Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 10. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Perustettu 1873
Tyyppi herätysliike
Toimiala Evankelinen herätysliike
Kotipaikka Luther-kirkko
Fredrikinkatu 42
00181 Helsinki
Toiminta-alue
Jäsenet n. 11 000 (2023)[1]
Toiminnanjohtaja Tom Säilä
Jäsenlehti Sanansaattaja
Aiheesta muualla
Sivusto
Osa artikkelisarjaa
Evankelinen
herätysliike
Liikkeen perustaja, maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen
Henkilöitä
1800-luku

1900-luku

2000-luku

Liike
Kirkot
Opistot
Media
Kulttuuri
Lisää aiheesta
Osa artikkelisarjaa
Luterilaiset herätysliikkeet
Suomessa
Rukoilevaisuus
Herännäisyys
Evankelinen herätysliike
Lestadiolaisuus
Vanhoillislestadiolaisuus
Esikoislestadiolaisuus
Rauhansanalaisuus
Elämänsanalaisuus
Uusheräys
Viides herätysliike
Karismaattinen liike
Lisää aiheesta

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (lyh. SLEY) on suomenkielinen evankelinen herätysliike ja lähetysjärjestö, joka toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. SLEY:n juuret ovat herätyksessä, joka syntyi pappi Fredrik Gabriel Hedbergin opetuksessa jossa ilosanoma Kristuksen pelastustyöstä oli keskipisteessä.[2]

SLEY perustettiin vuonna 1873 evankelisen kirjallisuuden välittämiseksi alueille, joissa liikkeellä ei ollut omia saarnaajia. SLEY näki tehtäväkseen puolustaa tunnustuksellista luterilaisuutta sekä kustantaa ja levittää sen mukaista hengellistä kirjallisuutta.[3] Vuonna 1922 kaksikielinen yhdistys jakaantui kahteen kielellisistä syistä ja SLEF perustettiin.[2]

SLEY jakaantuu 13 alueelliseen piiriin, joissa oli vuonna 2018 yli 200 rekisteröimätöntä paikallisosastoa.[4] Yhdistyksen tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan ”luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.”[5]

Oppi ja tarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SLEY:n toiminnan periaatteet liittyvät luterilaiseen uskonkäsitykseen: Jumalan sanaan ja evankeliumiin. SLEY näkee tehtäväkseen toiminnassaan pitää esillä uskonpuhdistuksen perintöä ja luterilaisen tunnustuksen sisältöä.

SLEY:n sääntöjen ensimmäisessä ja toisessa pykälässä tuotiin esille yhdistyksen päämäärä: saattaa evankeliumin sanoma yleisempään tietoon ensisijaisesti levittämällä Raamattuja, Lutherin kirjoja sekä muita kirkon opin kanssa yhtäpitäviä kirjoja, kirjasia ja aikakauslehtiä. Lisäksi suullinen julistus nähtiin tärkeänä. Kolmannessa pykälässä määriteltiin jäsenyyden ehdoiksi yhdistyksen opillisen tunnustuksellisuuden hyväksyminen ja noudattaminen ja yhdistyksessä toimiminen aktiivisesti. Nämä kolme pykälää päätettiin tehdä muuttumattomiksi, ja muut sääntöjen kohdat täydentävät niitä.[6]

1920-luvun hajaannuksessa SLEY pyrki pitämään evankelisen liikkeen kirkon piirissä. SLEY:n kiinnittymistä kirkkoon vahvisti kirkon ja papiston myönteinen suhde evankeliseen liikkeeseen sekä Luther-harrastuksen vahvistuminen kirkon piirissä. SLEY on korostanut Lutherin perinnettä osana kirkollista rintamaa.[7] Pääosin evankelinen liike suhtautui pidättäytyvästi 1960-luvun radikaaleihin muutosvaatimuksiin. SLEY oli valmis osittain yhdistymään uuspietistisen liikkeen kritiikkiin, jonka mukaan kirkollinen uudistus kohdistui kristillisen pelastussanoman ja Raamatun kannalta toisarvoisiin asioihin.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Evankelinen herätysliike

Evankelisen herätysliikkeen keskuudessa todettiin tarve levittää liikkeen sanomaa kirjallisuuden avulla alueille, joissa ei ollut liikkeen pappeja sananjulistusta hoitamassa. Sopivasta kirjallisuudesta oli kuitenkin pulaa, joten katsottiin tarpeelliseksi kehittää organisaatio, jonka puitteissa tällaista kirjallisuutta voitaisiin järjestelmällisesti hankkia ja levittää. Senaatille lähetetyssä yhdistyksen perustamista koskevassa anomuskirjeessä oli 64 allekirjoittajaa, joista 27 oli pappeja. Evankelisen herätysliikkeen perustajahahmo Fredrik Gabriel Hedberg seurasi prosessia Kemiöstä käsin, mutta pysyi pääosin syrjässä aktiivisesta työskentelystä asian parissa.[6]

Keskusjärjestön perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1869 voimaan tullut uusi kirkkolaki salli evankelisen herätysliikkeen luoda virallisen organisaation ja evankelinen herätysliike järjestäytyi virallisesti senaatin hyväksyessä anomuksen ja säännöt 13. marraskuuta 1873. Tällöin syntyi Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY).[9] Yhdistyksen johtoon tuli päätoiminen yliasiamies, jossa tehtävässä ensimmäisen kymmenvuotiskauden toimi kirkkoherra Johannes Bäck (1850–1901) ja hänen jälkeensä Julius Engström (1863–1942).[3]

Toiminnan alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luther-kirkko Helsingin Fredrikinkadulla.

