Daniel Ricciardo

Daniel Ricciardo
Ricciardo vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi	Daniel Joseph Ricciardo
Syntynyt	1. heinäkuuta 1989 (ikä 35) Perth, Australia
Kansalaisuus	Australia
Formula 1 -ura
Auton numero	3
Aktiivivuodet	2011–2024
Talli(t)	Hispania (2011) Toro Rosso (2012–2013) Red Bull (2014–2018) Renault (2019–2020) McLaren (2021–2022) AlphaTauri (2023) RB (2024)
Kilpailuja	258 (257 starttia)
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	8
Palkintosijoja	32
Paalupaikkoja	3
Nopeimpia kierroksia	17
MM-pisteitä	1 329
Ensimmäinen kilpailu	Britannian GP 2011
Ensimmäinen voitto	Kanadan GP 2014
Viimeinen voitto	Italian GP 2021
Viimeinen kilpailu	Singaporen GP 2024
Sijoitus kaudella 2023	17. (6 p.)
Aiheesta muualla
danielricciardo.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Daniel Joseph Ricciardo ([ri'kardo]^[1]; s. 1. heinäkuuta 1989 Perth, Länsi-Australia, Australia) on australialainen rata-autoilija. Hän asuu Monacossa.^[2]

Ricciardo aloitti Formula 1 -kilpakuljettajan uransa kesken kauden 2011 Hispania-tallissa. Kausilla 2012 ja 2013 hän ajoi Toro Rossolla. Kaudesta 2014 kauden 2018 loppuun hän ajoi Red Bull -tallissa, mutta siirtyi kausiksi 2019 ja 2020 Renault-talliin tehtyään kahden vuoden sopimuksen heidän kanssaan elokuussa 2018.^[3] Kaudeksi 2021 Ricciardo siirtyi McLarenille monivuotisella sopimuksella.^[4] Kaudeksi 2023 Ricciardo siirtyi Red Bullin testi- ja varakuljettajaksi, koska ei saanut McLarenilta enää jatkosopimusta. Ricciardo siirtyi AlphaTaurille kesken kauden 2023 korvaten Nyck de Vriesin. Seuraavalla kaudella 2024 Ricciardolle kävi päinvastoin, kun hän sai potkut kesken kauden ja tilalle nostettiin loppukaudeksi Liam Lawson.

Ricciardon lempinimi on ”Honey Badger” eli mesimäyrä, jonka hän sai kuntovalmentajaltaan Stuart Smithiltä tämän osoittaessa Ricciardolla olevan samankaltaisia piirteitä kuin mesimäyrällä.^[5] Lisäksi hänet tunnetaan tavastaan juoda palkintokorokkeella samppanjaa omasta ajokengästään.^[6] Hän sai saavutuksistaan moottoriurheilun alalla Australian ritarikunnan jäsenyyden vuonna 2022.^[7]

Ricciardo aloitti kartingin 9-vuotiaana. Vuonna 2005 hän pääsi ajamaan Australian Formula Ford -luokassa kolmen kilpailun verran, mutta ei onnistunut saavuttamaan niissä pistesijoja. Seuraavaksi kaudeksi Ricciardo sai paikan Formula BMW -luokan Aasian sarjassa, jonka 19 osakilpailusta hän voitti kaksi ja sijoittui kauden päätteeksi kokonaispisteissä kolmannelle sijalle. Kauden aikana Ricciardo osallistui myös kahteen Formula BMW:n Britannian osakilpailuun.^[8]

Kaudet 2007 ja 2008 Ricciardo ajoi enimmäkseen Formula Renault -luokan eri sarjoissa. Vuonna 2008 Ricciardo voitti Länsi-Euroopan sarjan mestaruuden ja Eurocupissa hän sijoittui toiseksi SG Formula -tallin autoilla, jossa hän hävisi sarjan mestaruuden suomalaiselle Valtteri Bottakselle. Vuonna 2009 Ricciardo voitti mestaruuden Britannian Formula 3:ssa saavuttamalla 20 osakilpailusta kuusi paalupaikkaa ja seitsemän voittoa. Vuonna 2010 hän ajoi World Series by Renault -sarjassa sijoittuen sarjan toiseksi. Vuonna 2011 Ricciardo jatkoi F1:n ohella World Series by Renault -sarjassa, jossa sijoittui sarjan viidenneksi.^[8]

Ricciardo testasi Red Bullin F1-autoa joulukuussa 2009 järjestetyssä nuorten kuljettajien testissä ja oli 16 kuljettajan joukosta selvästi nopein. Marraskuussa 2010 samaisessa testissä Abu Dhabin radalla hän oli myös selvästi nopein kuljettaja.^[9]

