Teollisuus

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Teollisuus (lyhenne teoll.^[1]) on tuotantotoiminnan laji, joka jalostaa luonnonvaroja tuotteiksi eli raaka-aineita ihmiselle aineellista hyötyä tuottavaan muotoon. Teollisuus hahmotetaan ns. sekundaarituotannoksi, joka jalostaa erilaisiksi tuotteiksi primäärituotannon eli alkutuotannon luovuttamia jalostuskelpoisia luonnonvaroja. Pääasiallisesti teollisuudessa käytetään sähkötoimisia koneita erotuksena pääasiallisesti ihmisvoimaan perustuvaan käsityöhön. Teollinen valmistus tapahtuu kiinteässä toimipaikassa sijaitsevassa tehtaassa, joka on tuotteen valmistamiseen tarvittavaan tuotantotekniikkaan erikoistunut tuotantolaitos.

Teollisuus on vahvasti sidoksissa kemian ja fysiikan tieteenaloihin ja teollisuutta varten ovat kehittyneet oppiaineet tuotantotalous ja tuotantotekniikka, ja teollistuminen antoi syyn perustaa teknillisiä korkeakouluja, kauppakorkeakouluja ja taideteollisia korkeakouluja. Teollisuus sai alkunsa teollisessa vallankumouksessa 1700-luvun Brittiläisen imperiumin Englannissa, joka on nykyään osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, ja levisi muualle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan sekä vähitellen kaikkialle maailmaan. Tämä teollistuminen on vieläkin käynnissä, maailman teollisuustuotannolla on kasvutrendi ja teollistuminen synnyttää teollisuusyhteiskuntia ja teollisuusmaita, erotuksena teollistumattomista kehitysmaista.

Teollisuuden edellytykset ovat teollisuustuotannossa tarvittavat tuotannontekijät: pääoma (tuotantovälineet; esim. tehdasrakennus, koneet), raaka-aineet (jalostuskelpoiset luonnonvarat joita on tarkoitus jalostaa teollisesti edelleen), energia (koneiden käyttövoimaksi), työntekijät (koneiden käyttäjiksi), markkinat (tuotteelle on kysyntää) ja liikenneyhteydet (esim. tiet fyysisten tuotannontekijöiden kuljettamiseksi tehtaaseen ja valmiiden tuotteiden kuljettamiseksi ostajille).

Teollisuustuotannossa tarvittavat tuotantovälineet ovat investointihyödykkeitä, jotka on valmistanut joku muu ja joista täytyy maksaa hankkimisvaiheessa. Tuotantovälineiden hankkimista kutsutaan investoimiseksi. Jotta suuria investointeja voitaisiin tehdä, tarvitaan toimivat rahoitusmarkkinat investointiin tarvittavan rahan keräämiseksi. Rahoitusmarkkinat edellyttävät lainsäädäntöä ja luotettavaa oikeuslaitosta.

Tärkeitä ovat selkeät ja oikeudenmukaiset yritystoimintaa säätelevät lait, yksityisomistuksen suojaavat lait ja toimivat yhtiömuodot. Tärkeitä ovat myös vakaa valuutta, alhainen inflaatio ja alhaiset korot. Jos korot ovat korkeat, vain harvat pitkäaikaiset investointihankkeet ovat kannattavia. Myös vakaat poliittiset olot ovat tärkeitä, jotta tuotantoon ei tule odottamattomia keskeytyksiä. Olemassa ovat muun muassa vallankaappausten, vallankumousten, sotien sekä yritysten kansallistamisten riskit.

Teollisuus sijoittuu taloudellisen kannattavuuden mukaisesti sinne, missä kokonaiskustannukset ovat matalimmat, koska teollisuus pyrkii kustannustehokkuuteen ja voiton maksimointiin. Osaamisvaltainen teollisuus sijoittuu sinne missä on saatavilla valmiiksi koulutettua ja osaavaa työvoimaa. Työvoimavaltainen teollisuus sijoittuu sinne missä on edullista työvoimaa, esimerkiksi vaatetehtaat Kiinaan. Raaka-ainehakuinen teollisuus sijoittuu sinne mistä saadaan raaka-ainetta, esimerkiksi sellutehtaat. Energiaintensiivinen teollisuus sijoittuu sinne missä on halpaa energiaa, esimerkiksi alumiinisulatot sinne missä on vesivoimalla tuotettua sähköä. Teollisuuden syntyyn tietylle alueelle vaikuttavat myös varsinkin teollisuusmaissa löyhät ympäristösäädökset.

