haapio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haapio (3)
- haapatukista veistetty ja koverrettu yksipuinen ruuhi
- Kivikautisia haapiota on löydetty soista.
- vene, erit. kevyt pitkämallinen matkavene
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haapio | haapiot |
| genetiivi | haapion | haapioiden haapioitten |
| partitiivi | haapiota | haapioita |
| akkusatiivi | haapio; haapion |
haapiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haapiossa | haapioissa |
| elatiivi | haapiosta | haapioista |
| illatiivi | haapioon | haapioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haapiolla | haapioilla |
| ablatiivi | haapiolta | haapioilta |
| allatiivi | haapiolle | haapioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haapiona | haapioina |
| translatiivi | haapioksi | haapioiksi |
| abessiivi | haapiotta | haapioitta |
| instruktiivi | – | haapioin |
| komitatiivi | – | haapioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haapio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haapio Kielitoimiston sanakirjassa