Yhdistyksen toiminta alkoi joulukuussa 1873. Tällöin muodostettu johtokunta oli selvästi maallikkovoittoinen, sillä 12 jäsenestä vain kaksi oli pappeja. Tämä tarkoitti evankelisen liikkeen hallinnon painopisteen siirtymistä ainakin toistaiseksi pois pappien piiristä. Johtokunnan jäsenet olivat myös kaikki yhtä lukuun ottamatta helsinkiläisiä. Tammikuussa 1874 alettiin etsiä yhdistyksen palvelukseen miehiä toimimaan kiertävinä kirjamyyjinä ja saarnaajina. Haettiin myös paikallisia asiamiehiä, joiden tehtävänä oli hankkia tilauksia yhdistyksen sanomalehdille. Tehtävään ilmoittautui useita halukkaita, jolloin sai alkunsa kolportööritoiminnaksi kutsuttu työmuoto.[10]

Kolportöörit matkasivat usein melko suppealla alueella, mutta alusta alkaen oli myös säännöllisesti laajemmallakin alueella matkustavia. Alkuvaiheessa matkat suuntautuivat pääosin Etelä-Suomen seurakuntiin, erityisesti Turun seudulle, Ahvenanmaalle ja Uudellemaalle, ja pian tulivat myös Etelä- ja Keski-Pohjanmaa saarnatoiminnan piiriin. Yksityisten evankelisten henkilöiden pyyntöjen seurauksena tehtiin 1870–1880-luvuilla saarnamatkoja silloin tällöin myös sellaisille alueille, joissa evankelisuutta ei kovinkaan runsaasti esiintynyt, esimerkiksi Karjalankannakselle, Pohjois-Hämeeseen, Keski-Suomeen, Mikkelin ympäristöön ja Pohjois-Pohjanmaalle. Evankelisen liikkeen keskeisimmäksi laulukokoelmaksi myöhemmin muodostunut Siionin kannel ilmestyi ensi kertaa 1874.[10][11]

Toisen kustannus- ja julkaisutoiminnan sektorin muodosti lehtityö. Vuonna 1876 Evankeliumiyhdistys alkoi toimittaa kahta lehteä, suomenkielistä Sanansaattajaa ja ruotsinkielistä Sändebudetia. Nämä tulivat yhdistyksen äänenkannattajiksi ja evankelisen liikkeen tärkeimmiksi julkaisuiksi.[11]

1900-luku: Järjestöverkoston muodostuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelinen liike vahvistui voimakkaasti 1900-luvun ensi vuosikymmenillä. Lähetystoiminnan yleinen vahvistuminen ilmeni myös SLEY:n harjoittamassa lähetystyössä. Allianssikristilliset korostukset johtivat SLEY:n irtautumiseen Suomen Lähetysseuran toiminnasta ja se aloitti oman lähetystyönsä Japanissa. Evankeliumiyhdistyksen oma lähetystoiminta kohtasi aluksi runsaasti vaikeuksia sekä Suomessa että lähetyskentällä, mutta voimistui 1910-luvun lopulla. Japanin-lähetyksen taloudellisen kannatuksen kasvaessa aloitettiin myös omien lähettien kouluttaminen.[12]

1880-luvun lopulla toimintansa aloittanut evankelisluterilainen nuorukaisyhdistys organisoitui vuonna 1906 SLEY:n nuorisoliitoksi. Nuorisoliittoja ryhdyttiin perustamaan eri puolille maata ja niiden kokonaismäärä nousi lähes kolmeensataan. Nuorisoyhdistysten rooli kasvoi myös evankelisen liikkeen paikallisorganisaatioissa. Yhdistyksiin otettiin nimestä huolimatta kaikenikäistä väestöä ja ne muodostivat rukoushuoneverkon kanssa liikkeen paikallisen kenttäorganisaation perustan. Evankeliumiyhdistys nousi 1910-luvulla uuteen huippukauteen.[13] Vuonna 1906 Helsingin Kallioon valmistui SLEY:n rukoushuone, joka tunnetaan Pyhän Sydämen kappelina.[14]

1920-luvun muutokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelinen liike koki merkittäviä sisäisiä muutoksia 1900-luvun alkupuolella. Varhaisin muutos oli kaksikielisen liikkeen jakautuminen kun ruotsinkielinen Svenska Lutherska Evangeliföreningen perustettiin 1922. Vastuu- ja omistuskysymykset herättivät jossain määrin kiistakysymyksiäkin. Kielellisen jakautumisen ohella liikettä koetteli kirkkokriisi, joka aktualisoitui uskonnonvapauslain toteuduttua. Evankelisen liikkeen eräät vapaat maallikot ja papit katsoivat, että luterilainen kansankirkko oli etääntynyt aidosta luterilaisesta opista ja kirkkokäsityksestä ja vetäytyivät kirkon piiristä. Seurakuntaliitto ja Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko ottivat mallia Saksan tunnustuksellisista luterilaisista vapaakirkoista, uusevankelisesta liikkeestä sekä Yhdysvaltain Missouri-synodista.[15][7]

