Martina Hingis
Martina Hingis | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. syyskuuta 1980 |
Kansalaisuus | Sveitsi |
Tennispelaaja | |
Pituus | 170 cm |
Paino | 59 kg |
Kätisyys | oikea |
Ammattilaisena | 1994–2001, 2006, 2014– |
Palkintorahat | 24 749 074 USD |
Kaksinpeli | |
Paras sijoitus | 1 (31.3.1997) |
Turnausvoittoja | 43 |
Voitot/tappiot | 548–135 |
Grand Slam -turnauksissa | |
Australian avoimet | voitto (1997, 1998 ja 1999) |
Ranskan avoimet | loppuottelu (1997 ja 1999) |
Wimbledon | voitto (1997) |
Yhdysvaltain avoimet | voitto (1997) |
Nelinpeli | |
Paras sijoitus | 1. (8.6.1998) |
Turnausvoittoja | 55 |
Voitot/tappiot | 490–110 |
Grand Slam -turnauksissa | |
Australian avoimet | voitto (1997, 1998, 1999, 2002, 2016) |
Ranskan avoimet | voitto (1998, 2000) |
Wimbledon | voitto (1996, 1998, 2015) |
Yhdysvaltain avoimet | voitto (1998) |
Aiheesta muualla | |
ITF | |
WTA | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Sveitsi | |||
Naisten tennis | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Rio de Janeiro 2016 | Nelinpeli |
Martina Hingis (s. 30. syyskuuta 1980 Košice, Tšekkoslovakia) on sveitsiläinen tennispelaaja. Hän nousi tenniksen maailmanlistan ykkössijalle vuonna 1997. Hän on voittanut urallaan viisi Grand Slam -turnausta kaksinpelissä, kolmesti Australiassa sekä kertaalleen Wimbledonissa ja US Openissa. Hingis on myös voittanut 11 Grand Slam -nelinpelimestaruutta ja vuonna 1998 hän voitti kaikki neljä. Hänellä on useita "historian nuorin" -tyyppisiä ennätyksiä Grand Slameissä. Jatkuvat loukkaantumiset katkaisivat hänen uransa kuitenkin vain 22 vuoden iässä.
29. marraskuuta 2005 Hingis kuitenkin ilmoitti palaavansa WTA-kiertueelle oltuaan poissa lähes neljä vuotta. Hän palasi voitokkaasti ammattilaiskentille Gold Coastin turnauksessa Australiassa vuoden 2006 alussa. Hingis ilmoitti lopettavansa tennisuransa toistamiseen, kun hän jäi kiinni kokaiinin käytöstä positiivisen näytteen johdosta Wimbledonin turnauksessa syksyllä 2007. Hän sai tapauksesta kahden vuoden kilpailukiellon. Hän teki paluun jälleen vuonna 2013. Tällä kertaa hän kuitenkin keskittyy ainoastaan nelinpeliin.
Hingis on International Tennis Federationin maailmanmestari vuosilta 1997 ja 1999–2000.
Tennisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hingisin äiti Melanie Molitorová on tšekkiläinen ja isä Károly Hingis unkarilainen – kummatkin tennispelaajia itsekin (Molitorová ylsi aikoinaan maansa kymmenen parhaan pelaajan joukkoon). He nimesivät tyttärensä Martinaksi (alun perin "Martina Hingisová Molitorová") legendaarisen Martina Navrátilován mukaan. Hingisin vanhemmat erosivat hänen ollessa lapsi. Tämän jälkeen hän muutti äitinsä kanssa joksikin aikaa Määriin ja sieltä Sveitsiin, josta tuli heidän kotinsa.
Martina aloitti tennispallojen lyömisen jo kahden vuoden iässä ja neljän vanhana hän pelasi ensimmäisessä turnauksessaan. Vuonna 1993 Hingisistä tuli kaikkien aikojen nuorin Grand Slamin juniorisarjan voittaja hänen valloittaessaan 12-vuotiaana junioreiden kaksinpelikruunun Roland Garrosissa. Seuraavana vuonna hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi ja voitti myös Wimbledonissa. Hingis oli jo tällöin maailman junioriykkönen.
