Grand-Lahou
| Grand-Lahou | |
|---|---|
 ”Robinsonien saari”, pieni hotelli laguunin keskellä. |
|
  Grand-Lahou |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Norsunluurannikko |
| Piirikunta | Lagunes |
| Alue | Grands-Ponts |
| Departementti | Grand-Lahou |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kunta |
| Väkiluku (2014) | 31 700 |
Grand-Lahou on kunta sekä samannimisen departementin ja aliprefektuurin keskus Norsunluurannikon Grands-Pontsin alueella. Se sijaitsee Guineanlahden rannalla Bandamajoen suussa 142 kilometriä Abidjanista länteen. Kunnassa on 31 700 asukasta (vuonna 2014)[1].
Grand-Lahou sijaitsee kapealla hiekkasärkällä valtameren ja Bandamajoen muodostaman laguunin välissä. Eroosio kaventaa hiekkasärkkää molemmin puolin, mihin osaltaan vaikuttavat Bandamajokeen rakennetut padot ja mangrovemetsien häviäminen. 1970-luvulta lähtien kaupunkia ollaan siirtämässä mantereen puolelle.[2]
Paikkakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1698 ja se esiintyy vuoden 1729 kartalla. Ranskalaiset solmivat paikallisten päälliköiden kanssa sopimuksia vuosina 1787 ja 1844–1868. Ensimmäiset kauppa-asemat perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1890 ja varuskunta vuonna 1892. Grand-Lahou toimi vientisatamana ja hallintopiirin keskuksena, mutta se menetti merkityksensä 1900-luvun puoliväliin mennessä.[3]
Paikallisia elinkeinoja ovat kalastus, maanviljely, pienimuotoinen kaupankäynti ja käsityöammatit[4]. Grand-Lahou on myös huomattava matkailukohde. Nähtävyyksiä ovat laguunit kalastajakylineen, Azagnyn kansallispuisto ja sen simpanssisaari sekä paikallisen merkkimiehen Arsène Usher Assouanin kotitalo.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ RGPH 2014: Région des Grands-Ponts Institut national de la statistique. Viitattu 24.8.2020.
- ↑ a b Petit futé Côte d’Ivoire 2018–2019, s. 348–353. Paris: Les Nouvelles Editions de l’Université, 2018. ISBN 979-1033177791
- ↑ Daddieh, Cyril K.: Historical Dictionary of Côte d’Ivoire (the Ivory Coast), 3rd edition, s. 276–277. Lanham: Rowman & Littlefield. ISBN 978-0-8108-7186-1
- ↑ Grand-Lahou UVICOCI. Arkistoitu 11.8.2020. Viitattu 24.8.2020.