SLEY pyrki pitämään evankelisen liikkeen kirkon piirissä. Myös kirkon johdossa ja papistossa ilmeni myönteisempää suhtautumista evankeliseen liikkeeseen ja toisaalta Luther-harrastus vahvisti evankelisen liikkeen myönteistä asennetta kirkkoon. Tämä tarjosi Lutherin perinnettä korostaneelle liikkeelle mahdollisuuden löytää paikkansa kirkollisessa rintamassa. Evankeliumiyhdistyksen organisaatioverkko ulottui 1920-luvulla erityisen laajasti ja sen pääkannatusalue oli Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Evankelinen liike perusti evankelisen kansanopiston Karkkuun vuonna 1918.[7]

Helsingissä Fredrikinkadun rukoushuoneen nimi muutettiin Luther-kirkoksi 1930 ja remontin jälkeen sen vihki kirkoksi 18. lokakuuta 1931 kaksi piispaa, Max von Bonsdorff ruotsiksi ja Jaakko Gummerus suomeksi. Talvisodan pommituksissa kirkko vaurioitui pahoin. Se korjattiin välirauhan aikana.[16]

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SLEY:n Hyvän Paimenen kappeli Seinäjoella.

Sodanjälkeinen ilmapiirin muutos ja kirkon sisäiset virtaukset koskettivat jossain määrin evankelista liikettä. Huomattava joukko SLEY:n paikallisyhdistyksiä ja rukoushuoneita jäi luovutettuun Karjalaan. Silti toiminta elpyi varsin nopeasti sodan jälkeen. Etenkin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa esiintyneet nuorisoherätykset olivat omiaan vahvistamaan liikkeen toimintaa. Osoitus vahvistuneesta asemasta oli kymmenien uusien rukoushuoneiden rakentaminen. 1940-luvun kuluessa perustettiin myös seitsemän uutta kansanopistoa.[8]

Liikkeen oma lähetystoiminta laajeni entisestään, ja liike sai virallisesti tunnustetun aseman, kun Japanin-lähetys tunnustettiin osaksi Suomen kirkon virallista lähetystyötä. SLEY:n toiminnanjohtajana toimi läpi sodanjälkeisen kauden rovasti Toivo Rapeli. Sodanjälkeisiin virtauksiin SLEY suhtautui vaihtelevasti. Muun muassa Erkki Niinivaara asettui aktiivisesti tukemaan asevelipapistoa ja sittemmin uuskansankirkollisia suuntauksia.[8]

Pääosin evankelinen liike suhtautui pidättäytyvästi 1960-luvun radikaaleihin muutosvaatimuksiin. Evankelinen liike oli valmis osittain yhdistymään uuspietistisen liikkeen kritiikkiin, jonka mukaan kirkollinen uudistus kohdistui kristillisen pelastussanoman ja Raamatun kannalta toisarvoisiin asioihin.[8] Yksi kirkkoa selvimmin jakaneista kysymyksistä oli kysymys pappisviran avaamisesta naisille. Evankeliumiyhdistys suhtautui perinteisesti torjuvasti virkakysymykseen, mutta osa liikkeen maallikoista hyväksyi myös kirkollisen kannan. SLEY vahvisti kantansa jäsenkokouksessa 1987. Myöhemmin 2000-luvulla kysymys vaikutti taustalla muun muassa SLEY:n kustannusyhtiön johtohahmojen eroon sekä Evankelisen lähetysyhdistyksen perustamiseen.

Syrjintätuomiot 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SLEY:n pappi ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja saivat vuonna 2007 sakkoja naispappeuskannan vuoksi todetusta syrjinnästä.[17][18][19][20][21]

Vuonna 1966 valtakunnallinen Evankeliumijuhla vaihtui kiertäväksi, ja juhlan asema tuli keskeiseksi SLEY:n piirissä.[14] Evankeliumiyhdistyksen toiminta hiipui muusta Suomesta poiketen Helsingissä 1960-luvulta lähtien, ja Fredrikinkadun rukoushuone jäi vähälle käytölle. SLEY:n keskustoimisto muutti 1981 Malminkadulta muutaman korttelin päähän Lastenkodinkujalle. Evankeliumiyhdistys myi koko Fredrikinkatu 42:n ja Malminkatu 12:n kiinteistön 1989 vakuutusyhtiö Sammolle ja rakennusyhtiö Polarille, jotka saneerasivat ja laajensivat kiinteistöä.[16]

Järjestö nykyaikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1985 järjestettiin ensimmäiset Maata näkyvissä -festarit, joka kasvoi myöhemmin Pohjoismaiden suurimmaksi kristilliseksi nuorisotapahtumaksi. Vuonna 1991 tapahtuma siirtyi järjestettäväksi Turkuhalliin. Vuonna 1990 Karkun evankelinen opisto siirtyi SLEY:n omistukseen. Siionin kanteleen uusin painos valmistui vuonna 1999. Vuonna 2013 Myanmar tuli SLEY:n lähetyskentäksi. Vuonna 2016 Helsingin Luther-kirkko otettiin uudelleen käyttöön.[14] Taloudellisen tilanteen takia myös hallinto eli keskustoimisto sekä Sanansaattaja-lehti muuttivat kirkon yläparvelle.

