Poliittinen kirjo
| Osa artikkelisarjaa |
| Puoluepolitiikka |
|---|
Poliittinen kirjo on tapa kuvata eri poliittisten aatteiden edustajia sijoittaen heitä erilaisille akseleille. Perinteisin jako on vasemmistoon ja oikeistoon, eräs monipuolisempi on Nolanin kartta.
Oikeisto–vasemmisto-vastakkainasettelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus
Oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelu viittaa perinteisesti jakoon konservatismia[1] sekä jyrkkiä yhteiskunnallisia uudistuksia kannattavien[2] välillä. Käsitteet syntyivät Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin ne viittasivat istumapaikkajärjestykseen Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä. Oikeistolaisuuteen on perinteisesti kuulunut markkinatalouden suosiminen, vahva kansallismielisyys ja maanpuolustuksen arvostus.[3] Vasemmiston tunnusmerkkinä on alun perin pidetty sosialismin kannattamista, mutta nykyään tämän on pääasiallisesti läntisissä demokratioissa korvannut sosiaalidemokratia tai punavihreys.[4] Nykyisin vasemmisto–oikeisto-ulottuvuuden on nähty liittyvän ensisijaisesti verotusta, sosiaaliturvaa sekä valtion ja elinkeinoelämän suhteita koskeviin kysymyksiin. Vasemmisto painottaa valtion taloudellista, säätelevää ja palveluja tuottavaa roolia, kun taas oikeisto luottaa markkinavoimiin ja haluaa pitää valtion roolin pienenä.[5]
Globalistit–kansallismieliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joidenkin 2010-luvun poliitikkojen, kuten Suomen pääministerin Alexander Stubbin, Ranskan kansallismielisten johtajan Marine Le Penin sekä Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan jako globalisteihin ja kansallismielisiin (tai puhujasta riippuen "isänmaallisiin", "lokalisteihin" ym.) on korvannut vanhan jaon oikeistoon ja vasemmistoon.[6][7][8]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Politiikan tutkija Heikki Paloheimo erottaa Suomen puoluejärjestelmässä toisistaan seitsemän ristiriitaulottuvuutta, joita voidaan kutsua ideologisiksi ulottuvuuksiksi: [5]
- vasemmisto vastaan oikeisto
- kasvukeskukset vastaan syrjäseutu
- kansallinen vastaan kansainvälinen suuntautuminen
- suomenkieliset vastaan ruotsinkieliset suomalaiset
- yhtenäiskulttuuri vastaan moniarvoisuus
- ekologiset arvot vastaan kasvu ja kulutus
- eliitti vastaan kansa
Suomessa suurista puolueista oikeistolaisin on keskusta-oikeistolainen Kokoomus[9]. Vasemmistopuolueiksi luetaan eduskuntapuolueista Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sanat oikeisto, vasemmisto. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ a b Factum: Uusi tietosanakirja. 8, Vahl–ö. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6682-X
- ↑ Uola, Mikko: Sinimusta veljeskunta: Isänmaallinen kansanliike 1932–1944. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06982-9
- ↑ General Intellect: Vasemmisto etsii työtä. Helsinki: Vasemmistofoorumi, 2008. ISBN 978-952-01-0117-6
- ↑ a b Borg, Sami & Paloheimo, Heikki (toim.): ”Luku 12: Kansanedustaja ideologisella kartalla”, Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7568-9
- ↑ Ilkka Luukkonen: Stubb: Nämä aatteet korvasivat oikeiston ja vasemmiston Verkkouutiset. 30.09.2014. Viitattu 1.8.2018.
- ↑ Jussi Halla-ahon jyrkkä vappupuhe: "Suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ei ole mikään globaali sosiaalitoimisto" Iltalehti. 01.05.2017. Viitattu 1.8.2018.
- ↑ Heikki Aittokoski: Marine Le Pen käynnistää vaalikampanjansa Lyonissa – vastassa ovat ”globalistit” eli kaikki muut Helsingin Sanomat. 4.2.2017. Viitattu 1.8.2018.
- ↑ Kansallisen Kokoomuksen periaateohjelma Kansallinen Kokoomus.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poliittinen kirjo Wikimedia Commonsissa