Kristillinen draama
| Osa artikkelisarjaa: |
| Kristillinen kulttuuri |
|---|
 |
Kristillinen draama on kristillisen kirjallisuuden ja draaman tyylilaji, jonka teokset perustuvat kristinuskon teemoihin ja maailmankatsomukseen. Kristillisen draaman käsikirjoituksissa esitetään yleensä Raamatussa esiintyviä tarinoita tai kuvataan Jumalan suhdetta ihmiskuntaan.[1]
Kristillisen draaman sisällöt voivat esittää Raamatussa esitettyä kristillistä maailmankuvaa tai muusta kristinuskon sisällöstä johdettuja teemoja, jotka on esitetty näytelmän muodossa. Kristilliselle draamalle tyypillisiä teemoja voivat olla esimerkiksi kärsimys, usko, hengellinen matka, pelastus, rakkaus ja anteeksianto sekä Jumalan sanoma.[1]
Draaman ja teatterin paradigmoja voidaan soveltaa myös teologian ymmärtämiseksi. Käytäntöjä on sovellettu esimerkiksi jumalanpalvelustyössä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Draama Raamatussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristillisen draaman esitetään syntyneen synteesinä Raamatun syntyhistoriallisista juurista sekä valistuksen klasissista näkökulmista, jotka vaikuttivat Uuteen testamenttiin ja varhaiskristilliseen aikakauteen. Raamatussa lähimpänä draamallista kirjallisuutta edustaa Jobin kirja, jossa on selvä esipuhe, puhujaroolit ja ironinen rakenne. Raamatun draamallista henkeä edustavat myös psalmit, vaikka niiden rakenne ei olekaan draamasta.[3]
Raamatusta välittynyt käsitys Jumalasta ihmisen olemassaolon ja merkityksen yhteenkutojana välittyi Uuden testamentin alkuaikoina erityisesti Paavalin palvelutyössä. Paavali kuvasi Jumalan ja ihmiskunnan välistä vuoropuhelua draaman keinoin, jonka taustalla oli käsitys Jeesuksesta messiaana ja ruumiillistuneena Jumalana.[3]
Jumalanpalvelusten draama
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeesuksen elämästä tuli uusi perusta kristinuskon kerronnalle ja dramatisoinnille. Sekä varhaiskristillisessä liturgiassa että myöhemmin keskiajalla lisääntyneessä kristillisessä draamassa Jeesuksen elämää esitettiin ja kontekstualisoitiin tavoilla, jotka antoivat perimmäisen merkityksen erilaisista taustoista, kulttuureista ja lähtökohdista tulevien ihmisten jokapäiväisille kokemuksille.[3]
Kristillisten jumalanpalvelusten perusluonteessa on pohjimmiltaan draamallinen luonne. Ihmisten syntisyyden ja Jumalan pyhyyden välinen dramaattinen jänne ratkeaa ristintyössä, mikä johtaa kiitoksen ja ylistyksen esittämiseen.[2]
Modernin draaman kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksi suurimmista vaikuttajista varhaisen protestanttisen eetoksen taustalla oli saarnaaja George Whitefield, jota elämäkertakirjoittaja Henry Stout on kutsunut "jumalalliseksi dramaturgiksi". Stout kuvaili Whitefieldin sisällyttäneen saarnoihin sekä teatterin ettäm draaman. Tämä ominaisuus jäi perinnöksi amerikkalaiseen uskontoon, mikä näkyi leirikokouksissa sekä Charles Finneyn palvelutyössä. Myös Jonathan Edwardsin saarnoja on kuvattu dramaattisiksi.[2]
Jumalanpalveluksen dramaattinen jännite sekä henkilökohtaisten todistuspuheenvuorojen draamallinen jännite on ollut tunnusomaista evankelioimiselle ja evankelikalismille.[2]
Nykyaikainen draama
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinaiset draamat tulivat kirkkojen työhön 1900-luvun alussa. Draama syntyi Britannassa kristittyjen kirjailijoiden ja käsikirjoittajien, kuten E. Martin Brownin, T. S. Elliotin ja Christopher Fryn ansiosta. Yhdysvalloisaa kristillinen draama syntyi harrastajateattereissa ja protestanttisten kirkkojen halusta vaikuttaa kulttuuriin ja kulttuurikysymyksiin.[2]
Draama otettiin kirkkojen toimintaan mukaan eräänlaisena tavoittamismutoona, kuten lapsille suunnattuna opetuksena tai yleisinä "kylpytakki-draamoina", joissa kuvataan raamatullisia tarinoita, erityisesti Jeesuksen syntymäjuhlaa adventin ja Joulun aikana. 1970-luvulla kristillisten korkeakoulujen teatteriosastojen, seurakuntien draamatyön ja laatu sekä kristillisten teatteriryhmen määrä ja resurssit lisääntyivät huomattavasti. 1900-luvun loppuun mennessä draamat ja näytelmät olivat yleisiä kaikentyyppisten seurakuntien ja kirkkokuntien toiminnassa.[2]
2000-luvulla kristillisessä draamassa on yleistynyt videotallenteiden ja digitaalisen tekniikan hyödyntäminen kirkollisen työn tukena.[2]
Draamateknologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Digitaalista teknologiaa ryhdyttiin hyödyntämään seurakuntien työssä 2000-luvun alussa. Draamanäytelmiä talennettiin usein tilaisuuksissa ja verkkosivuilla käytettäväksi. Uusi teknologia on mahdollistanut monipaikkaisen toiminnan ja laadun kehittymisen. Digitaalista teknologiaa on hyödynnetty myös seurakuntien videoilmoituksissa, jossa draaman keinot ovat lisänneet tarkkaavaisuutta.[2]
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kritiikki draaman käyttöä kohtaan esiintyy yleensä siihen, mikäli teatterillisuuden ja dramaattisuuden koetaan olevan huomion keskipiste varsinaisen sisällön sijasta. Kritiikki draamaa kohtaan on esitetty viihteellisyyden tai spektaakkelinomaisuuden kritiiikkinä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Explanations: Christian Drama Study Smarter. Viitattu 16.10.2024.
- ↑ a b c d e f g h i Johnson, Todd E.: Drama, s. 1638–1639. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
- ↑ a b c The Encyclopedia of Christian Literature, s. 32–33. Scarecrow Press, Inc., 2010. ISBN 978-0-8108-6987-5