Pappisvihkimys Inkerissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistys vihitytti erillisvihkimyksessä Inkerin kirkossa papiksi miehiä, jotka vastustavat naispappeutta eivätkä siksi halunneet pappisvihkimystä yhtä aikaa naisten kanssa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous edellyttää vuonna 2024 yhdistykseltä "korjaavia toimia". Ellei näin tapahdu, piispainkokous esittää kirkolliskokoukselle, että kumppanuus järjestöjen kanssa päättyy ja järjestö menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä. Piispat pitävät toimintaa Kansanlähetystä ongelmallisempana, sillä SLEY on jo aiemmin rikkonut sopimusta vuonna 2017 Keniassa tapahtuneessa pappisvihkimyksessään.[22]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminta Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karkun evankelinen opisto

Evankeliumiyhdistyksen paikallinen toiminta tapahtuu seurakuntien kanssa joko paikallisosastojen tai työn ystävien välityksellä. Yhdistys tekee muun muassa nuoriso- ja opiskelijatyötä usealla paikkakunnalla sekä järjestää jumalanpalveluksia Helsingissä, Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa, Imatralla, Jyväskylässä, Kotkassa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Lohjalla, Oulussa, Porissa, Sastamalassa, Seinäjoella, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.[23]

Vuotuisia päätapahtumia ovat viikko juhannuksen jälkeen vaihtuvilla paikkakunnilla järjestettävä Evankeliumijuhla sekä marraskuisin Turussa järjestettävät Maata näkyvissä -festarit. Vuonna 2014 Evankeliumijuhla järjestettiin Lahdessa, v. 2015 Sastamalassa, v. 2016 Virroilla, v. 2017 Helsingissä, v. 2018 Kalajoella, v. 2019 Porissa, v. 2020 Kälviällä, v. 2021 Turussa (hybridi), v. 2022 Sastamalassa, v. 2023 Toholammilla ja v. 2024 Oulaisissa[24].[25] Liikkeen keskustoimisto sijaitsee Helsingin Kampissa.

Piirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Etelä-Häme

Etelä-Hämeen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Asikkala, Forssa, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Hollola, Humppila, Hämeenkoski, Hämeenlinna, Janakkala, Jokioinen, Kalvola, Kärkölä, Lahti, Lammi, Loppi, Nastola, Renko, Riihimäki, Somero, Tammela, Tuulos ja Ypäjä[26]. Piirin alueella SLEY:n omia toimipisteitä ovat Luther-talo Hämeenlinnassa, Lutherin kirkko Lahdessa, Riihimäen rukoushuone, Forssan rukoushuone, Jokioisten Latovainion rukoushuone, Someron Häntälän rukoushuone sekä Hollolan Tuohirannan kesäkoti[27]. Jumalanpalveluksia järjestetään Hämeenlinnassa ja Lahdessa[23]. Hämeenlinnassa toimii SLEY:n opiskelijajärjestö Evankeliset opiskelijat[28], joiden illat ovat opiskelijoiden ja nuorten aikuisten yhteisiä[29]. Lisäksi nuorten aikuisten ja opiskelijoiden iltoja pidetään Forssassa[30].

  • Etelä-Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaan piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Alajärvi, Alavus, Evijärvi, Honkajoki, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Karijoki, Karvia, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kihniö, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Närpiö, Parkano, Pedersören kunta, Pietarsaari, Seinäjoki, Soini, Teuva, Töysä, Uusikaarlepyy, Vaasa, Vimpeli, Virrat, Vähäkyrö, Vöyri ja Ähtäri[26]. Omia toimipisteitä ovat muun muassa Vaasan Luther-talo, Seinäjoen Hyvän Paimenen kappeli sekä Esantuvan leirikeskus Lapuan Kauhajärvellä[31]. Jumalanpalveluksia järjestetään Seinäjoella ja Vaasassa[23]. Nuorteniltoja järjestetään Seinäjoella[32]. SLEY:n opiskelijajärjestö Evankeliset opiskelijat järjestää opiskelijatoimintaa Seinäjoella[33] ja Vaasassa[34].

  • Etelä-Savo ja Kymi

Etelä-Savon ja Kymen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Hamina, Hartola, Heinola, Hirvensalmi, Iitti, Joutsa, Juva, Kangasniemi, Kotka, Kouvola, Luhanka, Miehikkälä, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa, Pyhtää, Ristiina, Sysmä ja Virolahti[26]. Omia toimipisteitä ovat Kotkan Luther-talo, Kitulan ja Metsäkylän rukoushuoneet Vehkalahdella, Koskenniskan rukoushuone Iitissä, Vanosen rukoushuone Mäntyharjulla, Hietoinrannan leirikeskus Anjalankoskella sekä Perheniemen evankelinen opisto[35]. Jumalanpalveluksia pidetään Iitissä Perheniemen opistolla sekä Kotkassa[23].

  • Itä-Suomi

Itä-Suomen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Hankasalmi, Heinävesi, Hyrynsalmi, Iisalmi, Ilomantsi, Joensuu, Joroinen, Juankoski, Juuka, Kaavi, Kajaani, Karttula, Keitele, Kiuruvesi, Kontiolahti, Kuhmo, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Lieksa, Liperi, Maaninka, Nilsiä, Nurmes, Outokumpu, Paltamo, Pieksämäki, Pielavesi, Polvijärvi, Puolanka, Rautalampi, Rautavaara, Ristijärvi, Rääkkylä, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Vaala, Valtimo, Varkaus, Varpaisjärvi, Vesanto ja Vieremä[26]. Toimipisteenä on Kiihtelysvaaran Röksän leirimaja. Lisäksi tilaisuuksia järjestetään seurakuntien tiloissa ja kodeissa. Joensuussa on säännöllisiä raamattuopetusiltoja[36]. SLEY:n opiskelijajärjestö Evankeliset opiskelijat järjestää toimintaa Joensuussa[37] ja Kuopiossa[38].