WTA-kiertueelle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hingiksen ura ammattilaisareenoilla alkoi kaksi viikkoa hänen 14-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, lokakuussa 1994. Muutaman kuukauden kuluttua tästä hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin otteluvoittaja Grand Slamissä voittaessaan Jolene Watanaben ensimmäisellä kierroksella 6–0, 7–6(2). Lempinimekseen "Swiss Miss" saaneesta Hingisistä tuli kiertueella yleisön suosikki hänen miellyttävän pelityylinsä sekä pirteän ja iloisen luonteensa johdosta. FHM-lehti valitsi hänet kahdesti maailman 100 seksikkäimmän naisen listalleen. Pelikentällä nuorella Hingisillä ei ollut lyönneissään kilpasiskojensa voimaa, mutta helposti paikkasi tämän puutteen vahvuuksillaan, joita olivat muun muassa tarkat peruslyönnit, hyvä verkkopeli sekä fiksut lyöntivalinnat.
1996
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 Martina Hingiksestä tuli kaikkien aikojen nuorin Wimbledon-voittaja hänen voittaessa nelinpelimestaruuden Helena Sukován kanssa 15 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Hän otti samana vuonna Filderstadtissa, Saksassa myös uransa ensimmäisen kaksinpeliturnausvoiton ammattilaisena ja selvisi kauden päättäneessä WTA:n mestaruusturnauksessa finaaliin, jossa taipui maailman ykköselle Steffi Grafille viiden erän kamppailussa.
1997
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1997 Hingisistä tuli 1900-luvun nuorin Grand Slam -kaksinpelivoittaja. Hän voitti Australian avoimen mestaruusturnauksen 16 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä, kaataen loppuottelussa Mary Piercen 6–2, 6–2. Maaliskuussa hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin maailman ykköseksi sijoitettu pelaaja. Heinäkuussa 1997 Hingiksestä tuli Lottie Dodin (1887) jälkeen nuorin Wimbledonin kaksinpelin voittaja. Sveitsiläinen voitti tuona vuonna myös Yhdysvaltain avoimet – finaalissa kaatui toinen tulevaisuuden tähtipelaaja, Venus Williams. Ainoa Grand Slam jota Hingis ei vuonna 1997 kyennyt valloittamaan, oli Roland Garros jonka loppuottelussa hän joutui taipumaan Kroatian Iva Majolille.
1998
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavana vuonna Hingis voitti kaikki neljä Grand Slam -nelinpelititteliä, parinaan Australiassa Mirjana Lucic ja muissa kolmessa Jana Novotná. Hänestä tuli historian kolmas samaan aikaan kaksin- ja nelinpelissä maailman ykköseksi rankattu naispelaaja. Hingis uusi mestaruutensa Australiassa lyömällä loppuottelussa Espanjan Conchita Martínezin kahdessa erässä. US Openin finaalissa hän kärsi tappion Lindsay Davenportille. Lokakuussa Davenport päätti Hingiksen 80 viikon putken maailman ykkösenä, mutta kauden päätösturnauksen finaalissa Hingis löi Davenportin.
1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hingis aloitti kauden 1999 voittamalla Australian avoimet kolmannen kerran peräkkäin. Ranskan avoimissa hän ylsi loppuotteluun ja oli kolmen pisteen päässä otteluvoitosta Steffi Grafia vastaan, mutta taipui lopulta 6–4, 5–7, 2–6. Hingis pelasi itsensä myös US Openin finaaliin, jossa kuitenkin hävisi Serena Williamsille. Hingis voitti vuonna 1999 seitsemän turnausta ja nousi takaisin maailman ykköseksi. WTA:n mestaruusturnauksessa hän hävisi finaalin Davenportille 4–6, 2–6.
2000–2002
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hingiksen kolmen mestaruuden putki katkesi Australiassa hänen kärsiessä tappion Davenportille 1–6, 5–7. Huolimatta siitä, ettei hän voittanut yhtään Grand Slamiä vuonna 2000, yhdeksän kaksinpeliturnausvoittoa (mm. WTA:n mestaruusturnaus) pitivät hänet rankinglistan ykkösenä.