Varsinkin teollistumisen alkuaikoina raaka-aineet ja energia olivat teollisuudelle ylivoimaisesti tärkein yksittäinen edellytys, joten teollisuutta syntyi sinne, missä raaka-aineita ja energiaa oli saatavilla. Nykyaikana raaka-ainehakuinen teollisuus käyttää merkittävästi vain vähän jalostettuja raaka-aineita, kuten maatalouden tuotteita tai malmeja. Erityisesti rauta- ja terästeollisuus ovat raaka-ainehakuista teollisuutta.

Teollistuminen alkoi sieltä, missä oli energiaa, pääasiassa kivihiiltä. Myöhemmin sähkön löytämisen ja sähkögeneraattorin keksimisen jälkeen ryhdyttiin käyttämään kivihiiltä energianlähteenään käyttäneiden höyrykoneiden lisäksi myös sähköä tuottavaa vesivoimaa – aikaisemmin vesivoimaa oli hyödynnetty mekaanisesti vesimyllyillä. Ensi kerran sähkön tuotanto aloitettiin Tampereella Tammerkoskessa 22. syyskuuta 1891.^[2] Tämä oli Suomen ensimmäinen vesivoimalaitos. Sellu- ja paperiteollisuus on esimerkiksi Suomessa koskien läheisyydessä, ja se tarvitsee paljon vettä valmistusprosessissa. Puut myös historiallisesti uitettiin tehtaaseen vesistöjä pitkin. Vuonna 1928 valmistuneen Imatran voimalaitoksen perustaminen antoi Suomessa syyn rakentaa valtakunnallinen sähköverkko, joten teollisuuden ei tarvinnut enää sijaita voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä.

Liikenneyhteydet ovat teollisuudelle erittäin tärkeitä, sillä raaka-aineet täytyy kuljettaa tehtaaseen ja valmiit tuotteet markkinoille. Teollisuus sijoittuu tavallisesti hyvien liikenneyhteyksien eli joko vesi-, raide- tai tieyhteyksien tai samaan aikaan näistä useammankin äärelle. Vesiväylät ovat ylivoimaisesti kaikkein energiatehokkain tapa kuljettaa tavaraa, tavarajunat ovat jopa kymmenen kertaa energiatehokkaampia kuin tiekuljetukset.^[3]

1800-luvun alussa merten, jokien, järvien ja kanavien vesiyhteydet olivat käytännössä ainoa tapa kuljettaa suuria määriä tavaraa, sillä vaihtoehtoisena kuljetustapana olivat hevosvetoiset kärryt. Vesikuljetukset kehittyivät merten purjealuksista ja kanavien hevosvetoisista proomuista höyrykäyttöiseksi 1800-luvun aikana. Raaka-aineet tavallisesti kuljetettiin kaupungeissa sijaitseviin tehtaisiin, joista tuotteiden kuljetusmatkat kauppoihin olivat lyhyet.

Myöhemmin 1800-luvulla rakennettiin raideyhteyksiä, jotka mahdollistivat höyryveturin ansiosta suurten tavaramäärien, erityisesti raaka-aineiden, kuljettamisen maateitse. Sisämaasta rakennettiin raideyhteyksiä satamiin.

Moottoriajoneuvot yleistyivät 1900-luvulla ja mahdollistivat niin reitin kuin aikataulunkin suhteen joustavat kuljetukset. Aluksi kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot olivat pieniä, nykyisten lava- ja pakettiautojen kaltaisia ja niillä kuljetettiin tavaroita vain lyhyitä matkoja. Myöhemmin rekoilla alettiin kulkea satojen ja jopa tuhansien kilometrien matkoja, koska työvoiman kallistumisen seurauksena ovelta ovelle -kuljetukset olivat useita lastauksia ja purkuja halvempia esim. alle tuhannen kilometrin etäisyyksillä.

Joillekin teollisuudenaloille ensiarvoisen tärkeää on myynti- ja jakelukustannusten vähäisyys, jolloin ne ovat sijoittuneet pääasiassa sinne, missä markkinat ovat, eli asutuskeskuksien läheisyyteen. Esimerkiksi leipomotuotteet vaativat lyhyet kuljetusmatkat.

Jotkin teollisuudenalat vaativat halpoja tai erikoiskoulutettuja työntekijöitä, joten ne sijoittuvat sinne, mistä sellaista on parhaiten saatavilla. Tekstiili- ja elektroniikkateollisuus onkin siirtynyt suurissa määrin halvan työvoiman maihin.