  • Keski-Pohjanmaa

Keski-Pohjanmaan piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Halsua, Kannus, Kaustinen, Kokkola, Lestijärvi, Perho, Toholampi ja Veteli[26]. Toimipaikkoja ovat Lohtajan Ohtakarin leirikeskus sekä Kaustisen evankelinen opisto[39]. Näiden lisäksi piirin alueella on rukoushuoneita, kuten esimerkiksi Vetelin Räyringissä[40]. SLEY:n opiskelijajärjestöllä Evankelisilla opiskelijoilla on toimintaa Kokkolassa[41].

  • Keski-Suomi

Keski-Suomen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Jyväskylä, Kannonkoski, Karstula, Keuruu, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Multia, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski[26]. Toimipaikkoja ovat Jyväskylän Lutherin kirkko, Aho-Vastingin ja Kangasahon rukoushuoneet Karstulassa, Pääjärven rukoushuone Pylkönmäellä, Mahlun rukoushuone Saarijärvellä, Koivistonkylän rukoushuone Äänekoskella sekä Karstulan evankelinen opisto[42]. Evankelisilla opiskelijoilla on toimintaa Jyväskylässä[43]. Myös jumalanpalveluksia järjestetään Jyväskylässä[23].

  • Pohjois-Häme

Pohjois-Hämeen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Akaa, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä, Kangasala, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kylmäkoski, Lempäälä, Mänttä-Vilppula, Nokia, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pälkäne, Ruovesi, Tampere, Urjala, Valkeakoski, Vesilahti, Vilppula ja Ylöjärvi[26]. Toimipaikkoja ovat Tampereen Luther-talo sekä Tampereen Toimelan kesäkoti[44]. Jumalanpalveluksia järjestetään Tampereella[23]. Myös Evankelisilla opiskelijoilla on toimintaa Tampereella[45].

  • Pohjois-Suomi
Saariselän tunturikappeli Inarissa

Pohjois-Suomen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Alavieska, Enontekiö, Haapajärvi, Haapavesi, Hailuoto, Haukipudas, Ii, Inari, Kalajoki, Kemi, Kemijärvi, Keminmaa, Kempele, Kiiminki, Kittilä, Kolari, Kuusamo, Kärsämäki, Liminka, Lumijoki, Merijärvi, Muhos, Muonio, Nivala, Oulainen, Oulu, Oulunsalo, Pelkosenniemi, Pello, Posio, Pudasjärvi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Raahe, Ranua, Reisjärvi, Rovaniemi, Salla, Savukoski, Sievi, Siikajoki, Siikalatva, Simo, Sodankylä, Taivalkoski, Tervola, Tornio, Tyrnävä, Utajärvi, Utsjoki, Vihanti, Yli-Ii, Ylitornio ja Ylivieska[26]. Toimipisteitä ovat Saariselän tunturikappeli sekä Inarin Angelmaja[46]. Oulussa järjestetään jumalanpalveluksia[23], ja siellä on myös Evankelisten opiskelijoiden toimintaa[47]. Myös Rovaniemellä on Evankelisten opiskelijoiden toimintaa[48].

  • Satakunta

Satakunnan piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Eura, Eurajoki, Harjavalta, Huittinen, Kankaanpää, Kiikoinen, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Rauma, Sastamala, Siikainen, Säkylä ja Ulvila[26]. Toimipaikkoja ovat Vammalan Luther-talo, Karkun evankelinen opisto, Porin rukoushuone ja Huittisten rukoushuone[49]. Jumalanpalveluksia järjestetään Porissa sekä Sastamalassa Karkun evankelisella opistolla[23]. Porissa Evankelisilla opiskelijoilla ei varsinaisesti ole omaa toimintaa, mutta se tekee yhteistyötä Porin OPKOn kanssa[50].

  • Savo-Karjala

Savo-Karjalan piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Enonkoski, Imatra, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale, Savonlinna, Sulkava, Suomenniemi, Taipalsaari ja Tohmajärvi[26]. Toimipisteitä ovat Vuoksenniskan rukoushuone Imatralla sekä Kiteen evankelinen opisto[51]. Jumalanpalveluksia järjestetään Imatralla ja Lappeenrannassa[23].

SLEY Malminkatu 12 nykyisessä asussaan.
  • Suur-Helsinki

Suur-Helsingin piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa[26]. Toimipisteitä ovat Helsingissä Pyhän Sydämen kappeli, sen yhteydessä Helsingin Evankelinen Opisto, sekä Luther-kirkko, minkä lisäksi Espoossa sijaitsee Väinölä-koti[52]. Jumalanpalveluksia järjestetään Helsingissä ja vuoteen 2018 Espoossa[23]. Evankelisilla opiskelijoilla on toimintaa Helsingissä[53].

