Mikael Psellos

Mikael Psellos (m.kreik. Μιχαὴλ Ψελλός, Mikhaēl Psellos, lat. Michael Psellus) oli eräs Bysantin keisarikunnan merkittävimmistä filosofeista, syntyi vuonna 1018 vauraaseen keskiluokan perheeseen Nikomedeiassa. Hän kuoli luultavasti vuonna 1078.

Psellos opiskeli Ateenassa ja Konstantinopolissa, missä hänelle opetti lainoppia Johannes Ksifilinos, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Konstantinos IX Monomakhoksen valtakaudella 1042–1054 hänestä tuli yksi Bysantin keisarikunnan vaikutusvaltaisimmista kansalaisista. Toimiessaan Konstantinopolin yliopiston filosofian professorina, hänen panoksensa platonilaisuuden uuteen herättämiseen oli merkittävä, sillä hänen aikanaan Aristotelesta arvostettiin yleisesti ottaen enemmän filosofian saralla. Yhdistettynä hänen viehtymykseensä pakana-ajan Kreikkaan, tämä oli omiaan luomaan epäilyksiä hänen omistautumisestaan ortodoksiselle kirkolle. Suosionsa huipulla hänet kuitenkin kutsuttiin hoviin, toimimaan valtakunnansihteerinä (protosekretis) ja hänelle annettiin kunnianosoituksena arvonimi filosofien prinssi (Hypatos ton filosofon). Konstantinos IX:n valtakauden loppupuolella Psellos joutui vaikeuksiin oikeudessa ja katsoi parhaaksi vetäytyä syrjään julkisesta elämästä joksikin aikaa. Seuraten ystävänsä Johannes Ksifilinoksen esimerkkiä, hän lähti Olympoksen luostariin, Bithynian maakuntaan. Siellä hän otti käyttöön nimen Mikael, aiemmin hän oli käyttänyt pääasiassa nimeä Konstantinos. Hyvin pian osoittautui, että hänen kirjalliset työnsä eivät sopineet yhteen luostarielämän kanssa ja seurasi yhteenottoja munkkien kanssa. Pian Psellos palasikin takaisin Konstantinopoliin. Siellä hän jatkoi julkista uraansa.

Psellos oli yksi niistä lähettiläistä, joita lähetettiin Konstantinos IX Monomakhoksen puolesta vastaamaan kapinoivalle Isaak I Komnenokselle. Kuitenkin, pian jälkeen Komnenoksen triumfinomaisen saapumisen Konstantinopoliin, Mikael vannoi Isaakille uskollisuutta. Isaak Komnenoksen (1057–1059) ja Konstantinos X Dukaksen (1059–1068) valtakaudella hän käytti suurta vaikutusvaltaa. Hän muun muassa laati syytteen vuonna 1059 silloista Konstantinopolin patriarkkaa Mikael Kerullariosta vastaan, osana keisari Komnenoksen suunnitelmaa takavarikoida entistä suurempi osa vauraan kirkon rahavaroista valtakunnan käyttöön. Suunnitelma kuitenkin petti, sillä Kerullarios kuoli matkalla vankeuteensa. Psellos kirjoitti Kerullarioksen hautajaisoratorion, jossa ylisti tämän saavutuksia. Hän nousi pääministeriksi Eudokia Makrembolitissaa valtaistuimelle seuranneen oppilaansa Mikael VII Dukaksen valtakaudella (1071–1078). Hän kuoli luultavasti pian Dukaksen valtakauden päättymisen jälkeen.

Pitkän ja tuotteliaan uransa aikana Psellos käsitteli töissään politiikkaa, astronomiaa, lääketiedettä, musiikkiteoriaa, teologiaa, oikeustiedettä, fysiikkaa, kielioppia ja historiaa. Hänen lukuisista töistään suurta osaa ei ole vielä julkaistu. Julkaisemattomien töiden joukossa on Chronographia (kirj. 976–1077), joka huolimatta selvästä puolueellisuudestaan Dukaksia kohtaan on arvokas historiakuvaus Pselloksen aikaisen Bysantin sisäisestä politiikasta. Psellokselta on aikaamme säilynyt kolme Epitafia (Epitafoi, muistokirjoitus) edesmenneille patriarkoille Kerullariokselle, Likhudekselle ja Ksifilinokselle. Myös demonologiaa käsitteleviä teoksia on säilynyt aikaamme, niiden joukossa Pselloksen luokittelu erilaisista demoneista. Hänen kirjeitään on säilynyt lähes 500. Johann Albert Fabricius on listannut teoksessaan "Bibliotheca graeca" kaikki säilyneet Pselloksen teokset.

Pselloksen huomattavimpia teoksia:

• Historiateokset
  • Chronographia
  • Historia brevis
• Uskonnolliset kirjoitukset
  • Theologica
  • De iconographia angelorum
  • Opuscula psychologica, theologica, daemonologica
  • Orationes hagiographicae
  • Orationes panegyricae
• Muut teokset
  • Epitaphius encomiasticus in patriarchem Michaelem Cerullarium (Kerullarioksen muistokirjoitus)
  • Epitaphius in patriarchem Joannem Xiphilinum (Johannes Xiphilinuksen muistokirjoitus)
  • Encomium in matrem (omaelämäkerrallinen teos)
  • Poemata (runousoppi)

Tärkeimpiä Psellosta käsitteleviä lähteitä ovat Leo Allatiuksen De Psellis et eorum scriptis (f 634); E. Eggerin Dictionnaire des sciences philosophiques (1875); A Rambaudin Revue historique (1877); PV Bezobrazovin Michel Psellos (1890); C Neumannin Die Weitsiellung des byzantinischen Reiches vor den Kreuzzugen (i 894); Karl Krumbacherin Geschichte der byzantinischen Literatur (1897); JE Sandyn, Hist. of Classical Scholarship (1906), i. 411.

• A. Kaldellis, Anthony Kaldellis: The argument of Psellos' Chronographia, Boston 1999.
• E. Pietsch: Die "Chronographia" des Michael Psellos: Kaisergeschichte, Autobiographie und Apologie, Wiesbaden 2005.
• S. Papaioannou, Michael Psellos: Rhetoric and Authorship in Byzantium, Cambridge 2013.
• F. Lauritzen, Depiction of Character in the Chronographia of Michael Psellos, Turnhout 2013.