Tämä on lupaava artikkeli.

Robert Nilsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Nilsson
Henkilötiedot
Syntynyt10. tammikuuta 1985 (ikä 39)
Calgary, Alberta, Kanada
Kansalaisuus  Ruotsi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Bobby, Robban,
Mini-Magic, Lill-Kentalähde?
Pelipaikka vasen laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 84 kg
Pelinumero 10
Pelaajaura
Pääsarjaura 2002–2018
Seurat Leksands IF (SEL)
Fribourg-Gottéron (NLA)
Djurgårdens IF (SEL)
New York Islanders (NHL)
Edmonton Oilers (NHL)
Salavat Julajev Ufa (KHL)
Torpedo Nižni Novgorod (KHL)
ZSC Lions (NLA)
NHL-varaus 15. varaus, 2003
New York Islanders

Robert Åke Nilsson (s. 10. tammikuuta 1985 Calgary, Alberta, Kanada) on uransa päättänyt ruotsalainen jääkiekkoilija, joka pelasi NHL:ssä vuosina 2006–2010 yhteensä 252 ottelua tehopistein 37+81=118. Nilsson pelasi uransa viimeiset viisi vuotta Sveitsissä ZSC Lionsin joukkueessa.

Nilsson ilmoitti uransa lopettamisesta joulukuussa 2019. Toipuminen kaksi vuotta aiemmin koetusta aivotärähdyksestä oli tuolloin edelleen kesken ja merkittävä syy lopettamispäätöksen taustalla.

Nilssonin isä on NHL:ssä ja WHA:ssa yhteensä yli 700 ottelua pelannut Kent Nilsson. Robert Nilsson syntyi Kanadassa, kun Kent pelasi Calgary Flamesissä. Robert ja hänen nuorempi veljensä Anders pelasivat juniorijääkiekkoa sveitsiläisen Kloten Flyersin junioreissa, kun heidän isänsä pelasi Klotenissa. Robert Nilsson siirtyi myöhemmin kotimaahansa ja Leksands IF:ään. Hän jakoi kaudella 2000–2001 J20 SuperElitin pistepörssin voiton joukkuetoverinsa Daniel Hermanssonin sekä AIK:n Peter Kumpulaisen kanssa. He kaikki tekivät 36 pistettä, mutta Nilsson voitti syöttöpörssin 25 syötöllään. Keväällä 2002 hän voitti J20 SuperElitin hopeaa.[1]

Nilsson pelasi ensimmäiset aikuisten pelinsä kaudella 2001–2002. Hän pelasi Leksandissa 14 Allsvenskanin ottelua tehopistein 1+4=5. Joukkue nousi keväällä 2002 Elitserieniin. Nilsson pelasi kaudella 2002–2003 ensimmäisen kokonaisen kautensa Leksandissa ja teki 41 ottelussa tehopisteet 8+13=21.[1] Nilsson rikkoi Elitserienin 17-vuotiaiden piste-ennätyksen, joka oli Markus Näslundin hallussa.[2][3] Nilsson oli ehdolla Elitserienin vuoden tulokkaaksi, mutta palkinto annettiin Modon Tobias Enströmille.

New York Islanders varasi Nilssonin ensimmäisellä kierroksella 15. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa vuonna 2003. Hän oli varaustilaisuuden ensimmäinen ruotsalaisvaraus. Kauden 2003–2004 lopulla Nilsson siirtyi Leksandista Sveitsin Nationalliga A:n Fribourg-Gottéroniin.[4] Nilsson palasi kaudeksi 2004–2005 Ruotsiin ja pelasi kautensa lähinnä Djurgårdens IF:ssä. Nilsson pelasi kauden aikana myös yhteensä kymmenen ottelun verran sarjatasoa alempana Hammarby IF:n ja Almtuna IS:n joukkueissa.[1]

Elokuussa 2005 Nilsson teki kolmivuotisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa. Hän pelasi kaudella 2005–2006 53 NHL-ottelua tehopistein 6+14=20.[1] Nilsson pelasi tulokaskaudellaan samassa ketjussa Aleksei Jašinin ja Sean Bergenheimin kanssa. Nilsson ei pelannut kaudella 2006–2007 otteluakaan Islandersista, vaan pelasi alkukauden AHL-joukkue Bridgeport Sound Tigersissä, kunnes Islanders myi hänet helmikuussa 2007 Ryan O'Marran ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron kanssa Edmonton Oilersiin, josta seura sai vaihdossa Ryan Smythin. Nilsson pelasi Edmontonissakin loppukauden enimmäkseen farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, mutta hän pelasi myös neljä NHL-ottelua tehden niissä yhden maalin. Kaudella 2007–2008 Nilsson pelasi pisteiden valossa parhaimman kautensa NHL:ssä ja teki 71 ottelussa tehopisteet 10+31=41.[5] Hän oli Edmontonin sisäisen pistepörssin kuudes ja syöttöpörssin kolmas.[4]

Huhtikuussa 2008 Nilsson teki Edmontonin kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen,[1] joka oli arvoltaan 5,5 miljoonaa dollaria. Hän ansaitsi kaudella 2008–2009 1,5 miljoonaa dollaria ja kaudella 2009–2010 kaksi miljoonaa dollaria.[6] Nilsson teki kaudella 2008–2009 tehopisteet 9+20=29 ja kaudella 2009–2010 pisteet 11+16=27, jolloin hän teki yhden kauden maaliennätyksensä.[4] Edmonton kuitenkin osti Nilssonin sopimuksen ulos kahden kauden jälkeen kesäkuussa 2010 ja hän siirtyi kaudeksi 2010–2011 kaksivuotisella sopimuksella KHL-joukkue Salavat Julajev Ufaan.[1] Ufa voitti keväällä 2011 Gagarin Cupin.

