analogia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kahden esineen, asian tai suhteen välille yhteneväisyyden, vastaavuuden, samankaltaisuuden muodostava kielellinen ilmaisu; kognitiivinen prosessi, joka siirtää informaatiota tai merkitystä tietystä lähteestä tiettyyn kohteeseen
- Niels Bohrin atomimalli muodosti analogian atomin ja aurinkokunnan välille.
- (biologia) samatoimisuus
- (kielitiede) eräs yhdenmukaistuneiden epä-äännelaillisten muotojen selitysperuste
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnɑˌlogiɑ/
- tavutus: a‧na‧lo‧gi‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | analogia | analogiat |
| genetiivi | analogian | analogioiden analogioitten (analogiain) |
| partitiivi | analogiaa | analogioita |
| akkusatiivi | analogia; analogian |
analogiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | analogiassa | analogioissa |
| elatiivi | analogiasta | analogioista |
| illatiivi | analogiaan | analogioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | analogialla | analogioilla |
| ablatiivi | analogialta | analogioilta |
| allatiivi | analogialle | analogioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | analogiana | analogioina |
| translatiivi | analogiaksi | analogioiksi |
| abessiivi | analogiatta | analogioitta |
| instruktiivi | – | analogioin |
| komitatiivi | – | analogioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | analogia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]kreikan sanasta ἀναλογία, analogia
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]analogiakone, analogialaite, analogiamuoto, analogianäyttö, analogiapäätelmä, analogiatekniikka, analogiavaikutus
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12