Kreivi Olaf

Kreivi Olaf on amerikkalaisen Lemony Snicketin kirjoittaman lastenkirjasarja Surkeiden sattumusten sarjan antagonisti. Sarjassa Olaf on palkintoja voittanut näyttelijä^[1] ja hänen tiedetään suorittaneen monia rikoksia V.P.K.:n tulipalon sytyttäneellä puolella ennen sarjan alkua.^[2][3] Olafilla on yhdistyneet kulmakarvat, vinkuva ääni ja kiiluvat silmät.^[4][5][6] Hänet tunnistetaan usein siitä, että hänen vasempaan nilkkaansa on tatuoitu VPK:n tunnusmerkki.^[4]

Baudelairen orpojen Violetin, Klausin ja Sunnyn vanhempien Beatricen ja Bertrandin kuoltua kreivi Olaf ryhtyy orpojen huoltajaksi kuvitellen saavansa näin lasten perinnön itselleen. Kun herra Poe ottaa laillisesti lapset pois kreivi Olafin huostasta ^[7] Olaf yrittää lukuisten valeasujen avulla saada lasten huoltajuuden itselleen. Hän murhaa siinä sivussa Gustav Sebaldin, Montgomery Montgomeryn, Josefiina Vihellyksen ja Jacques Snicketin. Hän myös yrittää murhata Charlesin.

Kreivi Olafiksi Päivän pilkunviilaaja -juorulehdessä virheellisesti luullun Jacquesin kuoltua poliisien etsinnät kääntyvät Olafista Baudelaireihin, joita syytetään Jacquesin kuolemasta. Uuden immuniteetinsa turvin Olaf polttaa maan tasalle niin Salojen sairaalan kuin Tivoli Tiritombankin ilman seurauksia. Kun hän Baudelairien avulla polttaa Hotelli Ratkaisun maan tasalle, heidät pakotetaan pakenemaan yhdessä^[8] mereen, josta he haaksirikkoutuvat saarelle.

Saarella Olaf yrittää alkaa hallita saarta uhkailemalla saarelaisia medusan mycelium -myrkkykasvilla, mutta saaren fasilitaattori Ishmael harppuunoi sen pois Olafilta. Olaf elää tarpeeksi kauan auttaakseen Kit Snicketiä saattamaan vauvan maailmaan. Baudelairet viittaavat tapahtumaan hänen elämänsä ainoana hyvänä tekona.^[1]

Elokuvassa Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja kreivi Olafia esitti näyttelijä Jim Carrey. Elokuvan kommenttiraidalla Handler sanoi, että Carreyn olemus sopi Olafille täydellisesti.

Kreivi Olafin rikolliseen nuoruuteen viitataan muutamia kertoja läpi sarjan, eniten kuitenkin kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography, jossa on Sally Sebaldin kirjoittama kirje, jossa on kuva nuoresta pojasta. Pojan on tarkoitus esittää nuorta Rölfiä Sallyn veljen ohjaamassa Zombiet lumessa -elokuvassa. Sally sanoo epäilevänsä, että pojan nimi on kreivi Omar – monet erehtyvät kutsumaan Olafia Omariksi läpi sarjan^[9].

Kirjassa Ankea alku kreivi Olaf sanoo rakastaneensa vadelmia lapsena^[10]. Violet huomaa, ettei pysty kuvittelemaan Olafia lapsena – kaikki hänen piirteensä tuntuvat sopivan vain aikuiselle.

Kirjassa Omituinen opinahjo Duncan ja Isadora Quagmire mainitsevat lukeneensa lehdistä, että Olafin ominaisuuksia vastaava mies kuristi piispan ja pakeni vankilasta kymmenessä minuutissa ja heitti lesken alas kalliolta. Baudelairet myöntävät sen kuulostavan aivan Olafilta ja uskovat, että juuri häntä artikkeleissa tarkoitetaan.

Tihutöiden tivolissa Olaf sanoo näyttelijänuransa alkaneen, kun "nuori ohjaaja" (Gustav Sebald) löysi hänet. Se johtui siitä, että hän oli "koulun komein poika".^[11] Se tekisi elokuvasta hyvin vanhan, koska kreivi Olaf itse Stefanoksi naamioituneena katsoo elokuvan elokuvateatterissa Baudelairen orpojen ja Monty-sedän kanssa.