Huomattava osa teollisuushankkeista Euroopan unionissa on vaarassa ajautua umpikujaan, sillä ne kohtaavat vastustusta paikallisyhteisöiltä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta, jotka ovat huolissaan teollisuus- ja kaivostoiminnan vaikutuksista kansanterveyteen ja ympäristöön. Teollisuusjäte ja kaivosjäte muodostaa edelleen haasteen lukuisille jäsenvaltioille, joissa on tai on ollut teollisuuslaitoksia ja kaivoksia. Jätteet saattavat olla paikallisyhteisöille joko uhka tai mahdollisuus. Niistä tulee uhka, jos ne vain hylätään ilman toimenpiteitä ympäristöriskien vähentämiseksi, mutta ne voivat jossain tapauksessa muodostua myös mahdollisuudeksi, mikäli jätteen dumppaus synnyttää toimia metallin tai muiden hyödyllisten sekundaaristen raaka-aineiden talteen ottamiseksi. Metallurgisen teollisuuden jätteissä talteenottoteknologiat ovat kehittyneet, ja nyt on mahdollista arvioida uudelleen vanhasta teollisuustoiminnasta aiheutuvan jätteen tarjoamia mahdollisuuksia ja tehdä tästä alasta ekologisesti tarkoituksenmukaista.^[4]

Ajan myötä teollisuuslaitokset ovat muodostaneet alueita, joilla toistensa läheisyydessä sijaitsevat tehtaat hyötyvät toisistaan. Esimerkiksi rauta- ja terästehtaat ovat usein toistensa läheisyydessä, ja niiden läheisyyteen syntyy kevyempää teollisuutta. Tehtaiden työntekijät ovat tarvinneet palveluita, jolloin alue on ajan myötä laajennut teollisuuskeskukseksi.

Teollistuminen alkoi Englannissa 1700-luvulla ja ajan mittaan se levisi Keski-Eurooppaan, ja myöhemmin muille Euroopan alueille. Vanhat teollisuusalueet ovat tiheimmin asuttuja alueita Euroopassa. Nykyaikana Euroopan teollisuus perustuu korkeaan tekniseen kehitykseen ja koulutettuun työvoimaan, kun taas luonnonvarat alkavat olla vähissä ja niitä joudutaan tuomaan halvalla kehitysmaista. Kulkuyhteydet Euroopassa ovat tiheän rauta- ja maantieverkon ansiosta hyvät ja myös rannikoiden satamiin on lähes joka paikasta melko lyhyt matka. Kanavien myötä joet yhdistyvät vesireittien verkostoksi. Euroopan unionin tuoman työvoiman ja raaka-aineiden vapaan liikkumisen myötä Euroopasta on tullut yhä yhtenäisempi kauppa- ja teollisuusalue.

Yhdysvallat on ollut maailman johtava teollisuusvaltio 1800-luvun loppupuolelta. Aluksi maahan kehittyi raskasta teollisuutta mittavien mineraali- ja energiavarojen pohjalta, mutta 1900-luvun puolivälissä painopiste on alkanut enemmän siirtyä korkean tekniikan teollisuuteen. Yhdysvaltain teollisuuden vanhinta ydinaluetta ovat itärannikon tiheään asutut Appalakkien hiili- ja Yläjärven rautamalmikenttien seudut. Sittemmin teollisuus on levinnyt rannikolta kattamaan koko Suurten järvien alueen myös Kanadan puolella. Alueesta käytetään yleisesti nimitystä Yhdysvaltain ja Kanadan teollisuuskolmio, missä terästeollisuuden ympärille on syntynyt auto- ja muuta teollisuutta.

Koillisosan teollisuuskolmion merkitystä on viime aikoina^milloin? yhä enemmän vähentänyt Teksasin ja Kalifornian Aurinkovyöhyke, jonka laajoille teollisuusalueille syntyy jatkuvasti lisää nykyaikaista teollisuutta. Korkeateknologisten tuotteiden ja autojen osalta kilpailu on viime aikoina^milloin? varsinkin Japanin ja muiden Aasian maiden ansiosta koventunut, mutta Yhdysvallat on yhä mineraalivarojensa sekä korkeatasoisen koulutuksensa ja tuotekehittelynsä takia edelleen johtava teollisuusmaa.

Yhdysvaltoihin on kehittynyt lukuisia korkean tekniikan tehtaiden rypäitä, tunnetuimpana Kaliforniassa sijaitseva Piilaakso, joka tunnetaan pienelektroniikka- ja puolijohdeteollisuudestaan. Bostoniin on kehittynyt tietokone- ja elektroniikkalaiteteollisuuden ryväs ja Pohjois-Carolinaan on syntynyt biologisten tuotteiden alue. Korkeateknologian ryppäät ovat syntyneet sinne, missä on yliopistoja ja pääomaa.

