Radioaktiivisia unia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Radioaktiivisia unia
Radioactive Dreams
Ohjaaja Albert Pyun
Käsikirjoittaja Albert Pyun
Tuottaja Moctesuma Esparza
Tom Karnowski
Säveltäjä Peter Manning Robinson
Kuvaaja Charles Minsky
Leikkaaja Dennis M. O'Connor
Lavastaja Bob Ziembicki
Pääosat John Stockwell
Michael Dudikoff
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö ITM Productions
Vanir Group of Companies
Ensi-ilta Italia heinäkuu 1985
Yhdysvallat 19. syyskuuta 1986
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 220 038 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Radioaktiivisia unia (Radioactive Dreams) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteiskomedia, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Albert Pyun. Elokuvan pääosissa esiintyivät John Stockwell ja Michael Dudikoff.

Elokuva palkittiin Golden Raven -palkinnolla vuonna 1987 Brysselin kansainvälisillä fantasiaelokuvajuhlilla.[1]

Vuoden 1996 ydinsodan jälkeen Phillip Hammer ja Marlowe Chandler ovat viettäneet 15 vuotta omassa bunkkerissa lukien vanhoja 1950-luvun etsivänovelleja ja kuunnellen saman vuosikymmenen musiikkia. 19-vuotiaina he lähtevät bunkkeristaan ulkomaailmaan, jonka he näkevät olevan täynnä mutantteja ja kannibaaleja. Pojista tulee lukemiensa novellien innoittamina etsiviä. Marlowe haluaisi löytää isänsä, kunnes kaksikko löytää kaksi ydinaseen avainta, joissa on heidän isänsä nimet. Pian he saavat peräänsä erinäisiä rikollisia, jotka yrittävät viedä avaimet.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 John Stockwell  Phillip Chandler  
 Michael Dudikoff  Marlowe Hammer  
 Lisa Blount  Miles Archer  
 George Kennedy  Spade Chandler  
 Don Murray  Dash Hammer  
 Michele Little  Rusty Mars  
 Norbert Weisser  Sternwood  
 Paul Keller Galan  Harold  
 Demian Slade  Chester  
 Christian Andrews  Brick Bardo  
 Hilary Shapiro  motoristien johtaja  

Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen sanoo Radioaktiivisten unien kuvausta tyylikkäästi ja perusideaa hauskaksi, mutta ei ihan elokuvan loppuun asti kantavaksi. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

  1. imdb. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0