Luikurin liu'ussa valkokasvoiset naiset vihjaavat, että Olaf saattoi olla vastuussa tulipalosta, joka vei heidän talonsa, yhden heidän sisaruksensa ja luultavasti myös heidän vanhempansa.

Kirjassa Synkkä syöveri kreivi Olaf mainitsee nähneensä Fionan vastasyntyneenä. Se tarkoittaisi sitä, että hän näki Fionan viisitoista vuotta sitten. Hän jatkaa sanomalla yrittäneensä heittää nastoja tytön kehtoon nähdessään hänet.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla vihjataan voimakkaasti, että Olaf poltti Rehti Ratkaisun lapsuuden kodin maan tasalle ja murhasi melkein hänen koko perheensä.

Toinen salaperäinen viittaus kreivi Olafin lapsuuteen mainitaan kirjassa Ratkaisun rajoilla. Luvussa yksi Kit mainitsee, että pystyi salakuljettamaan yhden laatikollisen myrkkynuolia Baudelairien vanhemmille ennen, kuin Esmé Kurjimo sai hänet kiinni. Myöhemmin kirjassa Baudelaireja ja Rehti Ratkaisua uhkaillessaan hän käskee Baudelaireja kysymään Rehdiltä, mitä sinä iltana teatterissa tapahtui, viitaten että Baudelairen vanhemmat, Rehti ja Snicketit olivat paikalla jostain tietystä syystä. Vihdoin, luvussa kaksitoista, Olaf paljastaa myrkkynuolien olleen syy hänen omien vanhempiensa kuolemaan. Hän myös viittaa, että Baudelairen vanhemmat olisivat saattaneet murhata hänen vanhempansa. Se selittäisi hänen vihamielisyytensä Baudelaireja kohtaan.

Kirjassa The Beatrice Letters nuori Snicket kirjoittaa Beatricelle jostain, jonka hän merkitsee 'O:ksi': "The only other student in [Code Class] that I know is O., who is nothing but an annoyance. As I write this he is filling his notebook with anagrams of obscene words. I'm tempted to tell him there is no such thing as 'a wet viper perm but after the incident with the bottle of ink and the root beer float, I think its better to spend my time inside 'My Silence Knot' whenever that nitwit raises his ugly, one-eyebrowed head." ja "The brightest star cannot shine through a cloud of dark smoke, and O is the darkest of clouds I have seen in our skies. One day the world will know of his treachery and deceit, of his crimes and hygiene, but that's far too late for us."

Läpi sarjan vihjataan, että Olafilla oli jotain tekemistä VPK:n jakaneen skisman kanssa. Tätä vihjataan eniten Unauthorized Autobiography -kirjassa kirjeessä, jonka Jacques Snicket kirjoitti Jerome Kurjimolle. Kirje selitti, että O:ksi viitattu henkilö oli käyttäytynyt niin väkivaltaisesti, että hänen tekonsa saivat järjestön jakautumaan kahtia. Koska järjestön jäsenet käyttävät usein toisistaan puhuessaan nimien ensimmäistä kirjainta, 'O':n ajatellaan yleensä tarkoittavan Olafia. Monet jäsenet, kuten kapteeni Vastakarva, käyttävät usein Olafin nimeä heti skisman palot aloittaneen puolen julmuudesta. Tämä vihjaa, että Olafilla olisi skismassa enemmän osuutta kuin muilla kelmeillä.

Olaf oli mukana järjestössä monia vuosia ja tietää monia, ellei kaikkia, järjestön salaisuuksia, joita Baudelairen lapset yrittävät selvittää. Hän on myös vastuussa monista tulipaloista ja kuolemista, kuten Lemony Snicket on itsekin sanonut, ja on suunnitellut hankkivansa jokaisen jäsenen omaisuuden itselleen kostonjanoisena.

Viimeisessä kirjassa vihjaillaan voimakkaasti, että Olaf oli joskus rakastanut Kit Snicketiä, Lemonyn siskoa, ja sanoneensa, että suutelisi häntä viimeisen kerran ennen heidän kuolemiaan.

