Kipchoge Keino
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Kipchoge Keino 2014 | |||
Maa: Kenia | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | México 1968 | 1 500 m | |
Kultaa | München 1972 | 3 000 m esteet | |
Hopeaa | México 1968 | 5 000 m | |
Hopeaa | München 1972 | 1 500 m |
Hezakieh Kipchoge ”Kip” Keino (s. 17. tammikuuta 1940[1] Kipsano, Nandin piirikunta, Kenia) on kalenjiheimon nandi-haaraan kuuluva kestävyysjuoksija ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Keino harjoitteli juoksua 1 800 metrin korkeudessa Kenian ylängöillä.
Arvokilpailu-uransa Kip Keino aloitti vuonna 1962 Kansainyhteisön kisoissa Perthissä, Australiassa, sijoittuen yhdenneksitoista kolmen mailin matkalla. Vuoden 1964 olympialaisissa Tokiossa hän sijoittui 5 000 metrillä viidenneksi ja karsiutui niukasti 1 500 metrin loppukilpailusta.
27. elokuuta 1965 Keino paransi 3 000 metrin maailmanennätystä kuudella sekunnilla aikaan 7.39,6 kilpailtuaan ensimmäistä kertaa koko matkalla. Myöhemmin samana vuonna hän rikkoi Ron Clarken nimissä olleen 5 000 metrin maailmanennätyksen ajalla 13.24,2. Vuoden 1966 Kansainyhteisön kisoissa Kingstonissa, Jamaikalla hän voitti sekä mailin että kolmen mailin kilpailut. Seuraavissa Kansainyhteisön kisoissa Edinburghissa, Skotlannissa hän voitti 1 500 metriä ja sijoittui kolmanneksi 5 000 metrillä.
Vuoden 1968 olympiakisoissa Meksikossa Keino voitti kultaa 1 500 metrin matkalta uudella olympiaennätyksellä 3.34,9 vaikka kertoman mukaan oli joutunut juoksemaan mailin matkan stadionille myöhästyttyään linja-autosta. Hän otti myös hopeaa 5 000 metriltä vaikka kärsi sappikivistä.
Neljä vuotta myöhemmin Münchenin kisoissa Keino voitti kultaa 3 000 metrin esteissä mutta jäi 1 500 metrillä Pekka Vasalan taakse hopealle.
Kilpakenttien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1973 Kip Keino lopetti urheilu-uransa Kenian kansallissankarina. Keinon esimerkki on toiminut innoittajana monille Kenian huonoissa oloissa eläville nuorille. Nykyään Keino pitää vaimonsa Phyllisin kanssa orpokotia, Kip Keino Children's Homea, jossa elää nykyään noin 90 orpoa kenialaista lasta, joille Keino on tarjonnut mahdollisuuden menestyä elämässä ja kasvaa kunnollisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Monet Keinon orpokodin lapsista ovatkin suorittaneet yliopistotutkintoja, jotkut jopa väitelleet tohtoriksi. Vuonna 2000 Keino toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja avasi koulun, Kip Keino Schoolin, jota käy nykyään noin 300 kenialaislasta.
Keino toimi Kenian Olympiakomitean puheenjohtajana lähes 20 vuoden ajan vuoteen 2017 asti.[2]
Keino pidätettiin lokakuussa 2018 ja häntä ja eräitä muita vastaan nostettiin korruptiosyyte.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kipchoge Keinon olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 23.5.2015. Viitattu 16.9.2012. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KIPCHOGE KEINO Athletes. The International Olympic Committee (IOC). Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Karttunen, Anu: Maratonin entinen ME-mies Kenian olympiapomoksi yle.fi. 29.9.2017. Viitattu 28.10.2017.
- ↑ Mestarijuoksija Keino joutui poliisin hoiviin – saa syytteen korruptiosta. Yle 18.10.2018
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Noposen ja Voitto Raatikaisen radioselostus Münchenin estejuoksusta
- Paavo Noposen ja Voitto Raatikaisen radioselostus Münchenin 1500 metrin loppukilpailusta
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
1900: 2 500 m estejuoksu: George Orton & 4 000 m estejuoksu: John Rimmer | 1904: 2 590 m estejuoksu: Jim Lightbody | 1908: 3 200 m estejuoksu: Arthur Russell | |
3 000 m estejuoksu: 1920: Percy Hodge | 1924: Ville Ritola | 1928: Toivo Loukola | 1932: Volmari Iso-Hollo | 1936: Volmari Iso-Hollo | 1948: Tore Sjöstrand | 1952: Horace Ashenfelter | 1956: Chris Brasher | 1960: Zdzisław Krzyszkowiak | 1964: Gaston Roelants | 1968: Amos Biwott | 1972: Kip Keino | 1976: Anders Gärderud | 1980: Bronisław Malinowski | 1984: Julius Korir | 1988: Julius Kariuki | 1992: Matthew Birir | 1996: Joseph Keter | 2000: Reuben Kosgei | 2004: Ezekiel Kemboi | 2008: Brimin Kiprop Kipruto | 2012: Ezekiel Kemboi | 2016: Conseslus Kipruto | 2020: Soufiane El Bakkali | 2024: Soufiane El Bakkali |