Pauline Gower

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pauline Gower
Gower de Havilland Tiger Mothin ohjaamossa vuonna 1940.
Gower de Havilland Tiger Mothin ohjaamossa vuonna 1940.
Henkilötiedot
Muut nimet Pauline Fahie
Syntynyt22. heinäkuuta 1910
Tunbridge Wells, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut2. maaliskuuta 1947 (36 vuotta)
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Yhdistynyt kuningaskunta
Palvelusvuodet 1939–1945
Sotilasarvo senior commander
Joukko-osasto Air Transport Auxiliary

Pauline Mary de Peauly Gower Fahie (22. heinäkuuta 1910 Tunbridge Wells – 2. maaliskuuta 1947 Lontoo) oli brittiläinen lentäjä ja kirjailija. Hän oli kaikkien aikojen kolmas ansiolentolupakirjan saanut nainen. Gower osallistui lentonäytöksiin ja oli mukana perustamassa ensimmäistä naisten omistamaa ilmailualan yritystä. Toisen maailmansodan sytyttyä hänet otettiin ensimmäisenä naisena liittoutuneiden sotilaslentokoneita siirtolentäneiden Air Transport Auxiliary -joukkojen palvelukseen. Hänelle annettiin tehtäväksi muodostaa joukkoihin naisten osasto, jonka komentajana hän toimi vuosina 1939–1945.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pauline Gower syntyi 22. heinäkuuta 1910 varakkaaseen perheeseen Tunbridge Wellsissä. Hänen isänsä oli konservatiivipuolueen kansanedustaja Sir Robert Gower ja äitinsä Dorothy Gower, omaa sukua Wills, joiden kahdesta tyttärestä Pauline oli nuorempi. Hän opiskeli siskonsa kanssa roomalaiskatolisessa Beechwood Sacred Heart School -sisäoppilaitoksessa Tunbridge Wellsissä. Valmistuttuaan koulusta 18-vuotiaana hänet esiteltiin Lontoon seurapiireille. Sen ohella hän harkitsi perehtyvänsä muun muassa musiikkiin, kreikkalaiseen mytologiaan, valokuvaukseen, ratsastukseen ja politiikkaan, mutta päätti lopulta ryhtyä lentäjäksi.[1] Hän oli saanut ensikosketuksensa ilmailuun päästyään Alan Cobhamin kyytiin huvilennolle viimeisenä kouluvuotenaan.[2] Hänen isänsä ei kuitenkaan hyväksynyt hänen valintaansa, eikä perhe tukenut häntä lainkaan taloudellisesti. Niinpä Gower keräsi lentokoulutukseen tarvittavat rahat pitämällä viulutunteja.[1]

Jo seitsemän tunnin lentokoulutuksen jälkeen Gower lensi ensimmäisen yksinlentonsa. Yksityislentäjän lupakirjan hän sai 4. elokuuta 1930 lennettyään 15 tuntia 15 minuuttia. Lupakirjan saatuaan Gower liittyi lontoolaisen Stag Lanen lentokentän lentokerhoon harjoitellakseen ansiolentolupakirjaa varten. Siellä hän tutustui ja ystävystyi muiden naislentäjien, kuten Dorothy Spicerin sekä yksinlentoennätyksiä rikkoneen Amy Johnsonin, kanssa. Suoritettuaan yölentokokeen onnistuneesti Gower sai ansiolentäjän lupakirjan kolmantena naisena maailmassa 13. heinäkuuta 1931.[1]

Ilmailu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gower Women’s Engineering Societyn palkintoillallisella vuonna 1940.

Koulutuksensa aikana Gower päätti perustavansa Spicerin kanssa huvilentoyrityksen, jossa hän toimisi lentäjänä ja Spicer mekaanikkona. He aloittivat lennot vuokratulla de Havilland Gipsy Mothilla. Wallingfordissa tukikohtaansa pitänyt yritys kiersi ympäri maata tarjoten yleisölle huvilentoja ja lentotaksipalveluita. Gipsy Mothin tilalle tuli myöhemmin käytetty Simmonds Spartan. Se oli 21-vuotislahja Gowerin isältä, joka oli muuttanut mieltään tyttärensä ilmailu-uran suhteen.[1]

Vuonna 1932 Gower ja Spicer liittyivät ensin Crimson Fleetin ja myöhemmin British Hospitals Air Pageantin lentäviin sirkuksiin. Kierrettyään aikansa maata lentävissä sirkuksissa Gower ja Spicer päättivät perustaa Air Trips Ltd -yrityksen Hunstantoniin. Lentotaksipalveluita ja huvilentoja tarjonnut yritys oli ensimmäinen ilmailualan yritys, jonka omistajat ja henkilökunnan jäsenet olivat kaikki naisia. Myöhemmin he palasivat jälleen myös lentävien sirkusten pariin ja liittyivät British Empire Air Display -ryhmään, jossa Gowerista tuli päälentäjä ja Spicerista vanhempi mekaanikko. Äitinsä kuoltua äkillisesti Gower halusi olla enemmän isänsä tukena ja lopetti sirkusten mukana kiertämisen.[1]

Gowerista ja Spicerista tuli vuonna 1932 Women’s Engineering Societyn ilmailujaoston jäseniä.[3] Gower valittiin yhdistyksen johtokuntaan vuonna 1935,[4] ja hän toimi samana vuonna puheenjohtajana yhdistyksen luennolla, jossa luennoitiin brittiläisten ilmalaivojen historiasta.[5] Hän sai vuonna 1936 ensimmäisenä naisena Air Ministryn myöntämän toisen luokan suunnistajan lupakirjan. Sen myötä hänen ja Spicerin sanottiin ”keränneen kaikki kunnianosoitukset, jotka heille ovat saatavilla”.[6] Vuonna 1937 Gower ja Spicer esitelmöivät yhdistyksen vuosikokouksessa metallien käsittelystä lentokonemoottoreihin sopivaksi.[7] Vuonna 1938 Gower nimitettiin Royal Meteorological Societyn jäseneksi ja pyydettiin mukaan lentoturvallisuutta tutkineeseen Gorrellin komiteaan. Vuonna 1939 hänestä tuli Civil Air Guardin Lontoon alueen piirikomissari.[1][2]

