Sulatuspata

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sulatuspata on kirjapainossa hyvin kauan käytetty työväline.

Erittäin kauan tehtiin kirjojen ja lehtien painolaatat kirjasinmetallista eli lyijyä, tinaa ja antimonia sisältävästä erityisestä metalliseoksesta valamalla kukin rivi, otsikko ja kuva yksi kerrallaan paikan päällä, koska vanhaa käsin- tai koneladontaa käytettäessä se oli käytännöllisintä.

Sen jälkeen sivut kokoava taittaja kasasi näistä valukappaleista kunkin sivun vaakatasoiseksi laataksi, koska se oli työn kannalta helpointa.

Mutta koska tällaista laattaa voi käyttää vain laakakehilöpainossa, joka on lehtien painamista varten aivan liian hidas, vaakaladelmasta tehtiin aluksi päällekkäin liimattujen silkkipaperiarkkien ja sittemmin erityisen muottipahvin avulla valumuotti sylinteri- eli rotaatiopainokoneeseen sopivaa laattaa varten.

Tätä menetelmää kutsuttiin stereotypoinniksi.

Kunkin lehden numeron kokoamisesta vastaavalla toimitussihteerillä oli suora puhelinlinja faktorille ja silloin tällöin sattui, että jo painovalmiiksi valettu laatta sulatettiin eli ladelma “pistettiin pataan“, kun uutista ei jostain syystä julkaistukaan.

Tämä merkitsi koko sivun taiton uusimista, joten menettelyä käytettiin äärimmäisen harkiten. Samoin kesken painoajan tulleet merkittävät uutiset tai lisätiedot johonkin tapahtumaan saattoivat aiheuttaa, että laatta uusittiin.