Helsingissä Fredrikinkadun ja Malminkadun kulmassa oleva kirkkotila, Luther-kirkko, on palasi vuonna 2016 kirkkokäyttöön. Se myytiin vuonna 1989, ja siihen tuli yökerho. SLEY vuokraa kiinteistöä sen nykyiseltä omistajalta, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varmalta, ja se tuli käyttöön peruskorjauksen jälkeen toukokuussa 2016. Kirkko odotti aikoinaan SLEY:n haluamaa purkupäätöstä, kun sen valtasi vuonna 1986 nuorisojoukko. Sen jälkeen rakennus suojeltiin. Viereisellä tontilla oli 1878 valmistunut SLEY:n rukoushuone. Kun seurakunta kasvoi, sen viereen rakennettiin 1894 uusi rukoushuone. Sen suunnitteli Karl August Wrede goottilaistyyliin. Muutostyöt tehtiin 1931, jolloin rakennus sai myös nykyisen funktionalistisen julkisivun, ja se vihittiin kirkoksi. Talvisodan pommituksissa kirkko vaurioitui, mutta se kunnostettiin entiseen asuunsa.[54][55][56][57]

  • Uusimaa

Uudenmaan piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Askola, Hanko, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karjalohja, Karkkila, Kerava, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Nurmijärvi, Orimattila, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Raasepori, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti[26]. Toimipisteenä on Hyvinkään Luther-talo[58]. Jumalanpalveluksia järjestetään Hyvinkäällä ja Lohjalla[23].

  • Varsinais-Suomi

Varsinais-Suomen piiriin kuuluvat seuraavat paikkakunnat: Aura, Kaarina, Kemiönsaari, Koski Tl, Kustavi, Laitila, Lieto, Loimaa, Marttila, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Oripää, Paimio, Parainen, Pyhäranta, Pöytyä, Raisio, Rusko, Salo, Sauvo, Taivassalo, Tarvasjoki, Turku, Uusikaupunki ja Vehmaa[26]. Toimipisteitä Turussa ovat Lutherin kirkko, kerhohuone "Hämis" sekä Jaurinpään kesäkoti Kakskerrassa, minkä lisäksi muita toimipisteitä ovat Mustajärven leirikeskus Mellilässä, Marttilan rukoushuone, Kumilan rukoushuone Pöytyällä, Niinijoen ja Orisuon rukoushuoneet Loimaalla ja Lauroisten rukoushuone Alastarolla. Paikallisosastoja on noin kolmekymmentä.[59] Jumalanpalveluksia järjestetään Turussa[23], ja Turussa on myös Evankelisten opiskelijoiden toimintaa[60].

Lähetys- ja ulkomaantyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evankelisen herätysliikkeen alueellinen levinneisyys Suomessa vuonna 2007.
Toimintaa vähintään:
  Kuukausittain
  Vuosittain

SLEYn kautta on lähetystyöntekijöitä Japanissa, Venäjällä, Virossa, Saksassa, Etelä-Sudanissa, Myanmarissa ja Keniassa. Järjestö tekee myös maahanmuuttajatyötä Helsingissä. Muiden organisaatioiden kanssa sillä on lisäksi yhteistyötä Etelä-Koreassa, Israelissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Sambiassa. SLEY:n toimintaa on myös Ruotsissa ja Kanadassa.[61]

  • Japani Japani: SLEY on tehnyt lähetystyötä Japanissa vuodesta 1900. Vuonna 2024 SLEY:llä oli maassa kaksi lähettiä Tokiossa seurakuntatyössä. Kaksi lähettiä tekee Suomesta käsin internet-lähetystyötä ja kaksi lähettiä tekee lähetysmatkoja Japaniin.[62][63]
  • Sambia Sambia: SLEY tekee Raamattukoulutustyötä, jota tuetaan lyhytseminaarein. Opetus- ja seminaarimatkoja järjestetään Keniasta ja Suomesta. Diakoniatyössä tuetaan orpo- ja kummityötä. Orpotyön piirissä on 85 sijaiskodeissa olevaa lasta, kummityön piirissä on 50 lasta ja kaksi opiskelijaa.[65] SLEY:n yhteistyökirkko Sambiassa on Afrikan evankelis-luterilainen kirkko (LECA)[66].
  • Kongon demokraattinen tasavalta Kongon demokraattinen tasavalta: Sambian lähetit tekevät opetus- ja saarnamatkoja Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon Kongon puoleisiin seurakuntiin. Sikäläiset seurakunnat saavat myös lainoja erilaisiin pienhankkeisiin.[67]
  • Etelä-Sudan Etelä-Sudan: SLEY:llä on ollut lähetystyöntekijöitä Etelä-Sudanissa ajoittain syksystä 2011 lähtien. Etelä-Sudanin lähetit toimivat tällä hetkellä Ugandan pakolaisleireillä, jonne suuri osa yhteistyökirkon jäsenistä joutui pakenemaan. SLEY tukee erityisesti kirkon työntekijöiden koulutusta, kristillistä kasvatusta ja diakoniatyötä. Pääkaupungissa Jubassa on SLEY:n rahoituksella syyskuussa 2011 rakennettu kirkko, jonka SLEY:n toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski kävi vihkimässä käyttöön. SLEY:n yhteistyökirkko Etelä-Sudanissa on Sudanin/Etelä-Sudanin evankelis-luterilainen kirkko (ELCS/SS).[68][69]
  • Venäjä Venäjä: Venäjällä on tällä hetkellä kolme lähetystyöntekijää. Työalueena ovat pääasiassa Inkerin kirkon, joka on SLEYn yhteistyökirkko Venäjällä, Pietarin ja Länsi-Inkerin rovastikunnat. Pietarin alueen työ on seurakuntatyötä ja diakoniaa Pietarin eteläpuolella, muun muassa vanhainkodeissa. Mediassa (Vybormedia) on strategiana kasvattaa Inkerin kirkkoon lisää nuorten ryhmiä, jotka voisivat tehdä mediatyötä. SLEY:n työntekijä on aloittanut työn Siperian rovastikunnan rovastina 2013, tavoitteena on työn vahvistaminen monenlaisten koulutusten muodossa. [70][71]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön tunnuksena olleesta Lutherin sinetistä luovuttiin liikkeen graafisen ilmeen uudistuksen yhteydessä marraskuussa 2009.[74]

Kirjakustannus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen tunnus oli aiemmin Lutherin sinetti.

