Diglossia

Diglossiaksi kutsutaan kielitieteen alalla tilannetta, jossa yhteiskunnassa puhutaan samanaikaisesti kahta (yleensä läheistä sukua olevaa) eri kieltä. Kielistä toista käytetään virallisissa yhteyksissä sekä hallinnossa, ja sillä on korkeampi status, kun taas toinen, yleensä paikallinen kieli, on kansan jokapäiväisessä käytössä.^[1] Usein korkeammasta kielestä suodattuu paikalliseen kieleen sanoja sekä kieliopillisia muotoja, joskin yleensä hieman muunnettuna. Diglossia liittyy kielen ja yhteiskunnan suhteeseen, ja kuuluu näin ollen sosiolingvistiikan alaan.

Käsitteestä erotetaan yleensä vielä endoglossinen ja eksoglossinen diglossia. Endoglossisessa diglossiassa saman kielen eri variaatioilla on omat käyttötilanteensa. Esimerkki tästä on arabia (murteet ja standardiarabia eli koraaniarabia). Eksoglossisessa diglossiassa kahdella eri kielellä on omat käyttötilanteessa kuten esimerkiksi Paraguayssa (espanja ja guarani).^[2]

Termin diglossia keksijänä pidetään kreikkalaista kielitieteilijä Ioannis Psycharista. Alun perin ranskan kieleen käännetty termi on käännös kreikan sanasta διγλωσσία, ’kaksikielisyys’.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Diglossia Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.