Sarjan alussa Baudelairen orvot lähetetään asumaan kreivi Olafin luokse, koska hän on heidän maantieteellisesti lähin omaisensa, salaperäisen tulipalon tuhottua heidän kotinsa ja tapettua heidän vanhempansa. Baudelairet epäilivät pitkään, että Olaf oli syyllinen paloon. Kun he vihdoin uhkailivat miestä ja syyttivät häntä tuhopoltosta, Olaf ei vaikuttanut yllättyneeltä ja sanoi vain: "Niinkö te luulette?" Ei tiedetä, onko se kieltävä vai myöntävä vastaus, vai jotain muuta.

Olaf oli näyttelijä ja hänellä oli kokonainen ryhmä yhtä julmia apulaisia, joihin Olaf viittaa teatteriseurueena. Hän kirjoitti itse näytelmänsä salanimen "Al Funcoot" takana.

Olafin luona olonsa aikana Baudelairet huomasivat pian, että Olaf oli lyhytpinnainen ja väkivaltainen mies. Olaf antoi heille vain yhden likaisen huoneen ja pakotti heidät tekemään vaikeita kotitöitä sillä välin kun hän itse suunnitteli juonia heidän omaisuutensa menoksi. Olaf löi Klausia kerran niin kovaa, että siitä jäi suuri mustelma hänen kasvoihinsa muutamiksi päiviksi - hän teki niin, koska Klaus sanoi hänelle vastaan. Lisäksi hän roikotti Sunnya vastaansanomisesta, kun lapset olivat tehneet puttanesca-pastaa paahtopaistin sijasta^[12].

Myöhemmin Olaf laittoi lapset osallistumaan näytelmään, jossa Violet esitti Olafin hahmon kanssa naimisiin menevää naista. Lapset saivat tietää, että Olaf käytti näytelmää valheellisesti niin, että avioliitto oli todella sitova ja hänellä oli laillinen osuus Baudelairien omaisuudesta. Saadakseen lapset osallistumaan juoneen Olaf sieppasi Sunnyn, sitoi hänet ja laittoi hänet tornin ulkopuolella riippuvaan lintuhäkkiin. Hän uhkasi tappaa tytön, jolleivät lapset suostuisi näytelmään.

Juoni meni vikaan, kun Violet huijasi Olafia allekirjoittamalla paperin vasemmalla kädellään oikean sijaan. Olaf paljastui rikolliseksi ja hän pakeni, mutta lupasi ennen sitä Violetille, että saisi kätensä heidän omaisuuteensa hinnalla millä hyvänsä, ja sen jälkeen hän murhaisi hänet ja hänen sisaruksensa paljailla käsillä. Lapset lähetettiin toisen huoltajan luo ja Olaf seurasi heitä.

Sarjan edetessä Olafin juonista tulee yhä vaarallisempia ja murhanhimoisempia. Monet niistä vaativat lasten huoltajien henget, kuten Monty-sedän ja Josefiina-tädin. Hänen juonensa olivat usein monimutkaisia ja monet aikaisimmista sisälsivät sen, että hän saisi orpojen huoltajuuden itselleen saadakseen omaisuuden. Myöhemmissä kirjoissa hän vain suunnittelee sieppaavansa yhden lapsen, murhaavansa toiset ja sitten käyttävänsä sieppaamaansaa uhkaillakseen herra Poea antamaan omaisuuden hänelle. Taktiikasta huolimatta Olafin juonet epäonnistuvat aina.

Jokaisessa kirjassa toisesta kahdeksanteen Olafilla on aina uusi valeasu, ja hän työskentelee lähellä lasten uusia huoltajia, ja yleensä murhaa monia ihmisiä. Yksi tai kaksi hänen apulaisistaan, myös valeasuissa, auttaa Olafia hänen juonissaan. Seuraavassa on lista hänen valeasuistaan:

• Al Funcoot - Auvoisan avioliiton kirjoittaja, anagrammi Count Olafista.
• Stefano - Apulaisherpetologi, jolla oli pitkä parta, kalju pää eikä kulmakarvoja.
• Kapteeni Kelmi - Merimies, jolla oli silmälappu ja puujalka.
• Shirley T. Sinoit-Pécer - Optikon naisellinen vastaanottoapulainen, T. Sinoit-Pécer on takaperin "receptionist", vastaanottoapulainen.
• Valmentaja Tsingis - Verkkapukuinen liikunnanopettaja, jolla oli kulmakarvat peittävä turbaani ja kalliilta näyttävät, tatuoinnin peittävät juoksukengät.
• Gunther - Huutokauppaaja, joka väittää tulevansa toisesta maasta, jotta ihmiset uskoisivat, ettei hän puhu kunnollista englantia. Sanoo jatkuvasti "please", jokaisen lauseen jälkeen ja keskellä. Hänellä on ratsastussaappaat, jotka peittävät hänen tatuointinsa, ja monokkeli, joka vääristää hänen kulmakarvansa.
• Etsivä Dupin - "Kuuluisa" etsivä, jolla on pakkomielle siitä, mikä on siistiä. Näihin kuuluvat naurettavan suuret aurinkolasit ja vihreät muovikengät.
• Matatias - Salojen sairaalan uusi henkilöstöosaston ohjaaja.
• Kit Snicket - Kirjassa Loppu kreivi Olaf naamioitui raskaana olevaksi Kit Snicketiksi ja käytti medusan myceliumia sisältävää kypärää paitansa alta, jotta hänen vatsansa näyttäisi suurelta. Saarelaiset eivät kuitenkaan usko hetkeäkään, että Olaf olisi oikeasti Kit Snicket.

Koska Olaf murhaa seitsemännen kirjan lopussa Jacques Snicketin, jota luultiin häneksi, hänen ei tarvitse enää käyttää valepukuja. Lisäksi Päivän pilkunviilaaja -juorulehti julkaisi artikkeleja, joissa kerrottiin, että rikosten takana oli kreivi Omar. Tämän jälkeen Olaf pystyi jopa käyttää omaa nimeään, koska kaikki uskoivat kelmin olevan nimeltään Omar.

Vaikka hänen valeasujen tarpeensa olikin hyvin pieni, hän käytti niin Painajaisten parantolassa päästäkseen alueelle. Kahdeksas kirja myös alkaa Olafin avoimella pakkomielteellä tulelle hänen polttaessaan Salojen sairaalan ja sen jälkeen yhdeksännessä kirjassa Tivoli Tiritomban.

Vihdoin, kolmannentoista kirjan lopussa, Baudelairet syyttävät Olafia heidän orpoutumisestaan. Kreivi Olaf kysyy heiltä taas, luulevatko he tosiaan niin, ja Sunny vastaa hänelle kylmästi: "Me tiedämme sen." Olaf vastaa vain, etteivät orvot tiedä mitään. Mitä kreivi Olaf vastauksellaan sitten tarkoittikin, ei koskaan ole saatu selville, ja kysymykset siitä, kuka oli vastuussa Baudelairen vanhempien kuolemasta jää vastaamattomaksi.

Kun aiemmissa kirjoissa Olaf näytti haluavan vain Baudelairien omaisuuden, myöhemmin paljastuu, että hän himoitsi myös Quagmirejen safiireja, Snicket-kansiota ja sokerikkoa, vaikkakin hän vaikuttaa koko sarjan ajan olevan kiinnostuneempi Baudelaireista kuin muista aarteista. Kymmenennessä kirjassa Olaf myös kehittää suunnitelmia hankkia itselleen monien muiden sellaisten ihmisten omaisuuksia, joiden vanhemmat ovat VPK:n jäseniä, polttamalla heidän talonsa ja tappamalla heidän vanhempansa. Sen jälkeen Olaf yrittää saada lapset uusiksi apureikseen - tai oikeammin vangeikseen - jotta he voisivat auttaa häntä tuhoamaan sen, mitä VPK:sta on jäljellä. Kymmenes kirja osoittaa myös, ettei Olaf enää käytä monimutkaisia suunnitelmia omaisuuden kavaltaakseen, vaan yrittää vain siepata lapset.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla Olaf osoittaa vihdoin epäröinnin merkkejä rikoksissa ja murhissa. Osassa hän oli murhaamaisillaan yhden Ratkaisun kolmosista, kun Baudelairet anoivat häntä lopettamaan ja olemaan jalo ihminen. Olaf kuiskasi: "Mitä muuta voin tehdä?" Tämä antoi merkin siitä, ettei Olaf välttämättä ollut kokonaan paha, mutta hän tunsi, ettei voinut enää lopettaa ja oli mennyt jo liian kauas jaloudesta. Hän pääsee pakoon palavasta Hotelli Ratkaisusta veneellä Baudelairien kanssa.