Lentämisen ohella Gower kirjoitti The Girl’s Own Paper- ja Chatterbox-lehtiin. Hän julkaisi myös kaksi kirjaa, runokokoelman Piffling Poems for Pilots ja yhdessä Spicerin kanssa naisista ilmailussa kertovan kirjan Women with Wings, johon Amy Johnson kirjoitti esipuheen.[2][1]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gower (oikealla) ja neljä Air Transport Auxiliaryn naislentäjää vuonna 1942.

Sodan sytyttyä Gower ehdotti syyskuussa 1939, että liittoutuneiden sotilaslentokoneita siirtolentämään perustettujen Air Transport Auxiliary -joukkojen palvelukseen voitaisiin ottaa myös naisia. Ehdotusta vastustettiin aluksi, mutta se hyväksyttiin lopulta saman vuoden marraskuussa. Gower sai 1. joulukuuta 1939 second officerin arvonimen ja häntä pyydettiin johtamaan uuden naisosaston perustamista. Kaksi viikkoa myöhemmin hän lensi kymmenen minuutin koelennon Gipsy Moth -koulukoneella, minkä jälkeen hänet ylennettiin first officeriksi. Lennon myötä Gowerista tuli ensimmäinen Britannian ilmavoimien lentokoneen kyydissä ollut tai sellaista lentänyt nainen.[8]

Gower kokosi ensimmäisen 12 naisen ryhmän, josta 16. joulukuuta järjestettyjen koelentojen jälkeen valittiin kahdeksan parasta. Heistä tuli Air Transport Auxiliaryn ensimmäiset naislentäjät.[8] Naisten annettiin aluksi lentää vain kevyitä avo-ohjaamoisia koulukoneita, joita miehet eivät halunneet lentää talven kylmyydessä ja joita pidettiin halvimpina korvata, jos naiset rikkoisivat ne. Naiset ja erityisesti heidän johtajansa Gower tiesivät, että muiden naislentäjien tie ATA:han riippuisi heidän toimistaan. He saivatkin virheettömällä ja tehokkaalla toiminnallaan ylempiensä asenteet muuttumaan. Siirtolentojen kysynnän kasvaessa naisten sallittiin lentää ensin pieniä kaksimoottorisia koneita, sitten yksimoottorisia hävittäjiä, ja lopulta kaksi- ja nelimoottorisia pommikoneita.[9] Naisosasto myös kasvoi hiljalleen: kesäkuussa 1940 siinä oli 12 jäsentä, ja sodan loppuun mennessä naislentäjiä oli jo 166.[8]

Gower jatkoi Air Transport Auxiliaryn palveluksessa 31. lokakuuta 1945 saakka ja saavutti senior commanderin arvonimen.[10] Hän meni 2. kesäkuuta 1945 naimisiin lennoston komentaja William Fahien kanssa. Pariskunnalle syntyi 2. maaliskuuta 1947 kaksospojat, mutta Gower kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen pian synnytyksen jälkeen. Hänet on haudattu Tunbridge Wellsin uudelle hautausmaalle.[1]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gower nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi (MBE) vuonna 1942.[1] Hänelle myönnettiin merkittäville lentäjille annettava Harmon Trophy -palkinto postuumisti vuonna 1950.[2]

Kirjailija W. E. Johns, joka oli itsekin lentäjä, pohjasi kirjoissaan esiintyvän Worrals-nimisen naispuolisen lentäjähahmon osin Pauline Goweriin.[2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Piffling Poems for Pilots. Lontoo: J. Hamilton, 1934.
  • Gower, Pauline & Spicer, Dorothy: Women with Wings. Lontoo: J. Long, 1938.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Fahie, Michael: Gower [married name Fahie], Pauline Mary de Peauly (maksullinen, sisäänkirjautuminen vaaditaan) 23.9.2004. Oxford Dictionary of National Biography. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Pauline Gower Royal Air Force. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Haslett, Caroline: The Women’s Engineering Society – Thirteenth Annual Report. The Woman Engineer, syys–lokakuu 1932, 3. vsk, nro 12, s. 189. Women’s Engineering Society. Lehden verkkoversio. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Thirteenth Annual Conference. The Woman Engineer, syys–lokakuu 1935, 4. vsk, nro 4, s. 49. Women’s Engineering Society. Lehden verkkoversio. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Autumn Programme. The Woman Engineer, maaliskuu 1936, 4. vsk, nro 6, s. 87. Women’s Engineering Society. Lehden verkkoversio. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  6. ↑ News of Members. The Woman Engineer, maaliskuu 1936, 4. vsk, nro 6, s. 82. Women’s Engineering Society. Lehden verkkoversio. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  7. ↑ The Annual Conference. The Woman Engineer, kesäkuu 1937, 4. vsk, nro 11, s. 162. Women’s Engineering Society. Lehden verkkoversio. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Long, Alan: The First Eight 2001. Airtransportaux.com. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Singer, E. M.: A Brief History of the Air Transport Auxiliary 1999. Airtransportaux.com. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  10. ↑ ATA Personnel Maidenhead Heritage Centre. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pauline_Gower&oldid=22095200”