Toto (yhtye)

Toto
Toto Kööpenhaminassa vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa	1976–2008, 2010–
Tyylilaji	hard rock poprock progressiivinen rock fuusiojazz
Kotipaikka	Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	David Paich,  laulu, koskettimet Steve Lukather,  kitara, laulu Joseph Williams,  laulu Robert "Sput" Searight,  rummut John Pierce,  basso Dominique "Xavier" Taplin,  koskettimet Steve Maggiora,  koskettimet Warren Ham,  laulu, perkussio, puhaltimet
Entiset jäsenet	Mike Porcaro,  basso Jeff Porcaro,  rummut Bobby Kimball,  laulu Greg Phillinganes,  laulu ja koskettimet David Hungate,  basso Fergie Frederiksen,  laulu Jean-Michel Byron,  laulu Simon Phillips,  rummut Nathan East,  basso Shannon Forrest,  rummut Steve Porcaro,  koskettimet ja laulu
Levy-yhtiö	Columbia Records Frontiers Records Toto Recordings Inc.
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Toto on yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin vuonna 1977 Los Angelesissa, Kaliforniassa. Yhtyeen kokoonpanoon lukeutuvat laulaja Joseph Williams, kitaristi ja laulaja Steve Lukather, rumpali Robert "Sput" Searight, kosketinsoittaja ja laulaja David Paich, kosketinsoittaja ja taustalaulaja Dominique "Xavier" Taplin, kosketinsoittaja ja taustalaulaja Steve Maggiora, multi-instrumentalisti Warren Ham sekä basisti John Pierce. Toton virallinen basisti Mike Porcaro ei esiintynyt yhtyeessä vuoden 2007 jälkeen sairastuttuaan ALS-tautiin, ja hän kuoli maaliskuussa 2015.^[1]

Toto tunnetaan rock- ja popmusiikin, soulin, funkin, jazzin ja R&B:n elementtejä yhdistelevästä musiikistaan. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Hold the Line”, ”Rosanna” ja ”Africa”.^[2] Yhtye julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Toto vuonna 1978. Neljännen studioalbuminsa, vuonna 1982 julkaistun Toto IV:n, myötä yhtyeestä tuli yksi aikansa kaupallisesti menestyneimmistä yhtyeistä. Vuonna 2008 kitaristi ja laulaja Steve Lukather kertoi eronneensa yhtyeestä ja Toton lopettaneen toimintansa, mutta yhtye teki paluun vuonna 2010.

Tammikuussa 2015 Toto vahvisti huhut uuden studioalbumin tekemisestä. Albumi julkaistiin maailmanlaajuisesti maaliskuussa 2015. ^[3]

Toto perustettiin vuonna 1977 Los Angelesissa ja se koostui kuudesta studiomuusikosta. Ennen Totoa yhtyeen jäsenet soittivat erilaisissa studiosessioissa. David Paich ja perkussionisti Joe Porcaron poika Jeff Porcaro alkoivat työstää omaa yhtyeprojektia ja toivat mukaan uuden basistin David Hungaten. Pian he pyysivät mukaan kitaristi Steve Lukatherin ja Jeffin veljen Steve Porcaron mukaan soittamaan koskettimia. Kun mukaan liittyi laulaja Bobby Kimball, yhtye allekirjoitti sopimuksen Columbia Recordsin kanssa vuonna 1977. Yhtye aloitti debyyttialbumin levyttämisen toukokuussa 1978. Kun kappaleet oli kirjoitettu, yhtye saapui äänittämään ne. Nimekseen yhtye otti Toto Ihmemaa Ozin Dorothyn koiran mukaan. Sana tarkoittaa myös latinaksi ”kaikenkattavaa”. Yhtye päätti ottaa nimen, koska he yhdistelivät niin paljon erilaisia musiikkityylejä. Toton ensimmäinen kiertue Japanissa aiheutti huvitusta, sillä TOTO on Japanin suurin WC-valmistaja.

Yhtyeen debyyttialbumi Toto ilmestyi 15. lokakuuta 1978. Albumilla on yksi yhtyeen historian suurimmista hiteistä ”Hold the Line”, Bobbyn top 40:ssä viisi kuukautta roikkunut ”I’ll Supply the Love” ja Steve Lukatherin laulama balladimainen ”Georgy Porgy”. Kaikki kolme kappaletta julkaistiin singleinä.

