FS Gloire (1935)

Gloire
Gloire
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Forges et Chantiers de la Gironde
Kölinlasku	13. marraskuuta 1933
Laskettu vesille	28. syyskuuta 1935
Palveluskäyttöön	15. marraskuuta 1937
Poistui palveluskäytöstä	2. tammikuuta 1958
Tekniset tiedot
Uppouma	7 600 t (standardi) 9 120 t (kuormattu)
Pituus	179 m (kokonaispituus)
Leveys	17,5 m
Syväys	5,35 m
Koneteho	84 000 hv
Nopeus	31 solmua
Miehistöä	540
Aseistus
Aseistus	9 x 155 mm tykkiä kolmoistorneissa 8 x 90 mm ilmatorjuntatykkiä 24 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 x 550 mm torpedoputkea
Infobox OK

Gloire oli Ranskan laivaston La Galissonnière -luokan kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: La Galissonnière -luokka (risteilijä)

Alus tilattiin Forges et Chantiers de la Girondelta, missä köli laskettiin 13. marraskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 28. syyskuuta 1935 ja valmistui 15. marraskuuta 1937.^[1]

Koeajojen päätyttyä alus saapui 18. marraskuuta 1937 Brestiin, josta se jatkoi 1. joulukuuta Ranskan Indokiinaan. Alus palasi Brestiin 16. huhtikuuta 1938. Tammikuussa 1939 alus liitettiin 4. risteilijäviirikköön, jonka mukana se vieraili Britteinsaarilla ja Yhdysvalloissa. Alus oli huollettavana lokakuusta joulukuuhun, jonka jälkeen se lähti Dunkerquen kanssa Kanadaan kuljettaen Ranskan kultavarantoja sekä paluumatkalla suojasi kanadalaisia joukkoja Eurooppaan kuljettanutta saattuetta.

Ranskan antautuessa kesäkuussa 1940 alus oli Algerissa, josta se palasi Touloniin 4. heinäkuuta. Vapaan Ranskan saavuttamat voitot Tšadissa ja Kamerunissa olivat poliittisesti rasittavia Vichyn hallinnolle ja siten Saksan laivastoesikunta antoi luvan lähettää risteilijäosaston Dakariin. Gloiren, Montcalmin ja Georges Leygues'n muodostama Force Y läpäisi Gibraltarinsalmen kohtaamatta brittiläisiä sotalaivoja ja ne saapuivat määränpäähänsä 14. syyskuuta. Osasto jatkoi 18. syyskuuta matkaansa Librevilleen, mutta brittiläinen laivasto-osasto pysäytti sen. Gloire ei kyennyt konehuoneessa havaittujen ongelmien vuoksi pakenemaan ja se antoi brittien saattaa itsensä Casablancaan.

Alus oli telakalla Casablancassa huhtikuusta heinäkuuhun. Se osallistui 12. syyskuuta 1942 upotetun Laconian matkustajien pelastamiseen saapuen alueelle 17. syyskuuta. Liittoutuneiden noustua maihin Pohjois-Afrikassa ja Saksan miehittäessä Vichyn alueen alus liittyi Ranskan merivoimien mukana liittoutuneisiin.

Alus modernisoitiin Philadelphiassa, jossa lentokoneiden vaatimat tilat ja laitteet poistettiin sekä aluksen ilmatorjuntaa vahvistettiin. Palelukseen palattuaan alus oli Dakarissa etsien saksalaisia saarronmurtajia Atlantilta, kunnes se siirtyi 16. tammikuuta 1944 Välimerelle.

Helmikuussa alus tuki Anzion maihinnousua tulittaen rannikkokohteita Gaetanlahdella sekä kuljettaen joukkoja Italiaan ja Korsikalle. Oltuaan huollettavana Algerissa 27. huhtikuuta - 17. kesäkuuta alus osallistui elokuussa Etelä-Ranskan maihinnousuun ampuen lähes 2 000 kranaattia 15.-28. elokuuta. Tämän jälkeen alus tuki liittoutuneiden joukkoja ampumalla Ranskan ja Italian Rivieran kohteita sodan päättymiseen saakka lukuun ottamatta joulukuista matkaansa Yhdysvaltoihin.

Sotatoimien päätyttyä alus teki kolme matkaa Indokiinaan ennen kuin se siirrettiin reserviin 1. helmikuuta 1955. Alus romutettiin 2. tammikuuta 1958.

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)