Kave

Kapeet (yksikkö kave) ovat suomalaisen kansanrunouden tuntemia ilmaan ja taivaaseen liittyviä olentoja.

Kapeiden (vaihtoehtoinen taivutus kaveiden) on kerrottu muun muassa kasvattavan kuun vaiheita tai poistavan kuunpimennyksen.

Kapeet päästi päivän paistamaan

Päästi kuun kumottamahan.

Kave kuun kehältä päästi

Riihen rautaisen sisästä.

Mikael Agricolan ja Sigfridus Aronus Forsiuksen 1500- ja 1600-lukujen runomittaisten merkintöjen mukaan kapeet olivat hämäläisiä henkiolentoja, jotka kavensivat kuuta aiheuttaen kuunpimennyksen.

Luonnotar ja Ilmatar rinnastetaan toisinaan kapeeseen kalevalaisessa runoudessa. Kapeiden ulkomuodosta mainitaan joissain yhteyksissä, että ne olisivat lintuja, tosin tämä lienee vertauskuvallista.

Pääartikkeli: Iku-Turso

Kave ukko on Christfried Gananderin eräässä Pohjanmaalta keräämässä runokatkelmassa esiintyvä olento, Pohjan herra ja Väinämöisen isä. Hän on Meritursas tai Iku-Turilas, sama olento kuin muiden tarujen Iku-Turso. Kave kasvoi kolmekymmentä vuotta äitinsä kohdussa ja syntyi lopulta äitinsä kupeelta miekkoineen sekä satuloituine hevosineen.

Kave esiintyy eräkautisissa paikannimissä kuten Kavelahti Päijänteellä Vaajakosken korkeudella sekä Keiteleen alapuolinen Kapeenkoski Äänekoskella. Isojakokartoissa Kapeenkoskella on veneheitto (veneiden siirto kosken ohi) sekä uhrilähde. Kustaa Vilkuna yhdisti kaveen muinaissuomalaisten jumalaan (vrt. Agricolan luettelo suomalaisten jumalista).

• Christfrid Ganander: Mythologia Fennica