Nilsson aloitti vielä 2011–2012 Ufassa, mutta hän siirtyi lokakuussa toiseen KHL-seuraan, Torpedo Nižni Novgorodiin.[7] Hän pelasi Nižni Novgorodissa lopulta hieman reilun kauden, jonka aikana teki 44 pistettä 65 ottelussa.[8] Nilsson sai aivotärähdyksen 2012–2013 alkupuoliskolla ja joukkue purki hänen sopimuksensa. Tammikuussa 2013 Nilsson teki sopimuksen Sveitsin pääsarjassa pelaavan ZSC Lionsin kanssa. [9]

Nilsson pelasi ZSC Lionsin paidassa viiden kauden aikana 190 ottelua tehoin 54+147=201.[1] Nilssonilla oli sopimus Lionsin kanssa myös kaudesta 2018–2019, muttei kyennyt pelaamaan aivotärähdyksen jälkioireiden vuoksi. Joulukuussa 2019 hän ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa ja keskittyvänsä toipumiseen.[10]

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Slovakia 2011 jääkiekko

Nilsson kuului ikäkausimaajoukkueiden vakionimiin ja pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2003, 2004 ja 2005 sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2001 ja 2002. Nilsson pelasi aikuisten MM-kilpailuissa vuosina 2008 ja 2011, joista jälkimmäisessä turnauksessa Ruotsi voitti hopeaa. Hän antoi turnauksessa kuusi maalisyöttöä.[1]

Nilsson on naimisissa entisen joukkuekaverinsa Nikolai Habibulinin tyttären Sashan kanssa.[11] Nilssonin pikkuveli Anders on pelannut jääkiekkoa puolustajana Ruotsin alasarjoissa. Heidän serkkunsa Niklas Persson on Ruotsin maajoukkuepelaaja.[1]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2001–2002 Leksands IF Allsvenskan 14 1 4 5 8
2002–2003 Leksands IF Elitserien 41 8 13 21 10 5 0 1 1 2 JMM 6 4 2 6 4
2003–2004 Leksands IF Elitserien 34 2 4 6 6 JMM 6 2 5 7 6
Fribourg-Gottéron NLA 7 1 3 4 2 4 1 0 1 2
2004–2005 Hammarby IF Allsvenskan 7 0 4 4 4 JMM 6 1 3 4 8
Almtuna IS Allsvenskan 3 0 1 1 2
Djurgårdens IF Elitserien 23 2 4 6 6 3 0 0 0 0
2005–2006 Bridgeport Sound Tigers AHL 29 8 20 28 12 7 1 4 5 0
New York Islanders NHL 53 6 14 20 26
2006–2007 Bridgeport Sound Tigers AHL 50 12 34 46 34
Wilkes-Barre/Scranton AHL 19 6 14 20 14 11 3 12 15 8
Edmonton Oilers NHL 4 1 0 1 4
2007–2008 Springfield Falcons AHL 5 2 2 4 4 MM 9 2 4 6 6
Edmonton Oilers NHL 71 10 31 41 22
2008–2009 Edmonton Oilers NHL 64 9 20 29 26
2009–2010 Edmonton Oilers NHL 60 11 16 27 12
2010–2011 Salavat Julajev Ufa KHL 41 5 22 27 28 21 3 7 10 2 Gagarin Cup MM 9 1 6 7 0
2011–2012 Salavat Julajev Ufa KHL 15 0 5 5 6
Toros Neftekamsk VHL 2 1 3 4 0
Torpedo Nižni Novgorod KHL 35 12 12 24 30 13 2 6 8 2
2012–2013 Torpedo Nižni Novgorod KHL 17 5 7 12 2
2013–2014 ZSC Lions NLA 31 10 24 34 12 18 2 2 4 4
2014–2015 ZSC Lions NLA 44 11 20 31 18 18 5 8 13 4
2015–2016 ZSC Lions NLA 48 12 40 52 16 4 1 1 2 0
2016–2017 ZSC Lions NLA 46 14 37 51 14 1 0 1 1 0
2017–2018 ZSC Lions NLA 21 7 19 26 0
5 kautta yhteensä NHL 252 37 81 118 90
3 kausi yhteensä KHL 108 22 46 68 66 34 5 13 18 4
3 kautta yhteensä Elitserien 98 12 21 33 22 8 0 1 1 2
6 kautta yhteensä NLA 197 55 143 198 62 45 9 12 21 10
  1. a b c d e f g h i Elite Prospects
  2. Näslund teki kaudella 1990–1991 tehot 10+9=19.
  3. Sports Ticker: European prospects 20.6.2003. USATODAY.com. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  4. a b c HockeyDB
  5. Legends of Hockey
  6. Oilers sign Gilbert, Nilsson to new contracts 11.4.2008. TSN.ca. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  7. Johansson, Ronnie: Robert Nilsson byter klubb hockeysverige.se. 29.10.2011. NewsMe. Viitattu 11.1.2013. (ruotsiksi)
  8. KHL: Torpedo Releases ex-Oiler Nilsson 30.11.2012. R-Sport. Viitattu 11.1.2013. (englanniksi)
  9. Ek, Mattias: Robert Nilsson flyttar till schweiziska Lions Expressen. 8.1.2013. AB Kvällstidningen Expressen. Viitattu 11.1.2013. (ruotsiksi)
  10. Z. S. C. Lions: It's official - Robert Nilsson retires from professional hockey swisshockeynews.ch. Viitattu 17.2.2022. (englanti)
  11. Jag vägrade spela och fick sparken aftonbladet.se. Sportbladet. Viitattu 14.3.2022. (ruotsiksi)