Viidennessä peräkkäisessä Australian avointen finaalissaan Hingis hävisi Jennifer Capriatille 3–6, 4–6. Hingis päätti valmennussuhteensa äitinsä kanssa joksikin aikaa, mutta tuli toisiin aatoksiin ennen Ranskan avoimia. Lokakuussa hän meni leikkauttamaan oikean nilkkansa.
Vuoden 2002 alussa leikkauksesta toipunut Martina Hingis pelasi kuudennen kerran peräkkäin Australian avointen mestaruuskilpailujen loppuottelussa, vastustajanaan jälleen Capriati. Hingis hävisi finaalin vaikka voitti ensimmäisen erän, johti toista jo 4–0 ja sai muutaman ottelupallon. Toukokuussa 2002 hänen vasen nilkkansa oli leikkauksen tarpeessa. Operaation jälkeen Hingiksen ongelmat loukkaantumisten kanssa jatkuivat eikä hän kyennyt tavoittamaan entistä huippukuntoaan. Hänen lääkärinsä antoivat ymmärtää, että Hingis pystyisi pelaamaan ja jotkut epäilivät tappioiden johtuneen loukkaantumisten sijasta pikemminkin ns. voimatennistä pelaavien uusien nimien (Davenport, Williamsin sisarukset, Capriati) esiinmarssista.
Uran lopetus 22-vuotiaana (2002)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]22 vuoden iässä vuonna 2002 Hingis ilmoitti vetäytyvänsä ammattilaistenniksestä. Syynä olivat pitkään jatkuneet nilkkavammat sekä osaksi tästä syystä laskenut itseluottamus. Hän oli voittanut urallaan ammattilaisena 40 kaksinpeli- ja 36 nelinpeliturnausta. Hän oli ollut maailman ykköspelaaja 209 viikkoa.
Paluu (2005)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 2005 Hingis yritti paluuta Thaimaan Pattayassa käydyssä turnauksessa, mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella Saksan Marlene Weingärtnerille. Tämän jälkeen hän ilmoitti, ettei enää suunnitellut uutta paluuta.
Heinäkuussa Hingis palasi uusin voimin, pelaten kaksin-, nelin- ja sekanelinpelejä World Team Tennis -sarjassa Yhdysvalloissa. 18 voitolla ja vain yhdellä tappiolla hän johdatti New York Sportimesin mestaruuteen ja tuli samalla nimetyksi MVP:ksi (Most Valuable Player – arvokkain pelaaja). Hän kukisti kesällä kaksi sadan parhaan joukkoon rankattua pelaajaa. Näiden lupaavien tulosten myötä ilmaan heitettiin uusia epäilyjä siitä, josko Hingis sittenkin suunnittelisi paluuta WTA-kiertueelle.
»Olin onneton loukkaantumisten katkaistua tennisurani aikaisessa vaiheessa. Olen nauttinut ajastani kentän ulkopuolella, se on antanut minulle mahdollisuuden nähdä elämää uudelta kantilta. Kaipaan kuitenkin tennistä ja huipputasolla kilpailemisen haasteita. Haluan kokeilla, pystynkö pysymään terveenä ja kilpailla tasaväkisesti tämän päivän huippuja vastaan.»
Vuoden 2006 alussa Hingis teki paluunsa WTA-kiertueelle Gold Coastin turnauksessa Australiassa. Ensimmäisellä kierroksella hän kukisti Venezuelan Maria Vento-Kabchin, toisella kierroksella Tšekin Klara Koukalovan ja kolmannella Espanjan Nuria Llagostera Vivesin – kaikki maailmanlistan 70 parhaan joukossa. Välierissä väsynyt Hingis taipui maailmanlistan 23:nnelle, Italian Flavia Pennetalle 6–1, 6–7(2), 2–6. Seuraavalla viikolla hän osallistui Sydneyn turnaukseen, jonka avauskierroksella entinen maailmanlistan ykkönen Justine Henin-Hardenne kukisti hänet 6–3, 6–3.