Yhtye saapui taas studioon ja alkoi valmistella tulevaa pitkäsoittoaan, joka sai nimekseen Hydra. Albumi julkaistiin lokakuussa vuonna 1979. Albumilla ei ollut suuria hittejä, mutta se sisälsi klassikot ”99” (joka sai innoituksensa George Lucasin elokuvasta THX 1138) ja ”Hydra”. Myös ”St. George and the Dragon” julkaistiin singlenä. Levy oli pienoinen pettymys edelliseen albumiin verrattuna vaikka se myikin kultaa. Yhtye lähti kiertueelle joka nimettiin Hydra Touriksi.

Maaliskuussa 1980 yhtye palasi Los Angelesiin nauhoittamaan tulevaa albumia Turn Back, joka julkaistiin vuoden 1981 alussa. Kokeellisella levyllä käytettiin paljon enemmän koskettimia ja kitaroita kuin edellisillä kahdella levyllä. Albumi ei saanut kovinkaan paljon radiosoittoa. David Paich oli kirjoittanut leijonanosan lauluista Turn Back -albumilla, mutta nyt koko yhtye osallistui enemmän kappaleiden kirjoittamiseen vaikka David kirjoitti puolet levyn lauluista yksinään. Steven ja Jeffreyn isä Joe vieraili lyömäsoittimissa albumin kahdeksannella raidalla ”If It's the Last Night”. Levyltä julkaistiin vain yksi single ”Goodbye Elenore”. Heikon menestyksen vuoksi yhtye teki vain lyhyen kiertueen.

Hydran ja Turn Backin heikon myyntimenestyksen takia Columbia Records painosti yhtyettä tekemään hittilevyn. Toto IV -albumin viidestä singlestä neljä päätyi Billboardin Top 100 -listalle: Yhtyeen tunnetuin kappale ”Africa”, ”Rosanna”, ”I Won't Hold You Back”, Toton perinteikästä linjaa jatkava ”Make Believe” ja funkmainen ”Waiting for Your Love”. Albumi voitti kuusi Grammy-palkintoa.^[4] Toton vuoden mittainen kiertue oli lähellä peruuntua, kun Bobby Kimball mursi jalkansa. Albumin nauhoittamisen jälkeen basisti David Hungate erosi yhtyeestä perheensä takia ja tilalle pestattiin Steven ja Jeffin veli, Mike Porcaro, joka esiintyi myös levyn musiikkivideoissa.

Vuonna 1984 laulaja Bobby Kimball erotettiin yhtyeestä henkilökohtaisten ongelmiensa takia. Uudeksi laulajaksi valittiin Fergie Frederiksen. Bobbyn taustalaulut kuitenkin jäivät arkistoon ja päätyivät levylle Isolation. Albumi oli pettymys kolminkertaista platinaa myyneen Toto IV:n jälkeen, sillä Isolation myi ”vain” kultaa. Helmikuussa 1985 yhtye lähti Isolation Tourille, joka päättyi kolme kuukautta myöhemmin.

Isolationia seuranneen kiertueen päätyttyä laulaja Fergie Frederiksenin ja muun yhtyeen tiet erkanivat. Muun yhtyeen mielestä Frederiksenin laulutyyli ei sopinut Toton musiikkiin, ja Frederiksenillä oli ollut vaikeuksia muun yhtyeen kanssa Isolationia levytettäessä. Hänen tilalleen valittiin Joseph Williams, joka on elokuvasäveltäjä John Williamsin ja näyttelijä Barbara Ruickin kolmesta lapsesta nuorin.

