähemmistökansallisuus

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]