Vuoden 2006 Australian avoimien avauskierroksella Hingis pelasi hyvin ja kukisti 30:nneksi sijoitetun Vera Zvonarjovan näytöstyyliin 6–1, 6–2.
Kokaiini ja uran lopetus (2007)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyllä 2007 Hingis kertoi, että häntä epäillään kokaiinin käytöstä. Hän oli antanut kokaiinia sisältäneen doping-näytteen Wimbledonin tennisturnauksessa. Samalla Hingis kertoi lopettavansa uransa vedoten myös ikäänsä ja terveysongelmiinsa.[1] Hingis ilmoitti aluksi ettei jaksa taistella asiasta, mutta myöhemmin hän palkkasi urheiluoikeuteen erikoistuneen asianajajan Tony Morton-Hooperin avukseen valmistelemaan oikeusjuttua Kansainvälistä tennisliittoa ITF:ää vastaan.[2] Kansainvälinen tennisliitto ITF kertoi, että Hingis menettää Wimbledonissa saavuttamansa pisteet ja runsaan 100 000 euron palkintorahat.[3] Hän sai myös kahden vuoden kilpailukiellon[4].
Paluu jälleen (2013–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hingis palasi kentille jälleen heinäkuussa 2013, kun hän osallistui Daniela Hantuchován kanssa Kaliforniassa pelattavan WTA-turnauksen nelinpeliin. Heidän tavoitteenaan olivat elo-syyskuussa pelattavat Yhdysvaltain avoimet.[5] Siellä he eivät kuitenkaan menestyneet, vaan hävisivät heti ensimmäisellä kierroksella ykkössijoitetulle parille. Maaliskuussa 2014 Hingis saavutti Sabine Lisickin kanssa turnausvoiton Miamin WTA-turnauksessa. Eastbournessa hän pääsi loppuotteluun Flavia Pennettan parina. Wimbledonissa Hingis pelasi Vera Zvonarjovan kanssa häviten avauskierroksella.[6] Yhdysvaltain avoimissa Hingis ja Pennetta selvittivät tiensä loppuotteluun, jossa he kuitenkin hävisivät venäläisparille.[7]
Grand Slamit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitot (5)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Turnaus | Vastustaja | Tulos |
1997 | Australian avoimet | Mary Pierce | 6–2, 6–2 |
1997 | Wimbledon | Jana Novotná | 2–6, 6–3, 6–3 |
1997 | Yhdysvaltain avoimet | Venus Williams | 6–0, 6–4 |
1998 | Australian avoimet | Conchita Martínez | 6–3, 6–3 |
1999 | Australian avoimet | Amélie Mauresmo | 6–2, 6–3 |
Loppuottelutappiot (7)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Turnaus | Vastustaja | Tulos |
1997 | Ranskan avoimet | Iva Majoli | 6–4, 6–2 |
1998 | Yhdysvaltain avoimet | Lindsay Davenport | 6–3, 7–5 |
1999 | Ranskan avoimet | Steffi Graf | 4–6, 7–5, 6–2 |
1999 | Yhdysvaltain avoimet | Serena Williams | 6–3, 7–6 |
2000 | Australian avoimet | Lindsay Davenport | 6–1, 7–5 |
2001 | Australian avoimet | Jennifer Capriati | 6–4, 6–3 |
2002 | Australian avoimet | Jennifer Capriati | 4–6, 7–6, 6–2 |
Menestys vuosittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turnaus | 2002 | 2001 | 2000 | 1999 | 1998 | 1997 | 1996 | 1995 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Australian avoimet | loppuott. | loppuott. | loppuott. | W | W | W | puoliväl. | 2. kierr. |
Ranskan avoimet | - | välierä | välierä | loppuott. | välierä | loppuott. | 3. kierr. | 3. kierr. |
