asuste
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]asuste (48)
- vaatetukseen kuuluva, varsinaisesta puvusta erillinen asun täydentävä pukine tai viimestelevä koriste
- vyöt, solmiot, huivit, päähineet, käsineet ja muut asusteet
- Harkituilla asusteilla saa ihmeitä aikaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑsust̪eˣ/, [ˈɑsuste̞ˣ]
- tavutus: a‧sus‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asuste | asusteet |
| genetiivi | asusteen | asusteiden asusteitten |
| partitiivi | asustetta | asusteita |
| akkusatiivi | asuste; asusteen |
asusteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asusteessa | asusteissa |
| elatiivi | asusteesta | asusteista |
| illatiivi | asusteeseen | asusteisiin asusteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asusteella | asusteilla |
| ablatiivi | asusteelta | asusteilta |
| allatiivi | asusteelle | asusteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asusteena | asusteina |
| translatiivi | asusteeksi | asusteiksi |
| abessiivi | asusteetta | asusteitta |
| instruktiivi | – | asustein |
| komitatiivi | – | asusteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asustee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
asustet- | |
Käännökset
[muokkaa]1. vaatetukseen kuuluva asun täydentävä tai viimeistelevä vaatekappale tai koriste
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Alakäsitteet
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- asuste Kielitoimiston sanakirjassa