Gil Evans

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Gil Evans (13. toukokuuta 1912 – 20. maaliskuuta 1988) oli kanadalais-yhdysvaltalainen jazzmuusikko ja merkittävä yhdysvaltalaisen big band -jazzin kehittäjä sovittajan, säveltäjän, yhtyeenjohtajan ja pianistin roolissa. Hänen roolinsa cool jazzin, modaalisen jazzin, free jazzin and jazz-rockin kehityksessä oli myös merkittävä.

Gil Evans syntyi Torontossa, Kanadassa kastenimenään Ian Ernest Gilmore Green. Hän otti jo aikaisin sukunimen Evans isäpuoleltaan. Perhe muutti pian Kaliforniaan, jossa hän vietti elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet. Vuodesta 1946 hän eli ja työskenteli New Yorkissa.

Vuosina 1941–1948 hän toimi Claude Thornhillin orkesterin sovittajana, vuodesta 1946 New Yorkissa. Hänen vaatimaton asuntonsa kiinalaisen pesulan takana tuli toimimaan kohtauspaikaksi muusikoille, jotka etsivät musiikille uutta suuntaa bebopin valtakauden hiipuessa (vaikka muun muassa Charlie Parker oli vakituisia vierailijoita). Hän muodosti Miles Davisin, Gerry Mulliganin ja muiden kanssa nonetin vuonna 1948, joka oli kiinnitetty "Royal Roost"iin Count Basien orkesterin väliaikayhtyeenä. Capitol Records nauhoitti yhtyeen 12 kappaletta kolmessa eri sessiossa vuosina 1949 ja 1950; nämä levytykset julkaistiin lopulta kokonaisuudessaan LP-levynä Birth of the Cool vuonna 1957. Kappaleista Evansin sovittamia olivat "Moon Dreams" sekä hänen ja Davisin säveltämä "Boplicity".^[1]

Miles Davisin ollessa Columbia Recordsin listoilla, tuottaja George Avakian ehdotti muutamia mahdollisia sovittajia Davisille, joka välittömästi käytti tilaisuutta työskennellä jälleen Evansin kanssa. Heidän yhteistyönsä tuloksena syntyivät Miles Ahead (1957), Porgy and Bess (1958) sekä Sketches of Spain (1960). Myöhemmin yksi yhteistyön tulos Quiet Nights (1962) julkaistiin, mutta ilman Davisin suostumusta, mikä sai aikaan välirikon hänen ja tuottaja Teo Maceron kanssa. Vaikka näitä neljää levyä oli markkinoitu pääasiallisesti Davisin nimellä (usein kreditoitu nimellä Miles Davis and the Gil Evans Big Band), Evansin panos levyillä oli aivan yhtä tärkeä. Näiden levyjen sävyjä hallitsevat Gil Evansin sofistikoituneet big band -sovitukset sekä Miles Davisin melodinen ja tyylitelty soolosoitto. Evans vaikutti myös taustalla Davisin 1960-luvun klassisissa kvintettialbumeissa.

Vuodesta 1957 lähtien Evans nauhoitti myös oman nimensä alla, muun muassa albumit Big Stuff (1957, tunnetaan myös nimellä Gil Evans & Ten), Out Of The Cool (1960) ja The Individualism Of Gil Evans (1964). Vuonna 1965 hän teki big band -sovitukset Kenny Burrellin Guitar Forms -albumille, vuotena 1966 hänen orkesterinsa soitti brasilialaisen laulajan Astrud Gilberton lattarivaikutteisella levyllä Look To The Rainbow. 1970-luvulla hänen musiikkiinsa tuli free jazz -sekä jazz-rock -elementtejä, kuten Davisilla sekä monilla muilla jazzmuusikoilla. Tämä myös toi musiikille uusia kuuntelijaryhmiä. Evansilla oli myös erityinen kiinnostus Jimi Hendrixin töihin, ja hänen on kerrottu suunnitelleen Hendrixin ympärille koottua big band -kokoonpanoa. Nämä suunnitelmat kariutuivat kitaristin ennenaikaiseen kuolemaan vuonna 1970. Evansin orkesteri aloitti kiertueet vasta vuonna 1972, jotka suuntautuivat muun muassa Japaniin sekä Euroopan eri jazzfestivaaleille. Vuonna 1987 hän nauhoitti live-levyn Stingin kanssa, jossa oli Evansin big band -sovituksia Stingin ja The Policen kappaleisiin. Hän soitti myös Jaco Pastoriuksen kanssa kiertueella Japanissa.

Evans kuoli 1988 Cuernavacassa, Meksikossa - samassa kaupungissa, jossa Charles Mingus oli kuollut yhdeksän vuotta aikaisemmin.

• Gil Evans and Ten (1957)
• New Bottles, Old Wine (1958) (Julian Cannonball Adderleyn kanssa)
• Great Jazz Standards (1959)
• Out of the Cool (1960)
• Into the Hot (1961) (Cecil Taylorin ja John Carisin kanssa)
• The Individualism of Gil Evans (1964)
• Verve Jazz Masters 23: Gil Evans (1963–1964)
• Guitar Forms (1965) (Kenny Burrellin kanssa)
• Look To The Rainbow (1966) (Astrud Gilberton kanssa)
• Svengali (1973)
• Plays the Music of Jimi Hendrix (1975)
• There Comes a Time (1975)
• Little Wing (1978)
• Live at the Public Theater Volume 1 & 2 (1980)
• Live at Sweet Basil (1984–1986)
• Farewell (1986)
• Bud and Bird (1986)
• Live at Umbria Jazz: Volume 1 & 2 (1987)
• 75th Birthday Concert (1987)
• Paris Blues (1987) (duo Steve Lacyn kanssa)
• Last Session (1987) (Stingin kanssa)
• A Tribute to Gil (1988)

• Maison du Jazz [1] — L. Cugny: Gil evansin lyhyt elämäkerta sekä kattava diskografia (ranskaksi ja englanniksi)
• Viralliset sivustot [2]