Wimbledon | - | 1. kierr. | puoliväl. | 1. kerr. | välierä | V | 4. kierr | 1. kierr. |
Yhdysvaltain avoimet | 4. kierr. | välierä | välierä | loppuott. | loppuott. | V | välierä | 4. kierr. |
Turnausvoitot | 2 | 3 | 9 | 7 | 5 | 12 | 2 | 0 |
Voitot-tappiot | 34–10 | 60–15 | 77–10 | 71–13 | 67–13 | 75–5 | 51–16 | 22–13 |
Vuoden loppuranking | 10 | 4 | 1 | 1 | 2 | 1 | 4 | 16 |
WTA-turnausvoitot, kaksinpelit (40)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohje |
Grand Slam (5) |
WTA-mestaruusturnaus (2) |
I-tason turnaus (15) |
WTA-kiertue (18) |
# | pvm | Turnaus | Kenttä | Vastustaja | Tulos |
1. | 13. lokakuuta 1996 | Filderstadt, Saksa | matto | Anke Huber (Saksa) | 6–2 3–6 6–3 |
2. | 10. marraskuuta 1996 | Oakland, Yhdysvallat | matto | Monica Seles (Yhdysvallat) | 6–2 6–0 |
3. | 12. tammikuuta 1997 | Sydney, Australia | kova | Jennifer Capriati (Yhdysvallat) | 6–1 5–7 6–1 |
4. | 26. tammikuuta 1997 | Australian avoimet, Melbourne, Australia | kova | Mary Pierce (Ranska) | 6–2 6–2 |
5. | 2. helmikuuta 1997 | Toray Pan Pacific Open, Tokio , Japani | matto | Steffi Graf (Saksa) | luovutus (loukkaantuminen) |
6. | 16. helmikuuta 1997 | Open Gaz de Ranska, Pariisi, Ranska | kova | Anke Huber (Saksa) | 6–3 3–6 6–3 |
7. | 30. maaliskuuta 1997 | Key Biscayne, Yhdysvallat | kova | Monica Seles (Yhdysvallat) | 6–2 6–1 |
8. | 6. huhtikuuta 1997 | Hilton Head Island, Yhdysvallat | massa | Monica Seles (Yhdysvallat) | 3–6 6–3 7–6 |
9. | 6. heinäkuuta 1997 | Wimbledon, Englanti | ruoho | Jana Novotná (Tšekki) | 2–6 6–3 6–3 |
10. | 27. heinäkuuta 1997 | Stanford, Yhdysvallat | kova | Conchita Martínez (Espanja) | 6–0 6–2 |
11. | 3. elokuuta 1997 | San Diego, Yhdysvallat | kova | Monica Seles (Yhdysvallat) | 7–6 6–4 |
12. | 7. syyskuuta 1997 | Yhdysvaltain avoimet, New York, Yhdysvallat | kova | Venus Williams (Yhdysvallat) | 6–0 6–4 |
13. | 12. lokakuuta 1997 | Filderstadt, Saksa | matto | Lisa Raymond (Yhdysvallat) | 6–2 6–4 |
14. | 16. marraskuuta 1997 | Philadelphia, Yhdysvallat | matto | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 7–5 6–7 7–6 |
15. | 1. helmikuuta 1998 | Australian avoimet, Melbourne, Australia | kova | Conchita Martínez (Espanja) | 6–3 6–3 |
16. | 15. maaliskuuta 1998 | Indian Wells, Yhdysvallat | kova | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 6–3 6–4 |
17. | 4. toukokuuta 1998 | Hampuri, Saksa | massa | Jana Novotná (Tšekki) | 6–3 7–5 |
18. | 17. toukokuuta 1998 | Rooma, Italia | massa | Venus Williams (Yhdysvallat) | 6–3 2–6 6–3 |
19. | 22. marraskuuta 1998 | WTA:n mestaruusturnaus, New York, Yhdysvallat | kova | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 7–5 4–6 6–4 6–2 |
20. | 31. tammikuuta 1999 | Australian avoimet, Melbourne, Australia | kova | Amelie Mauresmo (Ranska) | 6–2 6–3 |
21. | 7. helmikuuta 1999 | Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani | matto | Amanda Coetzer (Etelä-Afrikka) | 6–2 6–1 |
22. | 4. huhtikuuta 1999 | Hilton Head Island, Yhdysvallat | massa | Anna Kurnikova (Venäjä) | 6–4 6–3 |
