Transaktinoidi
| Järjestysluku | Alkuaine | Merkki |
|---|---|---|
| 104 | rutherfordium | Rf |
| 105 | dubnium | Db |
| 106 | seaborgium | Sg |
| 107 | bohrium | Bh |
| 108 | hassium | Hs |
| 109 | meitnerium | Mt |
| 110 | darmstadtium | Ds |
| 111 | röntgenium | Rg |
| 112 | kopernikium | Cn |
| 113* | nihonium | Nh |
| 114 | flerovium | Fl |
| 115* | moskovium | Mc |
| 116 | livermorium | Lv |
| 117* | tennessiini | Ts |
| 118* | oganesson | Og |
.svg)
Transaktinoidit, myös transaktinidit, ovat alkuaineita, joiden järjestysluku on 104–118. Ne seuraavat jaksollisessa järjestelmässä suoraan aktinoideja, joista viimeinen on lawrencium (alkuaine 103). Kuten aktinoidit, myös transaktinoidit ovat kaikki radioaktiivisia. Määritelmällisesti kaikki transaktinoidit ovat myös transuraaneja, koska niiden järjestysluku on suurempi kuin 92.[1]
Kaikki transaktinoidit ovat synteettisiä eli niitä ei ole maapallolla luonnonvaraisina. Niitä valmistetaan hiukkaskiihdyttimissä. Tuotantomäärät ovat muutamia atomeja minuutissa ensimmäiselle transaktinoidi rutherfordiumille, mutta vain muutama atomi viikossa röntgeniumille ja sitä raskaammille. Kaikkien transaktinoidien puoliintumisaika, tiettyjä rutherfordiumin ja dubniumin isotooppeja lukuun ottamatta, on erittäin lyhyt, usein vain sekunnin murto-osia. Kaikilla transaktinoideilla on perustilassa elektroneja elektronikuoren 6d-alikuorella. Yhtään transaktinoidia ei ole syntetisoitu makroskooppisia määriä, joten niiden kemiallisista ominaisuuksista ei tiedetä paljoakaan.[1][2]
Kaikista uusimmat transaktinoidit on merkitty taulukkoon *-merkillä. IUPAC vahvisti niiden löytämisen 30.12.2015 ja antoi niille pysyvät nimet marraskuussa 2016. Niistä kaikista on jo aikaisemmin ollut kokeellista näyttöä. Alkuaineen 113 virallinen löytäjä IUPAC:in mukaan on japanilainen RIKEN-tiimi. Alkuaineet 115 ja 117 löysivät yhdessä Joint Institute for Nuclear Research (Dubna, Venäjä), Lawrence Livermore National Laboratory (Kalifornia, USA) ja Oak Ridge National Laboratory (Tennessee, USA). Alkuaineen 118 löysivät Dubnan Joint Institute for Nuclear Research ja Kalifornian Lawrence Livermore National Laboratory. Nykyään (2016) kaikki jaksollisen järjestelmän jakson 7 alkuaineet, sekä niitä edeltävät, on löydetty.[3]
Kemian nobelisti Glenn T. Seaborg esitti aktinoidien käsitteen vuonna 1944.[4] Hän myös esitti transaktinoidien sarjan kattavan alkuaineet 104–118 ja vuonna 1968 hän nimesi välin 122–155 alkuaineet superaktinoidien sarjaksi.[5] Transaktinoidi seaborgium on nimetty hänen mukaansa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Morss, Lester R. et al. (toim.): The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements. (3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Morss et al., luku 14
- ↑ Darleane C. Hoffman: Transactinides Chemistry Explained. Viitattu 2.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Discovery and Assignment of Elements with Atomic Numbers 113, 115, 117 and 118 Press Release. 30.12.2015. International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC). Arkistoitu 31.12.2015. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Morss et al., s. 1754
- ↑ Morss et al., s. 1731