Joseph Williamsin liityttyä yhtyeeseen Toto aloitti seuraavan studioalbuminsa Fahrenheit työstämisen, ja albumi julkaistiin vuoden 1986 elokuussa. Albumin myynti oli varsin heikkoa ja se ylitti Yhdysvalloissa kultalevyrajan vasta vuonna 1994, kahdeksan vuotta julkaisunsa jälkeen. Albumi sisälsi kuitenkin 11. listasijalle Yhdysvalloissa nousseen Steve Lukatherin kappaleen ”I'll Be Over You”. Myös niin ikään Lukatherin laulama albumin toinen singlelohkaisu ”Without Your Love” ylsi listalla neljänkymmenen parhaan joukkoon nousten sijalle 38. Fergie Frederiksen vaikutti albumilla taustalaulajana kappaleessa ”Could This Be Love”. Fahrenheit oli musiikillinen paluu Toton kevyemmän rockmusiikkiin Isolationin raskaammasta ilmaisusta. Albumilla vieraili myös paljon muita taustamuusikoita, kuten Eaglesin laulaja-rumpali ja perustaja Don Henley sekä kuuluisa jazz-trumpetisti Miles Davis. Myös tuolloin tuntematon Paula Abdul oli mukana kappaleen ”Till the End” musiikkivideolla.

Steve Porcaro erosi yhtyeestä panostaakseen omaan uraansa säveltäjänä Fahrenheitia seuranneen kiertueen päätyttyä vuonna 1987. Muu yhtye ei kuitenkaan halunnut ottaa Porcaron tilalle uutta kosketinsoittajaa, joten Toto jatkoi hänen eronsa jälkeen viisihenkisenä kokoonpanona. Porcaro kuitenkin avusti yhtyettä muutamia kertoja vuoden 1988 kiertueella ja yhtyeen seuraavilla studioalbumeilla, mutta kosketinsoitinten täysi vastuu oli jatkossa yksin David Paichilla.

Toton seitsemäs studioalbumi The Seventh One sisälsi hitit ”Pamela” ja ”Stop Loving You”, jolla vieraili Yes-yhtyeen Jon Anderson. Yhtye keikkaili helmikuusta heinäkuuhun 1988.

Vaikka The Seventh One oli menestykäs ja palautti Toton pinnalle oli se silti sisäisesti tuhoisa. Joseph Williams erotettiin yhtyeestä. Hän oli menettänyt äänensä muutamissa konserteissa liiallisen juhlimisen ja huumeiden käytön aiheuttaman flunssan takia. Yhtye olisi halunnut ottaa laulajaksi taas Bobby Kimballin, mutta levy-yhtiö painosti valitsemaan Etelä-Afrikkalaisen laulajan Jean-Michael Byronin. Yhtyeen ensimmäinen kokoelma-albumi Past To Present 1977-1990 julkaistiin 6. toukokuuta 1990 ja Byron lauloi neljällä kokoelmaa varten levytetyllä uudella kappaleella. Toto aloitti Planet Earth Tourin syyskuussa ja päätti sen joulukuussa.

Pian kiertueen aikana huomattiin Byronin selvä rockista poikkeava imago. Fanit huomasivat, kuinka paljon levy-yhtiö painosti valitsemaan Byronin. Kiertueen jälkeen Byron erotettiin ja hänestä tuli Toton lyhytikäisin solisti. Kiertueen jälkeen Pariisin konsertista julkaistulle livevideolle kelpuutettiin pääasiassa Lukatherin ja Paichin laulamia kappaleita Byronin esiintyessä ainoastaan taustalaulajan roolissa kappaleilla ”Hold The Line” ja ”Rosanna”.

Kun Jean-Michael Byronin aikakausi Totossa oli osoittautunut hyvin lyhyeksi yhtye oli vailla laulajaa jo neljännen kerran kuuden vuoden aikana. Kahdeksannella studioalbumillaan Kingdom of Desire Toto vaikutti nelihenkisenä kokoonpanona, sillä Steve Lukather oli ryhtynyt kitaristin toimen ohella nyt myös yhtyeen viralliseksi laulajaksi, koska sopivaa laulajaa ei löydetty korvaamaan Byronia. Kingdom of Desiren julkaisi Euroopassa Columbia Records syksyllä 1992. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin vasta yli puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 1993 levymerkillä Relativity Records.

Toton rumpali Jeff Porcaro kuoli vuoden 1992 elokuussa vain kuukautta ennen Kingdom of Desiren julkaisua Euroopassa. Hän kuoli hengitettyään kotinsa puutarhassa suihkuttamaansa hyönteismyrkkyä tappavan annoksen. Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin sydänkohtaus, joka johtui ateroskleroosista, jonka oli aiheuttanut Porcaron kokaiinin käyttö. Jälkikäteen liikkui paljon huhuja, joiden mukaan Porcaro olisi kuollut huumeiden yliannostukseen, mutta väitteet kiistettiin jyrkästi.^lähde?