23. | 16. toukokuuta 1999 | Berliini, Saksa | massa | Julie Halard-Decugis (Ranska) | 6–0 6–1 |
24. | 8. elokuuta 1999 | San Diego, Yhdysvallat | kova | Venus Williams (Yhdysvallat) | 6–4 6–0 |
25. | 22. elokuuta 1999 | Toronto, Kanada | kova | Monica Seles (Yhdysvallat) | 6–4 6–4 |
26. | 10. lokakuuta 1999 | Filderstadt, Saksa | matto | Mary Pierce (Ranska) | 6–4 6–1 |
27. | 6. helmikuuta 2000 | Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani | matto | Sandrine Testud (Ranska) | 6–3 7–5 |
28. | 2. huhtikuuta 2000 | Key Biscayne, Yhdysvallat | kova | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 6–3 6–2 |
29. | 7. toukokuuta 2000 | Hampuri, Saksa | massa | Aranxta Sanchez-Vicario (Espanja) | 6–3 6–3 |
30. | 25. kesäkuuta 2000 | s'Hertogenbosch, Hollanti | ruoho | Ruxandra Dragomir (Romania) | 6–2 3–0 luov. |
31. | 20. elokuuta 2000 | Montreal, Kanada | kova | Serena Williams (Yhdysvallat) | 0–6 6–3 3–0 luov. |
32. | 8. lokakuuta 2000 | Filderstadt, Saksa | matto | Kim Clijsters (Belgia) | 6–0 6–3 |
33. | 15. lokakuuta 2000 | Zürich, Sveitsi | kova | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 6–4 4–6 7–5 |
34. | 29. lokakuuta 2000 | Moskova, Venäjä | matto | Anna Kurnikova (Venäjä) | 6–3 6–1 |
35. | 19. marraskuuta 2000 | WTA:n mestaruusturnaus, New York, Yhdysvallat | matto | Monica Seles (Yhdysvallat) | 6–7 6–4 6–4 |
36. | 8. tammikuuta 2001 | Sydney, Australia | kova | Lindsay Davenport (Yhdysvallat) | 6–3 4–6 7–5 |
37. | 18. helmikuuta 2001 | Doha, Qatar | kova | Sandrine Testud (Ranska) | 6–3 6–2 |
38. | 25. helmikuuta 2001 | Dubai, Arabiemiraatit | kova | Nathalie Tauziat (Ranska) | 6–4 6–4 |
39. | 13. tammikuuta 2002 | Sydney, Australia | kova | Meghann Shaughnessy (Yhdysvallat) | 6–2 6–3 |
40. | 3. helmikuuta 2002 | Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani | matto | Monica Seles (Yhdysvallat) | 7–6 4–6 6–3 |
41. | 21. toukokuuta 2006 | Rooma, Italia | massa | Dinara Safina (Venäjä) | 6–2 7–5 |
42. | 24. syyskuuta 2006 | Kalkutta, Intia | matto | Olga Putškova (Venäjä) | 6–0 6–4 |
43. | 4. helmikuuta 2007 | Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani | matto | Ana Ivanović (Venäjä) | 6–4 6–2 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hingis lopettaa uransa dopingsyytösten pyörteissä 1.11.2007. Iltalehti. Arkistoitu 4.12.2007. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Simola, Leenastiina: Hingis sittenkin oikeuteen 4.11.2007. Iltalehti. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Helsingin Sanomat 5.1.2008.
- ↑ Hingis banned after positive test 4.1.2008. CNN. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Entinen maailman ykkönen teki jo toisen paluun - kaksinpeli ei kiinnosta Yle Urheilu. Viitattu 1.8.2013.
- ↑ Martina Hingis wtatennis.com. Viitattu 7.9.2014.
- ↑ Hingis jäi ilman titteliä US Openin nelinpelissä iltasanomat.fi. Arkistoitu 7.9.2014. Viitattu 7.9.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martina Hingis WTA:n sivuilla (englanniksi)