Otto Noro
Otto Emil Noro (ent. Nieminen, oik. Mikkonen, 15. syyskuuta 1884 Pielavesi – 6. marraskuuta 1957 Helsinki)[1][2] oli suomalainen näyttelijä.[3]
Varsinaiselta ammatiltaan Noro oli räätäli.[1] Noro aloitti uransa iltanäyttelijänä Tampereella Tampereen Työväen Teatterissa. Hän toimi iltanäyttelijänä myös Helsingin Kansanteatterissa.
Noro aloitti elokuvauransa vuoden 1934 elokuvasta Meidän poikamme ilmassa – me maassa. Hän näytteli yhteensä 79 elokuvassa, joista viimeinen oli Kahden ladun poikki vuodelta 1958. Hän teki kaikki elokuvansa nimellä Otto Noro.
Noro esiintyi Pekka Puupää -elokuvissa pienissä sivuosissa. Noron suurimpia rooleja lienevät Variksen isäntä elokuvassa Tulitikkuja lainaamassa (1938) sekä nahkapeitturi elokuvassa Seitsemän veljestä (1939).
Noro on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mikkonen Otto Emil, Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto: Vuosina 1950-1958 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit Kansallisarkisto. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Kuolinilmoitus, Otto Noro, Helsingin Sanomat, 1957, No 304, sivu 2, julkaistu 10.11.1957
- ↑ Otto Noron 30-v. taiteilijajuhla, Suomen Sosialidemokraatti, 1939, No 90, sivu 13, julkaistu 2.4.1939
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 15.12.2023.