Richard Burns
Richard Burns | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Richard Alexander Burns |
Syntynyt | 17. tammikuuta 1971 Reading, Englanti |
Kuollut | 25. marraskuuta 2005 (34 vuotta) |
Kansalaisuus | Britannia |
WRC-ura | |
Aktiivivuodet | 1990–2003 |
Kartanlukija(t) | Robert Reid |
Entiset tallit | Subaru, Mitsubishi, Peugeot |
Kilpailuja | 104 |
Maailmanmestaruuksia | 1 (2001) |
Voittoja | 10 |
Palkintosijoja | 34 |
Erikoiskoevoittoja | 277 |
MM-pisteitä | 351 |
Ensimmäinen kilpailu | RAC-ralli 1990 |
Ensimmäinen voitto | Safari-ralli 1998 |
Viimeinen voitto | Uuden-Seelannin ralli 2001 |
Viimeinen kilpailu | Katalonian ralli 2003 |
Richard Burns (17. tammikuuta 1971 Reading, Englanti – 25. marraskuuta 2005) oli englantilainen ralliautoilija, joka ajoi kuusi kautta maailmanmestaruussarjassa. Hän voitti maailmanmestaruuden 2001 ja koko urallaan 10 MM-osakilpailua.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burns aloitti autolla ajamisen jo 8-vuotiaana pellolla lähellä kotiaan isänsä vanhalla Triumph 2000:lla. Hän liittyi alle 17-vuotiaiden autokerhoon 11 vuoden ikäisenä. Vuonna 1984 Burns sai kerhon vuoden ajajan palkinnon. Pari vuotta myöhemmin hän taivutteli isänsä päästämään hänet liittymään Craven Motor Clubiin kotikaupungissaan Readingissa.
Burns ajoi 1989 ensimmäisen rallinsa lainatulla Toyotalla. Toisen rallinsa hän voitti, ja vuosina 1990–1991 hän voitti Peugeot Challengen mestaruuden.[1] Burns sai 1993 Subarun tallipaikan ja voitti samana vuonna nuorimpana ajajana rallin Britannian-mestaruuden.[2] Hän jatkoi Subarulla vuoteen 1995.[1] Hän ajoi Subarulla muun muassa Aasian-Tyynenmeren rallisarjaa (APRC) ja ajoittain yksittäisiä MM-sarjan osakilpailuja.[2]
Vuonna 1996 Burns siirtyi Mitsubishille ja ajoi sillä ensimmäisen kokonaisen MM-sarjansa 1998.[2] Hän otti kauden aikana ensimmäisen osakilpailuvoittonsa, kun hän voitti Safari-rallin Mitsubishi Carisma GT:llä.[3] Lisäksi Burns voitti kauden aikana myös Walesin rallin.[4] Kaudeksi 1999 Burns vaihtoi takaisin Subarulle ja oli tiukasti mukana mestaruustaistelussa. Hän oli ykkönen Akropolis-rallissa, Australian rallissa ja Walesin rallissa. Lopullisissa sijoituksissa Burns oli toinen.[2]
Burns oli kaudella 2000 hetkellisesti jopa MM-sarjan johdossa, mutta Marcus Grönholm voitti kuitenkin kokonaiskilpailun. Burns voitti jälleen Walesin rallin. Hän aloitti kauden 2001 heikosti, mutta hänen kautensa lähti parempaan suuntaan, kun hän sijoittui Argentiinan rallissa toiseksi Colin McRaen jälkeen. Tämän jälkeen Burns tuli muutaman kerran toiseksi, kunnes voitti Uuden-Seelannin rallin. Kauden päättäneessä Walesin rallissa Burns sijoittui kolmanneksi ja varmisti näin rallin maailmanmestaruuden.[2] Kartturina toimi Robert Reid.
Kaudeksi 2002 Burns siirtyi Peugeot’lle ajamaan Peugeot 206 WRC:llä. Hän ei ensimmäisellä Peugeot-kaudellaan pystynyt voittamaan yhtään osakilpailua. Hän sijoittui kuitenkin neljästi toiseksi ja loppupisteissä viidenneksi. Burns aloitti kauden 2003 hyvin ja johti kauden puolivälissä kokonaistilastoa neljällä pisteellä. Hän menetti kuitenkin johtonsa kauden aikana.[2] Walesin rallin aattona Burns sai ajaessaan hetkellisen tajunnanmenetyksen, ja autossa matkustajana ollut Markko Märtin pysäytti Burnsin auton. Marraskuussa hänellä diagnosoitiin astrosytooma.[5]
Rallin MM-sarjan tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burnsia hoidettiin kemoterapialla ja sädehoidolla, ja hän pääsi kesällä 2004 pois sairaalasta. Hän näytti toipuvan, mutta tilanne huononi jälleen puolen vuoden kuluttua.[2] Huhtikuussa 2005 Burnsille tehtiin onnistunut aivoleikkaus.[6] Se helpotti joitakin oireita, ja auttoi häntä pysymään aktiivisena. Burns vajosi kuitenkin koomaan marraskuussa ja kuoli 25. marraskuuta.[2]
Burns muistetaan nopeana, mutta myös järkeään käyttäneenä kuljettajana. Jos voitto oli karannut, Burns ei yrittänyt ajaa kärkeä kiinni kasvattamalla riskejä, vaan ajoi niille sijoille ja pisteille mitä oli saatavissa. Burns näytti omaksuneen sanonnan ”kaikki pisteet ovat tärkeitä ja ne lasketaan vasta kauden lopussa.”
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Richard Burns WRC.com. FIA. Arkistoitu 10.5.2012. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Former world champion Burns dies BBC Sport. 26.11.2005. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
- ↑ On this day: Burns' first WRC win wrc.com. 2.3.2023. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Richard Richard Burns Foundation. Arkistoitu 26.4.2012. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Burns diagnosed with brain tumour BBC Sport. 17.11.2003. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Burns surgery 'very successful' BBC Sport. 26.4.2005. BBC. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Burns Wikimedia Commonsissa
- Profiili eWRC-sivustolla (englanniksi)
- Burnsin tulokset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tietoa Burnsista (Arkistoitu – Internet Archive)
1970-luku: 1977: S. Munari 1978: M. Alén 1979: B. Waldegård |
1980-luku: 1980: W. Röhrl1981: A. Vatanen 1982: W. Röhrl 1983: H. Mikkola 1984: S. Blomqvist 1985: T. Salonen 1986: J. Kankkunen 1987: J. Kankkunen 1988: M. Biasion 1989: M. Biasion |
1990-luku: 1990: C. Sainz1991: J. Kankkunen 1992: C. Sainz 1993: J. Kankkunen 1994: D. Auriol 1995: C. McRae 1996: T. Mäkinen 1997: T. Mäkinen 1998: T. Mäkinen 1999: T. Mäkinen |
2000-luku: 2000: M. Grönholm2001: R. Burns 2002: M. Grönholm 2003: P. Solberg 2004: S. Loeb 2005: S. Loeb 2006: S. Loeb 2007: S. Loeb 2008: S. Loeb 2009: S. Loeb |
2010-luku: 2010: S. Loeb2011: S. Loeb 2012: S. Loeb 2013: S. Ogier 2014: S. Ogier 2015: S. Ogier 2016: S. Ogier 2017: S. Ogier 2018: S. Ogier 2019: O. Tänak |
2020-luku: 2020: S. Ogier2021: S. Ogier 2022: K. Rovanperä 2023: K. Rovanperä |