Lopussa Perjantai-niminen saarelainen hylkäsi Olafin hänen epäystävällisen käytöksensä ja sen vuoksi, että hän nimesi saaren "Olaf-maaksi". Raskaana olleen Kit Snicketin haaksirikkouduttua saarelle myrskyssä Olaf yritti naamioida itsensä häneksi. Hänen valeasunsa ei kuitenkaan huijannut ketään.

Olaf on viimeisessä kirjassa luonteeltaan erilainen kuin muissa kirjoissa, sillä hän on masentuneempi ja arempi. Tämä saattaa johtua siitä, että mikään hänen aiemmista tempuistaan ei toimi saarelaisiin. Silloin Olaf tajuaa, ettei saarella todella ole hänelle tilaa. Olaf näyttää myös tuntevan myötätuntoa lapsia kohtaan, kun hän sanoo, että maailma on epäreilu ja onneton paikka.

Myöhemmin saarelaisten johtaja Ishmael osuu Olafiin harppuunallaan. Hän onnistuu osumaan Olafiin kuolettavasti, mutta hänellä ollut medusan mycelium -myrkkysienikypärä rikkoutuu ja sen kuolettavat itiöt vapautuvat ilmaan, jolloin se tartuttaa kaikki saarelaiset ja Olafin. Olaf alkoi nauraa ja sanoi Ishmaelin murhanneen jokaisen saarelaisen vapauttamalla sienen.

Olaf oli liian masentunut elääkseen, joten hän kieltäytyi aluksi ottamasta parantavaa, piparjuurta sisältävää omenaa. Kuitenkin kuultuaan, että Kit Snicket oli synnyttämäisillään, hän söi omenan ja vei Kitin paikkaan, jossa hän saattoi paremmin synnyttää lapsen. Violet kutsui tekoa hänen elämänsä yhdeksi hyväksi teoksi. (Olaf myös suuteli Kitiä yllättäen vihjaten näin parin menneeseen suhteeseen.)

Vaikka Olaf söikin parantavan omenan, harppuuna oli tehnyt tehtävänsä. Olaf sanoi, ettei ole koskaan pyytänyt mitään tekemäänsä anteeksi, mutta hän katsoi vanhaa tyttöystäväänsä ja lapsia surullisena ja tuskissaan. Rannalla makaava Olaf lainasi viimeisiksi sanoikseen Philip Larkinin lyhyttä runoa This Be The Verse. Sen jälkeen hän nauroi ja kuoli.

Olaf haudattiin saarelle Kitin kanssa.

Olafia on kuvailtu pitkäksi, laihaksi, huolimattomaksi ja usein likaiseksi mieheksi. Tihutöiden tivolissa Olaf mainitsee olevansa usein kymmenen päivää ilman suihkua. Hänen hygieniansa huononee kirjasarjan loppua kohden. Kuitenkin Luikurin liu'ussa Sunny hämmentyy syvästi huomatessaan, että Olaf on käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteita valekevään kunniaksi.

Kun Olaf ei ole valepuvussaan, hänestä huomaa kiiluvat silmät, vinkuvan äänen, kalpean ihon, yhdistyneet kulmakarvat ja nilkassa olevan silmätatuoinnin. Monissa valepuvuissaan Olaf yrittää yleensä peittää kaikkein tunnistettavimmat ominaisuutensa. Baudelaireja hän ei huijaa koskaan, mutta muut hahmot eivät tunnu koskaan tunnistavan häntä tarpeeksi nopeasti.

• Ankea alku (The Bad Beginning 2001)
• Käärmekammio (The Reptile Room 2001)
• Avara akkuna (The Wide Window 2003)
• Saiturin saha (The Miserable Mill 2003)
• Omituinen opinahjo (The Austere Academy 2004)
• Haamuhissi (The Ersatz Elevator 2004)
• Kelvoton kylä (The Vile Village 2004)
• Synkkä syöveri (The Grim Grotto 2006)
• Ratkaisun rajoilla (The Penultimate Peril 2006)

• Kreivi Olafin teatteriseurue
• Luettelo kirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja sivuhenkilöistä

• CountOlaf.com (Arkistoitu – Internet Archive)