Laskiaispulla

Laskiaispulla on pulla, joka on nykyään täytetty kermavaahdolla ja joko mantelimassalla tai hillolla.^[1] Se on muunnelma saksalaisesta Heißweckesta. 1700-luvulta olevan ruotsalaisen reseptin mukaan (nykymaun mukaan vain vähän) makeassa laskiaispullassa ei ollut täytettä ja se tarjoiltiin lämpimässä maidossa syvällä lautasella. Näin se syötiin usein Suomessakin maaseudulla vielä 1950-luvulla. ^[2]

Mantelimassaa pullaan lisättiin 1800-luvun lopussa. Konditoriat lisäsivät kermavaahtoa vasta 1900-luvulla. Laskiaispullia on tarjoiltu lämpimässä maidossa jo 1700-luvulla vuoden ajasta riippumatta jälkiruokana rikkaille. Pulla leivottiin hienoista valkoisista vehnäjauhoista, joihin vain varakkailla oli varaa.^[3] Mausteina käytettiin siihen aikaan joskus vähän suolaa (nykymaun mukaan vain vähän) makean pullan vastapainoksi ja joillakin Ruotsin alueilla kanelia.^lähde?

Laskiaispullat levisivät Suomeen vasta 1900-luvun alkupuoliskolla ja alun perin vain ruotsinkielisten rannikkoseuduille. Pulavuosina mantelimassa on korvattu usein hillolla sen vaikean saatavuuden ja korkean hinnan vuoksi, mutta ruotsinkielisissä suomalaisissa perheissä mantelimassa on edelleen tavallisempi. Ruotsissa täytteenä on aina mantelimassaa, mutta hilloversioita syödään Suomen lisäksi usein myös Norjassa ja Tanskassa.^[4]

Suomessa suurin osa laskiaispullista myydään hillon kera. Mantelitäytettä suositaan vain hyvin tarkasti rajautuneella alueella Vaasan rannikolla, jossa ruotsinkieliset kunnat Vöyri, Uusikaarlepyy, Mustasaari, Närpiö, Maalahti ja Korsnäs muodostavat mantelin vyöhykkeen.^[5]

Laskiaispulla on perinneleivos, ja sitä syödään laskiaisena, kuten myös hernekeittoa.^[6]

Ruotsissa laskiaispullan nimi on semla. Virossa tunnetaan se nimellä vastlakukkel.^[7] Suomenruotsiksi sanotaan fastlagsbulle^[8][9].