Otto (Kreikka)
| Otto | |
|---|---|
 Otto vuonna 1832, Joseph Karl Stieler | |
| Kreikan kuningas | |
| Valtakausi | 6. helmikuuta 1832 – 23. lokakuuta 1862 |
| Seuraaja | Yrjö I |
| Syntynyt |
Otho, Otto von Wittelsbach 1. kesäkuuta 1815 Salzburg, Itävallan keisarikunta |
| Kuollut |
26. heinäkuuta 1867 (52 vuotta) Bamberg, Saksa |
| Hautapaikka | Theatrinerkirche, München |
| Puoliso | Amalie von Oldenburg |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Ludvig I |
| Äiti | Therese |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Otto (kreik. Όθων, Óthon) (1. kesäkuuta 1815 Salzburg, Itävallan keisarikunta – 26. heinäkuuta 1867 Bamberg, Saksa) oli modernin Kreikan ensimmäinen kuningas, joka astui valtaan vuonna 1832, kun Lontoon konferenssissa Kreikasta tuli uusi itsenäinen kuningaskunta. Hän hallitsi 6. helmikuuta 1832 – 23. lokakuuta 1862.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto oli Wittelsbachin sukua, Baijerin kuningas Ludvig I:n ja kuningatar Theresen, Saksi-Hildburghausenin toiseksi vanhin poika ja sukua Bysanttia hallinneille Komnenos- ja Laskaris-suvuille.[2] Hänen vanhempi veljensä oli Baijerin kuningas Maksimilian II.
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto yritti hallita yksinvaltiaana, mutta historioitsija Thomas W. Gallantin sanoin, hän ei ollut tarpeeksi armoton, jotta häntä olisi pelätty, armelias jotta häntä olisi rakastettu tai tarpeeksi pätevä, jotta häntä olisi kunnioitettu.
Vuoteen 1843 mennessä tyytymättömyys oli noussut niihin mittoihin, että maahan vaadittiin perustuslakia ja maata hallitsevien baijerilaisten virkamiesten lähtöä. Kun Baijerin joukot poistuivat maasta, syttyi syyskuussa armeijan ja ateenalaisten yhteinen kapina, ja maaliskuussa 1844 tuli voimaan kuninkaan valtaa rajoittava perustuslaki.[3]
Vuonna 1854 Otto luuli Osmanien valtakunnan olevan Krimin sodan vuoksi sidottuna toisaalle ja ryhtyi hyökkäykseen vallatakseen valtakuntaan kuuluvat kreikkalaisalueet. Hyökkäys oli huonosti suunniteltu, ja se torjuttiin nopeasti. Osmanien liittolaiset Englanti ja Ranska alistivat tämän jälkeen Kreikan usean vuoden brittimieliseen hallintoon ja englantilaisten ja ranskalaisten miehitysjoukkojen valvontaan.[1]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1836–1837 Otto vieraili Saksassa ja avioitui kauniin ja lahjakkaan 17-vuotiaan Oldenburgin prinsessa Amalien (1818–1875) kanssa. Häät vietetettiin luterilais-katolisin menoin Oldenburgissa 22. marraskuuta 1836. Avioliitto oli lapseton. Uusi kuningatar sai ensin kansansuosiota kauneudellaan, mutta teki itsestään epäsuositun puuttumalla hallituksen asioihin ja säilyttämällä luterilaisen uskontonsa.[4][5]
Maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto oli vallassa vuoteen 1862 asti, jolloin hän joutui lähtemään maanpakoon.[6] Syitä tähän olivat muun muassa Oton taantumuksellisuus, katolilaisuus, perillisen puute ja yhteydet korruptoituneisiin poliitikkoihin. Hän kuoli maanpaossa Baijerin Bambergissä vuonna 1867. Ottoa seurasi hallitsijana Yrjö I.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Otto | Modernization, Reformer, Constitutional Monarchy | Britannica www.britannica.com. 29.8.2024. Viitattu 16.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Kreikan maa. Sanan Saattaja Wiipurista, 09.03.1833, nro 10, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
- ↑ Revolution of 1843 Encyclopaedia Britannica.
- ↑ Deutsche Biographie: Amalie - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 16.9.2024. (allemand)
- ↑ Amelie Marie Friederike www.biolex.ios-regensburg.de. Viitattu 16.9.2024.
- ↑ Kreetan valtakunnassa on kapina. Hämäläinen, 07.11.1862, nro 45, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: – |
Kreikan kuningas 1832–1862 |
Seuraaja: Yrjö I |
| ||||||||||||||||||
