Trakooma

Trakooma eli vanhalta nimeltään silmäpasko on tarttuva side- ja sarveiskalvon tulehdus, jonka aiheuttaa Chlamydia trachomatis -bakteerin eräät tyypit. Trakooma aiheuttaa sarveiskalvon sameutumista ja hoitamattomana sokeutumista. Trakooma on yksi maailman yleisimmistä sokeutumisen syistä. Suomessa tautia ei enää esiinny.^[1] Nykyään trakoomaa hoidetaan antibiooteilla.

Trakooma on yksi ihmiskunnan historian vanhimmista tunnetuista tarttumataudeista ^[2]: se on mainittu muinaisen Egyptin ja Kiinan teksteissä. Euroopassa tauti tuli tunnetuksi vasta Napoleonin sotien aikana, kun kymmenet tuhannet brittiläiset ja ranskalaiset sotilaat palasivat koteihinsa sairastuneina trakoomaan taisteltuaan Egyptissä. ^[3]

Trakooma rehotti 1800-luvun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa tosin Yhdysvallat kielsi maahanpääsyn trakoomaa sairastavilta. Australiaan trakooma saapui eurooppalaisten siirtokuntalaisten mukana. Siitä ei ole tietoa, esiintyikö trakoomaa Australiassa ennen eurooppalaisten saapumista, mutta vaikuttaa epätodennäköiseltä, että joukko nomadimetsästäjä-keräilijöitä olisi onnistunut pitämään yllä niin hyvää hygieniaa, ettei tautia olisi lainkaan esiintynyt.^{selvennä [3]}

WHO on kehittänyt neljän vaiheen SAFE-strategian trakooman hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi ^[2]:

1) S: Leikkaus (surgery) korjaa sairauden loppuvaiheessa esiintyvän, sokeutta aiheuttavan vaiheen, jossa sisäänpäin kääntyneet silmäripset hankaavat sarveiskalvoa.

2) A: Antibiootit (atsiromysiini, Zithromax©), joilla hoidetaan aktiivista tulehdusta.

3) F: Kasvojen puhtaus (facial cleanliness) lisää henkilöhygieniaa ja rajoittaa siten sairauden leviämistä.

4) E: Ympäristön muutos (environmental change) parantaa veden ja viemäröinnin saantia.

• Klamydia

• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Trachoma (englanniksi)
• Mayo Clinic: Trachoma (englanniksi)