Tammikuussa 1874 alettiin etsiä yhdistyksen palvelukseen miehiä toimimaan kiertävinä kirjamyyjinä ja saarnaajina. Haettiin myös sellaisia paikallisia asiamiehiä, joiden tehtävänä oli hankkia tilauksia yhdistyksen sanomalehdille. Tehtävään ilmoittautui useita halukkaita, jolloin sai alkunsa kolportööritoiminnaksi kutsuttu työmuoto.[10] Kustannustoiminta oli aluksi vähäistä ja tuotteet pääosin evankelisten pappien laatimia kirjasia. Valmiita teoksia hankittiin esimerkiksi Evangeliska Fosterlandsstiftelseniltä Ruotsista. Pian kustannusohjelmaan tulivat laajemmat kirjat ja erityisesti Lutherin teoksien suomennokset.[11]

Yhtiömuotoista toiminta on ollut vuodesta 1977. Yhtiö oli nimeltään SLEY-Kirjat Oy vuoteen 2005 asti, jolloin nimeksi muutettiin Kustannus Oy Arkki. SLEY myi Kustannus Oy Arkin kokonaan yksityishenkilöille syyskuussa 2009. Kustannus Oy Arkki julkaisee kirjoja markkinointinimen Aurinko Kustannus alla.

SLEY:n lehti- ja muuta kustannustoimintaa varten Arkin korvaajaksi perustettiin SLEY-Media Oy kesäkuussa 2009. Yhtiö on kokonaan Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry:n omistuksessa ja sen liikevaihto on vuodesta 2013 laskenut kristillisen kirjallisuuden kysynnän vähentyessä.[75]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1874 ilmestyi ensi kertaa koko evankelisen liikkeen keskeisimmäksi laulukokoelmaksi myöhemmin muodostunut Siionin kannel. 25 vuoden aikana yksistään sitä painettiin yli 200 000 kappaletta. Laulukirjaa kuitenkin laajennettiin jatkuvasti uusia painoksia otettaessa, joten luultavasti samat ihmiset ostivat vuosien varrella useampia Kanteleita.[11]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön virallinen lehti on joka toinen viikko ilmestyvä Sanansaattaja[76]. Muita lehtiä ovat nuorille tarkoitettu lehti Nuotta ja lastenlehti Vinkki[77]. Nuotta on Suomen vanhin kristillinen nuorisojulkaisu, ja SLEY julkaisee sitä yhdessä Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja OPKOn kanssa[78].

Kausijulkaisuja ovat Kevätkukkia, Talvikukkia ja Joululyhde[77]. Verkossa julkaistaan Gladiolus-lehteä, joka on SLEY:n teologinen lehti.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkun evankelinen opisto on SLEY:n omistama kansanopisto[77]. Opistossa toimii peruskoululinja, lukiolinja, raamattukoulutusta, eräopaskoulutus ja useita lyhytkursseja.

