Harmaaotsatimali
| Harmaaotsatimali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Timalit Timaliidae |
| Suku: | Lymytimalit Stachyris |
| Laji: | leucotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stachyris leucotis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Harmaaotsatimali, aikaisemmalta nimeltään juovatiaistimali[2] (Stachyris leucotis) on Kaakkois-Aasiassa tavattava timaleihin kuuluva varpuslintu.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan harmaaotsatimali on 14–15 senttiä. Aikuinen harmaaotsatimali on selästään punaruskea ja päästään musta. Päässä on valkoinen silmäkulmajuova ja silmien takana on vaaleampi harmaa alue. Vatsa on väritykseltään linnulla harmaa. Nuori harmaaotsatimali on väriltään aikuista vaaleampi ja vatsastaan tumman ruskea.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmaaotsatimalia tavataan Thaimaasta, Malesiasta, Bruneista sekä Indonesiasta Kalimantanista ja Sumatralta. Lajin elinympäristöä ovat ainavihannat metsät ja lajia tavataan myös hakatuissa metsissä. Erityisesti lajia tavataan kukkuloilta ja vuorten rinteiden metsistä. Vaikka lintu pystyy elämään myös hakatuissa metsissä, on sopivien elinympäristöjen määrän väheneminen laajamittaisten hakkuiden vuoksi uhka harmaaotsatimalikannalle. Harmaaotsatimalien elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[1][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Stachyris leucotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1875. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ Craig Robson: Birds of South-East Asia, s. 123. New Holland Publishers, 2005. ISBN 978-1843307464 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.8.2010). (englanniksi)
- ↑ White-necked Babbler BirdLife International. Viitattu 13.8.2010. (englanniksi)