Jeff Porcaron kuoleman jälkeen Toto pohti vakavasti uran lopettamista, mutta Porcaron perhe kannusti yhtyettä jatkamaan vastoinkäymisestä huolimatta. Jeffin jättämän paikan Toton rumpalina täytti taitava ja arvostettu englantilaisrumpali Simon Phillips. Hän oli ainoa rumpali, johon Toto otti yhteyttä Porcaron kuoleman jälkeen ja ainoa mahdollinen valinta, sillä Jeff oli itse kertonut pitäneensä Phillipsin soittotyylistä. Tämän ohella Steve Lukather oli tehnyt yhteistyötä Phillipsin kanssa aiemmin muun muassa Jeff Beckin kanssa. Phillipsillä vahvistunut Toto aloitti uuden kiertueen, joka omistettiin Jeffin muistolle, ja vuonna 1993 yhtye julkaisi ensimmäisen livealbuminsa Absolutely Live.

Jeff Porcaron muistokonsertti järjestettiin Los Angelesissa 14. joulukuuta 1992. Konsertin artistit koostuivat muusikoista, jotka olivat työskennelleet Porcaron kanssa. Konsertissa esiintyivät muun muassa Don Henley, Eddie Van Halen, Michael McDonald ja George Harrison.

Vuonna 1995 Toto ryhtyi nauhoittamaan järjestyksessään yhdeksättä studioalbumiaan Tambu, yhdessä uuden rumpalinsa Simon Phillipsin kanssa. Albumilla yhdistyivät sekä poprock että hard rock. Albumilla oli yhteensä 12 kappaletta, joista singleinä julkaistiin ”I Will Remember”, ”The Turning Point”, ”The Other End of Time” ja ”If You Belong To Me”. Albumi sai osakseen suurta arvostusta ja suosiota, ja se sai myös yhden Grammy-palkinnon.

Vuonna 1997 Toto julkaisi 20-vuotisen historiansa kunniaksi kokoelma-albuminsa, Toto XX:n, jolta julkaistiin single ”Goin’ Home”. Toto XX koostui pääosin aiemmin julkaisemattomista kappaleista ja live-esityksistä. Albumin kiertueelle Totoon liittyi uudestaan myös vanha laulaja, Bobby Kimball, 14 vuoden tauon jälkeen, sekä kosketinsoittaja Steve Porcaro. Vuonna 1998 Kimball liittyi virallisesti takaisin yhtyeeseen.

Vuonna 1999 Toto äänitti uusvanhalla kokoonpanolla, Toto levytti kymmenennen studioalbuminsa Mindfields, joka ei saanut osakseen yhtä suurta suosiota kuin Tambu, vaan albumia kuvailtiin enemmänkin pettymykseksi. Albumin jälkeen Toto kuitenkin lähti erittäin menestyksekkäälle maailman kiertueelle, ja konsertoi muun muassa Yhdysvalloissa ensi kertaa kuuteen vuoteen.

Vuonna 2002 Toto julkaisi jälleen uuden albumin, Through the Looking Glass ja vuonna 2003 yhtye juhlisti 25-vuotista taivaltaan maailmankiertueella, joka jatkui aina vuoteen 2004. Vuosina 2003-2005 sekä David Paich että Greg Phillinganes vetäytyivät yhtyeestä, mutteivät kuitenkaan täysin lopettaneet bändissä olemista.

Vuonna 2006 Toto julkaisi albumin Falling In Between, jonka kiertueen pohjalta julkaistiin vuonna 2007 myös live-albumi Falling In Between Live. Kiertueen jälkeen, vuonna 2008 Steve Lukather ilmoitti että Toto hajoaa. Hän korosti hajoamisen olevan lopullinen, eikä kyseessä ole tauko. Niinpä vuonna 2008, Toto hajosi.

