abrogaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]abrogaatio (3)
- (oikeustiede) lain tai asetuksen kumoaminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | abrogaatio | abrogaatiot |
| genetiivi | abrogaation | abrogaatioiden abrogaatioitten |
| partitiivi | abrogaatiota | abrogaatioita |
| akkusatiivi | abrogaatio; abrogaation |
abrogaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | abrogaatiossa | abrogaatioissa |
| elatiivi | abrogaatiosta | abrogaatioista |
| illatiivi | abrogaatioon | abrogaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | abrogaatiolla | abrogaatioilla |
| ablatiivi | abrogaatiolta | abrogaatioilta |
| allatiivi | abrogaatiolle | abrogaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | abrogaationa | abrogaatioina |
| translatiivi | abrogaatioksi | abrogaatioiksi |
| abessiivi | abrogaatiotta | abrogaatioitta |
| instruktiivi | – | abrogaatioin |
| komitatiivi | – | abrogaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | abrogaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- latinan kielestä
Käännökset
[muokkaa]1. lain tai asetuksen kumoaminen
|
|