Venäjällä suuret ja merkittävät teollisuusalueet ovat Moskovan alueella, Uralin itäosissa sekä Siperian radan varrella (esimerkiksi Irkutsk ja Novosibirsk) rautamalmi- ja hiilialueilla mutta myös strategisesti otollisilla paikoilla. Myös Ukrainan teollisuus on keskittynyt rautamalmi- ja hiilialueille. Rauta- ja hiilialueet, jotka välttämättä eivät sijaitse toistensa välittömässä läheisyydessä, muodostavat teollisuuskombinaatin, jossa juna ensiksi tuo hiilialueelta hiiltä rauta-alueelle ja toiseen suuntaan menneessään vie rautaa hiilialueelle. Esimerkiksi Dnepropetrovskin kaupunki on syntynyt tähän tapaan. Neuvostoliiton hajoamista seuranneet talouden ja poliittisen elämän muutokset ovat aiheuttaneet teollisuudelle uusia hankaluuksia pääasiassa energian ja raaka-aineiden saannin vaikeuksien muodossa. Ennen raaka-aine- ja energiavaroja ohjailtiin keskusjohtoisesti ja osatasavallat oli erikoistettu kukin usein vain yhteen tiettyyn tuotealueeseen. Asevarustelun osuus oli huomattavasti kulutushyödykkeiden tuottoa suurempi ja tuotteet olivat usein huonolaatuisia ja ympäristöasiat retuperällä. Venäjän teollisuustuotanto onkin nykyaikana vähentynyt, kun hajasijoittunut teollisuus ei voimakkaan keskusjohtoisuuden purkamisen jälkeen ole kyennyt järjestäytymään kovin nopeasti eikä tehokkaasti. Venäjän teollisuustuotannon kivijalka on pinta-alaltaan laajan maan luonnonvaroja hyödyntävä raskas teollisuus. Lisärajoitteen tuovat huonot liikenneyhteydet.

Toisen maailmansodan jälkeen Japani suojasi kotimarkkinansa tuonnilta suojatulleilla ja nousi parissakymmenessä vuodessa maailman johtavien teollisuusvaltojen joukkoon. Maalla on erittäin vähän omia luonnonvaroja ja sen teollisuus perustuukin työvoiman korkeaan koulutukseen ja työmoraaliin sekä jatkuvaan ja pitkälle kehittyneeseen tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, jonka tunnetuimpia tuloksia ovat puolijohteet, televisiot, tietokoneet, kamerat, optiset kuidut sekä teollisuusrobotit. Teollisuuskaupungit sijaitsevat rannikoilla poukamissa satamien läheisyydessä. Suurin keskittymä on Tokion ympäristössä, missä monet yliopistot ja tutkimuskeskukset sijaitsevat.

Kaakkois-Aasian kasvuedellytykset ovat hyvät. Alue oli jo 1400-luvulla merkittävä silkin, lääkkeiden ja posliinin toimittaja. Alueella on suuret luonnonvarat etenkin öljyn, maakaasun, tinan ja kumin osalta. Väestö on nuorta ja sitä on paljon, joten työvoimaa ja markkinoita on riittävästi. Alue on kehittynyt nopeasti ja neljän ”taloustiikerin”, Singaporen, Hongkongin, Etelä-Korean sekä Taiwanin, talouskasvu oli 1980- ja 1990-luvuilla ennennäkemättömän nopeaa. Korean tasavalta on seurannut Japanin esimerkkiä. Japanin tavoin maan väestöllä on korkea koulutustaso ja työmoraali ja maalla onkin kansainvälisesti korkea asema vaate-, urheilujalkine--, laiva-, auto-, mikrosiru- ja elektroniikkamarkkinoilla. Taiwanin teollisuus perustuu teknisesti kehittyneeseen markkinatalouteen, eikä paikallinen työvoima ole enää edullista, joten yrittäjät ovat siirtäneet tehtaitaan manner-Kiinan. Maiden väliset heikot ulkopoliittiset suhteet kuitenkin aiheuttavat epävarmuutta. Kaakkois-Aasian maista erityisesti Malesia, Thaimaa ja Indonesia tarjoavat huomattavia määriä halpaa työvoimaa, mikä on houkutellut ulkomaisia yrityksiä ja pääomaa.