Vuonna 2010 Toto kuitenkin perustettiin uudelleen, hyväntekeväisyyskiertueelle. Toton jäsenet kommentoivat, että monet heistä olivat kaivanneet takaisin yhtyeeseen ja halusivat päästä jälleen tekemään musiikkia yhdessä. Uudelleen perustetussa Totossa soittivat David Paich, joka oli jälleen yhtyeen täyspäiväinen jäsen, Steve Lukather, Simon Phillips, Steve Porcaro, joka palasi yhtyeeseen useiden vuosien tauon jälkeen virallisesti, Joseph Williams, yhtyeen takavuosien laulaja, sekä Nathan East, joka korvasi basistina sairaana olevan Mike Porcaron, jolle kiertue oli omistettu. East ei kuitenkaan ollut Toton virallinen jäsen ja kesästä 2014 lähtien David Hungate teki paluun yhtyeeseen yli 30 vuoden tauon jälkeen. Toto XIV levyllä soittavan Keith Carlockin tilalle Yhdysvaltain kesäkiertueelle 2014 valittu Shannon Forrest jatkaa Hungaten tapaan Toton riveissä myös vuoden 2015 kiertueella.^[5]

Toto on uudelleen perustamisensa jälkeen konsertoinut vuosittain valikoidusti kesäkausilla, keväästä alkusyksyyn, keskittyen muihin projekteihin muun ajan vuodesta.

Vuonna 2020 uudella kokoonpanolla tallennettu livelevy With A Little Help From My Friends julkaistiin kesällä 2021.

• David Paich – laulu ja koskettimet
• Steve Lukather – kitara ja laulu
• Bobby Kimball – laulu
• Steve Porcaro – koskettimet
• David Hungate – basso
• Jeff Porcaro – rummut

• David Paich - koskettimet
• Steve Lukather - kitara ja laulu
• Joseph Williams - laulu
• John Pierce - basso
• Robert "Sput" Searight - rummut
• Steve Maggiora - taustalaulu ja koskettimet
• Dominique "Xavier" Taplin - taustalaulu ja koskettimet
• Warren Ham - laulu, perkussio, saksofoni ja huilu

• Toto (1978)
• Hydra (1979)
• Turn Back (1981)
• Toto IV (1982)
• Isolation (1984)
• Dune - OST (1984)
• Fahrenheit (1986)
• The Seventh One (1988)
• Past to Present 1977-1990 (kokoelmalevy; 1990)
• Kingdom of Desire (1992)
• Absolutely Live (livelevy); (1993)
• Tambu (1995)
• Legend (kokoelmalevy; 1996)
• Toto XX (1998)
• Mindfields (1999)
• Livefields (livelevy) (1999)
• Through the Looking Glass (2002)
• 25th Anniversary - Live in Amsterdam (livelevy) (2003)
• Falling In Between (2006)
• Falling in Between Live (livelevy) (2007)
• 35th Anniversary - Live in Poland (livelevy) (2014)
• Toto XIV (2015)
• 40 Trips Around The Sun (kokoelmalevy) (2018)
• Old Is New (2018)
• With A Little Help From My Friends (livelevy) (2021)

Toto on esiintynyt Suomessa vuodesta 1987 lähtien 12 kertaa.^[6][7] Yhtye esiintyi Pori Jazz -festivaaleilla 22. heinäkuuta 2010^[8] kokoonnuttuaan vielä kesällä 2010 soittaakseen kiertueen Euroopassa ALS-tautiin sairastuneen Mike Porcaron hyväksi. Vuoden 2011 Euroopan-kiertueensa ainoan Suomen keikan Toto teki Riihimäellä 3. heinäkuuta 2011. Kesällä 2013 Toto esiintyi Suomessa 5. heinäkuuta Pietarsaaressa ja 6. heinäkuuta Helsingissä. 28. heinäkuuta 2017 Toto esiintyi Haminan Bastionissa sekä 29. heinäkuuta 2017 Raaseporin Tammisaaressa. 20. heinäkuuta 2019 Toto esiintyi jälleen Pori Jazz -festivaaleilla. ^[9]Elokuussa 2022 Toton on määrä tehdä neljän konsertin kiertue Suomessa. Esiintymispaikat ovat 4.8. Vaasa Festival, 5.8. Sorsapuisto Live Tampereella, 6.8. Kaisaniemi Live Helsingissä ja 7.8. Toto in Concert Turussa.^[10] Toto palaa Suomeen päättämään kiertueensa 28.2.24 Espooseen ja 2.3.24 Tampereelle.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toto.

• Ylen Elävä arkisto: Toto-haastatteluja vuosilta 1988–1992
• Toton virallinen web-sivu
• Toton italialainen virallinen web-sivu