Esko Raunio

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Esko Raunio
Raunio vuonna 1961
Henkilötiedot
Syntynyt	30. maaliskuuta 1917 Puumala
Kuollut	16. tammikuuta 1991 (73 vuotta)
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1940 – 1977
Komentajuudet	Uudenmaan prikaati (1969–73)
Taistelut ja sodat	Talvisota, Jatkosota
Sotilasarvo	Eversti
Kunniamerkit	SL komentajamerkki SVR 1.lk ritariristi VR 4 tammenlehvien kera NorPO komentajamerkki miekkojen kera
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Esko Erkki Raunio (30. maaliskuuta 1917 Puumala – 16. tammikuuta 1991) oli suomalainen yleisesikuntaupseeri, sotilasarvoltaan eversti.

Raunio syntyi Puumalassa maaliskuussa 1917. Hänen vanhempansa olivat kauppias Aarne Raunio ja Karin o.s. Grönroos . Esko Raunio avioitui vuonna 1943 Mielikki Siikasen kanssa. Heillä oli kaksi poikaa, joista Ari Erkki Raunio on myös suunnannut upseerin uralle.

Esko Raunio kirjoitti ylioppilaaksi Oulaisten yhteiskoulusta vuonna 1938 ja suoritti varusmiespalveluksensa Hämeen Ratsurykmentissä 1938–1939. Varusmiespalveluksen jälkeen Raunio jatkoi Kadettikouluun 24. kadettikurssille josta valmistui luutnantiksi 1941. Raunio kuului Joensuun suojeluskuntaan vuosina 1934–1938. Talvisodassa hän palveli Panssarintorjuntatykistön koulutuskeskuksessa komppanian varapäällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi 9. Erillisen Panssarintorjuntatykkikomppanian päällikkönä. Jatkosodassa hän toimi 20. Tykkikomppanian päällikkönä Laatokan Karjalassa ja Karjalankannaksella.

Sotien jälkeen Raunio palveli toimistoupseerina Rajavartiolaitoksen esikunnassa vuoteen 1946 asti, jonka jälkeen hän oli kolme vuotta poissa armeijan palveluksesta. Vuonna 1949 hän palasi koulutusupseeriksi ja komppanianpäälliköksi Panssaripataljoonaan. Vuosina 1950–1951 Raunio suoritti Taistelukoulussa kapteenikurssin ja opiskeli 1953–1954 Sotakorkeakoulun maasotalinjalla. 1955–1956 hän toimi järjestelyupseerina Panssarirykmentissä ja tämän jälkeen Pääesikunnan liikekannallepanotoimistossa toimistoupseerina vuoteen 1958. Vuosina 1958–1959 hän toimi sotilasasiamiehen apulaisena Suomen Tukholman suurlähetystössä ja sieltä palattuaan järjestelytoimiston päällikkönä Hämeen sotilasläänin esikunnassa. 1960–1961 hän toimi jälleen sotilasasiamiehen apulaisena Ruotsissa ja sen jälkeen itse sotilasasiamiehenä Oslossa. 1966 Raunio palasi toimistopäälliköksi Pääesikunnan suunnittelutoimistoon ja hieman myöhemmin PE:n suunnitteluosaston johtajaksi. 1969 Raunio komennettiin Uudenmaan prikaatin komentajaksi vuoteen 1973 asti, jonka jälkeen hän siirtyi sotilasasiamieheksi Saksan Liittotasavaltaan ja Sveitsiin. Näiden komennusten päättyessä 1977 Raunio jäi eläkkeelle Puolustusvoimien palveluksesta.

• Reservin kornetti 1939
• Reservin luutnantti 1941
• Luutnantti 1941
• Kapteeni 1943
• Majuri 1957
• Everstiluutnantti 1963
• Eversti 1968

• Suomen Leijonan komentajamerkki (SL K)
• Vapaudenristi 4.lk tammenlehvien kera (VR 4tlk)
• Suomen Valkoisen Ruusun 1.lk ritariristi (SVR R1)
• Olympia-ansiomitali
• Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan komentajamerkki (NPOR K)
• Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi (SLTAR sanr)
• Svenska Folktingets förtjänstmedalj (SvFF)

• Kadettiupseerit 1920–-1985, s. 702. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7
• Kuka Kukin On 1978 runeberg.org. 1978. Viitattu 21.2.2017.
• Kuka kukin on 1994, s. 1117. Otava, Helsinki 1994.