Europa

Europa

1. (mytologia) kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän Europe-nimen latinalaistettu muoto
2. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista, yksi neljästä Galilein kuusta

   Jupiterin Europa-kuuta on jo pitkään pidetty todennäköisimpänä paikkana löytää Maan ulkopuolista elämää omasta aurinkokunnastamme. (iltalehti.fi)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	Europa	–
genetiivi	Europan	–
partitiivi	Europaa	–
akkusatiivi	Europa; Europan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	Europassa	–
elatiivi	Europasta	–
illatiivi	Europaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	Europalla	–
ablatiivi	Europalta	–
allatiivi	Europalle	–
muut sijamuodot
essiivi	Europana	–
translatiivi	Europaksi	–
abessiivi	Europatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	Europine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	Europa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• Europa Tieteen termipankissa

Europa f.

1. Eurooppa

• la Unión Europea, europeo

Europa

1. Eurooppa

Europa f.

1. Eurooppa

• europeo

Europa

1. Eurooppa

Europa

1. Eurooppa
2. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista

Europa f.

1. Eurooppa

Europa

1. Eurooppa

Europa f.

1. (tähtitiede) yksi Jupiterin kuista

• [ø.ʁɔ.pa]

• Europe

Europa

1. Eurooppa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	(das) Europa	–
akkusatiivi	(das) Europa	–
datiivi	(dem) Europa	–
genetiivi	(des) Europas [luo]	–

(das) Europa n.

1. Eurooppa

• adjektiivit: europäisch
• substantiivit: Europäer, Mitteleuropa