Merkittävät henkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminnanjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita merkittäviä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haavio, Ari: Evankelinen liike herätysliikkeenä, s. 52–53. Helsinki: Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, 1963.
  • Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia. (Osa 3: Autonomian kausi 1809–1899) WSOY, 1992. ISBN 951-0-16493-3
  • Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia. (Osa 4: Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990) WSOY, 1995. ISBN 951-0-16494-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ SLEY pähkinänkuoressa Sley. Viitattu 17.6.2023.
  2. ↑ a b Suomeksi SLEF. Viitattu 8.11.2022.
  3. ↑ a b Murtorinne 1992, s. 324–325
  4. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys pähkinänkuoressa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 20.1.2013. suomi
  5. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry:n säännöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 17.6.2011.
  6. ↑ a b Haavio 1963, s. 52–53
  7. ↑ a b c Murtorinne 1995, s. 184–185
  8. ↑ a b c d Murtorinne 1995, s. 323–325
  9. ↑ SLEY Uskonnot.fi. 17.5.2018. Viitattu 7.11.2022.
  10. ↑ a b c Haavio 1963, s. 55–56
  11. ↑ a b c d Haavio 1963, s. 63–64
  12. ↑ Murtorinne 1995, s. 65
  13. ↑ Murtorinne 1995, s. 74–77
  14. ↑ a b c Historia SLEY. Viitattu 7.11.2022.
  15. ↑ SLEF Uskonnot.fi. 16.5.2018. Viitattu 7.11.2022.
  16. ↑ a b Helsingin Luther-kirkon historia Luther-kirkko. Viitattu 7.11.2022.
  17. ↑ Evankeliumiyhdistys ei muuta kantaansa naispappeuteen 30.6.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2007.
  18. ↑ Sleyn linja naispappeuteen säilyi Keskipohjanmaa. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 4.7.2007.
  19. ↑ Ari Mölsä: "Naispappien oikeuksien polkeminen nyt hankalaa" Yle.fi/Uutiset. Viitattu 22.10.2010.
  20. ↑ Ari Mölsä: Miespappi sai sakot naispapin syrjinnästä Yle.fi/Uutiset. Viitattu 22.10.2010.
  21. ↑ Kolmelle lankesi sakko naispapin syrjinnästä ts.fi. 30.11.2007. Arkistoitu 14.12.2019. Viitattu 14.12.2019.
  22. ↑ Venäjällä pappeja vihkineitä järjestöjä uhkaa asemansa menettäminen yle.fi, uutiset 31.1.2024, viitattu 31.1.2024
  23. ↑ a b c d e f g h i j k l Jumalanpalvelusyhteisöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 24.8.2018.
  24. ↑ Juhlapaikkakunnat » Evankeliumijuhla Evankeliumijuhla. Viitattu 16.10.2024.
  25. ↑ Evankeliumijuhlat kautta aikojen. Evankeliumijuhla.fi.
  26. ↑ a b c d e f g h i j k l m Toimipisteet Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 24.8.2018.
  27. ↑ Sleyn Etelä-Hämeen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  28. ↑ Evankeliset opiskelijat Hämeenlinna Evankeliset opiskelijat. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 16.6.2011.
  29. ↑ Hämeenlinnan Nuoret Aikuiset Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 30.12.2011.
  30. ↑ Forssan Nuoret Aikuiset Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 30.12.2011.
  31. ↑ Sleyn Etelä-Pohjanmaan piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  32. ↑ Pohjanmaan poppoo ja Keski-Pohjanmaan Porukka Sleyn Nuorisotyö. Arkistoitu 28.10.2011. Viitattu 30.12.2011.
  33. ↑ Evankeliset opiskelijat Seinäjoki Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  34. ↑ Evankeliset opiskelijat Vaasa Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  35. ↑ Sleyn Etelä-Savon ja Kymen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  36. ↑ Sleyn Itä-Suomen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  37. ↑ Evankeliset opiskelijat Joensuu Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  38. ↑ Evankeliset opiskelijat Kuopio Evankeliset opiskelijat. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 16.6.2011.
  39. ↑ Sleyn Keski-Pohjanmaan piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  40. ↑ Räyringin kyläselvitys/kyläsuunnitelma Räyringin kyläkunta. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 16.6.2011.
  41. ↑ Evankeliset opiskelijat Kokkola Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  42. ↑ Sleyn Keski-Suomen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  43. ↑ Evankeliset opiskelijat Jyväskylä Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  44. ↑ Sleyn Pohjois-Hämeen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  45. ↑ Evankeliset opiskelijat Tampere Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  46. ↑ Sleyn Pohjois-Suomen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  47. ↑ Evankeliset opiskelijat Oulu Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  48. ↑ Evankeliset opiskelijat Rovaniemi Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  49. ↑ Sleyn Satakunnan piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  50. ↑ Porin OPKO Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  51. ↑ Sleyn Savo-Karjalan piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  52. ↑ Sleyn Suur-Helsingin piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  53. ↑ Evankeliset opiskelijat Helsinki Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  54. ↑ Yle
  55. ↑ Kotimaa24[vanhentunut linkki]
  56. ↑ Helsingin uutiset: Fredan menomesta palautetaan kirkoksi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.1.2015.
  57. ↑ Luther-kirkko avasi jälleen ovensa, (Arkistoitu – Internet Archive) Sley.fi
  58. ↑ Sleyn Uudenmaan piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  59. ↑ Sleyn Varsinais-Suomen piiri Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.6.2011.
  60. ↑ Evankeliset opiskelijat Turku Evankeliset opiskelijat. Viitattu 16.6.2011.
  61. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys pähkinänkuoressa Sley. Arkistoitu 8.10.2014. Viitattu 31.5.2014.
  62. ↑ Ilosanomaa 113 vuotta Sley. Arkistoitu 1.1.2014. Viitattu 31.5.2014. suomi
  63. ↑ Japanin ev.-lut. kirkko, JELC Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 6.12.2011.
  64. ↑ Kenian ev.-lut. kirkko, ELCK Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 6.12.2011.
  65. ↑ Sleyn työ Sambiassa Sley. Arkistoitu 31.5.2014. Viitattu 31.5.2014.
  66. ↑ Afrikan ev.-lut. kirkko, LECA Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 6.12.2011.
  67. ↑ Sley Kongossa Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 6.12.2011.
  68. ↑ Juuriltaan sudanilainen Sley. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 31.5.2014.
  69. ↑ Sudanin lähettien esittelyt Sley. Viitattu 7.12.2011.[vanhentunut linkki]
  70. ↑ Lähettien esittely, Venäjä Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 7.12.2011.
  71. ↑ Yhteistyössä venäläisten kanssa Sley. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 31.5.2014.
  72. ↑ Viro Sley. Viitattu 4.3.2022.
  73. ↑ Viron ev.-lut. kirkko Sley. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 7.12.2011.
  74. ↑ Logot Sley.fi.
  75. ↑ https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/sley-media-oy/22757629/taloustiedot
  76. ↑ Sanansaattaja-viikkolehti evankeliumin, Kristuksen kirkon ja ihmisen asialla (Arkistoitu – Internet Archive) Sley.fi.
  77. ↑ a b c Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys pähkinänkuoressa Sley. Arkistoitu 8.10.2014. Viitattu 6.12.2010.
  78. ↑ Mikä on Nuotta? Nuotta.com. Viitattu 6.12.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Luterilainen_Evankeliumiyhdistys&oldid=22713778”