Kiinalla on pitkät perinteet silkki- ja puuvillateollisuuden harjoittamisessa ja 1500-luvulla se oli taloudellisesti kehittynein maa maailmassa. Sittemmin poliittinen epävakaus ja tehoton kommunismihallinto aiheuttivat talouden taantumisen ja vasta 1980-luvulla, kun talousjärjestelmään tehtiin markkinatalouteen suuntaavia muutoksia, tärkeimpänä avautuminen ulkomaankaupalle. Kiinan luonnonvarat ovat runsaat ja halpaa työvoimaa riittää, mikä on viime aikoina^milloin? yhä enemmän innostanut ulkomaisia yrityksiä suoriin investointeihin. Intian kehittyminen on viime aikoina^milloin? noudattanut pitkälle Kiinan linjoja. Intiassa perinteisiä suuria teollisuusalueita ovat Kalkutta ja Bombay.

Latinalaisessa Amerikassa on oma teollistuneiden kehitysmaiden ryhmänsä, joka koostuu Argentiinasta, Brasiliasta, Chilestä ja Meksikosta. Brasilian tärkeimmät teollisuusalueet ovat suurten kaupunkien, São Paulon ja Rio de Janeiron lähistöllä. Minas Gerais on maapallon suurimpia rautamalmialueita. Teollisuus perustuu kotimaisiin raaka-aineisiin ja ulottuu monipuolisesti raskaista koneista jokapäiväisen kulutuksen tuotteisiin. Argentiinassa merkittävin teollisuudenala on maataloustuotteiden jalostus, mutta myös kulkuneuvo- ja koneenrakennusteollisuus on maan laajojen kaivannais- ja öljykenttien seurauksena tärkeitä teollisuudenhaaroja. Meksikossa on myös paljon malmeja ja öljyä, teollisuus on pitkään ollut monipuolista. Maa on solminut Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa vapaakauppasopimuksen, minkä seurauksena Yhdysvalloista on siirtynyt teollisuutta halvan työvoiman Meksikoon.

Afrikassa teollisuutta on lähinnä Etelä-Afrikan tasavallassa, joka on maanosan ylivoimaisesti teollistunein maa. Etelä-Afrikan teollisuus on hyvin monipuolista, sillä apartheidin aikana maa oli kauppasaarrossa ja joutui näin itse valmistamaan tuotteensa. Nykyään Etelä-Afrikka on aktiivisesti mukana maailmankaupassa ja kansainvälisillä yrityksillä on siellä toimintaa. Maassa on myös laajat kivihiili- ja malmivarat, runsaasti työvoimaa, kasvavat markkinat sekä hyvät liikenneyhteydet ja energiantuotanto.

Australiassa luonnonvarat ovat valtavat, mutta teollisuustuotanto siihen nähden pientä. Australia vie raaka-aineita ulkomaille: esimerkiksi kivihiiltä ja metalleja. Australian pienen teollisuustuotannon selittää alueen pieni väestömäärä ja raaka-aineiden tarve maapallon suuriväestöisillä alueilla (Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia).

• elintarviketeollisuus
  • panimo- ja virvoitusjuomateollisuus
  • leipomot
  • liha- ja lihajalosteteollisuus
  • meijeriteollisuus
  • eines- ja valmisruokavalmisteet
  • rehunvalmistus
• kaivosteollisuus ja muu kaivannaistoiminta
  • kiviteollisuus
• kemianteollisuus
  • petrokemiallinen teollisuus
  • kumi- ja muoviteollisuus
  • maaliteollisuus ja maalien raaka-aineiden tuotanto
  • puolijohdeteollisuus
  • lannoiteteollisuus
• lasiteollisuus
• lääketeollisuus
• metalliteollisuus
  • metallurginen teollisuus, metalliraaka-aineiden tuotanto
  • konepajateollisuus, metallituotteiden valmistus
  • kuljetusvälineteollisuus
    • autoteollisuus
    • telakkateollisuus ja meriteollisuus
    • lentokoneteollisuus
• metsäteollisuus
  • massa- ja paperiteollisuus
    • graafinen teollisuus
  • mekaaninen metsäteollisuus
    • puusepänteollisuus, rakennustuoteteollisuus
    • sahateollisuus
• rakennusteollisuus
  • rakennusmateriaaliteollisuus
  • valmistalotuotanto
  • rakennusurakointi
• sähkötekninen teollisuus
  • elektroniikkateollisuus, kodinelektroniikka, teollisuuselektroniikka
  • sähkövoimatekninen teollisuus
• tekstiiliteollisuus – tevanake
  • tekstiili
  • vaatteet
  • nahka
  • kenkä
• sähkö-, kaasu- ja vesihuolto

• Teollistuminen
• Tuotanto
• Massatuotanto

• Tietoa Suomen vanhojen teollisuustilastojen sisällöstä ja tutkimisesta