Vuonna 2011 Ricciardo sai tilaisuuden ajaa toista Toro Rosson F1-autoa perjantain ensimmäisissä harjoituksissa. Kesäkuun lopulla Hispania Racing -talli julkisti Ricciardon kuljettajakseen.^[10] Hän korvasi Narain Karthikeyanin Britannian GP:stä lähtien ja sai täten tilaisuuden ajaa ensimmäisen GP:nsä. Hän pääsi kauden aikana kolmea kilpailua lukuun ottamatta jokaisessa ajamassaan kilpailussa maaliin. Parhaaksi tulokseksi jäi Unkarin ja Intian GP:n 18:s sija.^[11]

Vuonna 2012 Ricciardo siirtyi Toro Rosson kilpakuljettajaksi. Hän ajoi kotikilpailussaan kauden avanneessa Australian GP:ssä yhdeksänneksi ottaen uransa ensimmäiset MM-pisteet. Lisäksi hän ajoi pisteille Belgiassa, Singaporessa, Japanissa, Koreassa ja Abu Dhabissa. Parhaaksi sijoitukseksi jäi kolme yhdeksättä sijaa. Ricciardo saavutti kauden aikana kymmenen pistettä sijoittuen sarjassa 18:nneksi. Pisteissä hän hävisi tallikaverilleen tulokaskuljettajalle Jean-Éric Vergnelle, joka keräsi 16 pistettä.^[12]

Vuonna 2013 Ricciardo jatkoi Toro Rossolla. Kiinan GP:ssä hän lähti kilpailuun seitsemännestä lähtöruudusta. Kilpailussa hän sijoittui niin ikään seitsemänneksi, joka oli hänen uransa siihen mennessä paras kisasijoitus. Silverstonen aika-ajoissa Ricciardo ajoi viidenteen ruutuun. Viides sija oli hänen uransa paras aika-ajosijoitus ja samalla Toro Rosson paras sijoitus sitten kauden 2008 Italian GP:n, jossa Sebastian Vettel ajoi paalupaikalle. Ricciardo oli hetken kilpailussa jopa neljäntenä, mutta putosi lopulta kahdeksanneksi, koska hän ei tullut varikolle vaihtamaan tuoreita renkaita turva-auton tullessa radalle. Hän sai kuitenkin jälleen pisteitä. Ricciardo keräsi kauden aikana lopulta 20 pistettä sijoittuen MM-sarjan 14:nneksi.^[13]

Vuonna 2014 Ricciardo siirtyi Red Bull -tallin kuljettajaksi F1-uransa lopettaneen Mark Webberin tilalle.^[14]

Ricciardo aloitti kautensa vahvasti ajamalla Australian GP:n aika-ajoissa toiseen lähtöruutuun,^[15] vaikka Red Bull ei alun perin kuulunut ennakkosuosikkeihin huonosti menneiden talvitestien jälkeen. Ricciardo ajoi kilpailussa toiseksi, mutta hänet hylättiin kilpailun jälkeen liian suuren polttoainevirtauksen johdosta.^[16] Sijoitus olisi ollut hänen ensimmäisensä palkintokorokkeella. Malesian GP:ssä Ricciardo päästettiin liikkeelle varikolta ennen kuin kaikki renkaat olivat kiinni, mikä pilasi hänen kilpailussa. Neljä kierrosta ennen maalia hän keskeytti.^[17] Varikkoselkkauksen johdosta Ricciardolle annettiin seuraavaan kilpailuun 10 ruudun lähtöruuturangaistus.^[18] Bahrainin GP:ssä Ricciardo ajoi aika-ajoissa kolmanneksi nopeimman ajan, mutta edellisessä kilpailussa saamansa rangaistuksen takia hänen lähti 13. ruudusta.^[19] Kilpailussa hän sijoittui neljänneksi jääden alle puolen sekunnin päähän palkintosijasta ja otti ensimmäiset pisteensä Red Bullilla.^[20]

Espanjan GP:ssä Ricciardo pääsi vihdoin ensi kertaa palkinnoille sijoituttuaan kolmanneksi.^[21] Monacon GP:ssä hän sijoittui jälleen kolmanneksi, tällä kertaa jääden 0,4 sekuntia toiseksi ajaneesta Lewis Hamiltonista.^[22] Vaiheikkaassa Kanadan GP:ssä Ricciardo otti ensimmäisen osakilpailuvoittonsa.^[23] Hänestä tuli neljäs australialainen F1-voittaja Jack Brabhamin, Alan Jonesin ja Mark Webberin lisäksi. Unkarin ja Belgian GP:issä Ricciardo otti kaksi peräkkäistä osakilpailuvoittoa.^[24][25] Loppukauden aikana hän ajoi vielä kahdesti palkintokorokkeelle, sijoittuen kolmanneksi sekä Singaporessa että Yhdysvalloissa.^[26][27]

Loppupisteissä Ricciardo sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi ensimmäisellä Red Bull-kaudellaan. Hän päihitti tallikaverinsa nelinkertaisen maailmanmestarin Sebastian Vettelin joka jäi pisteissä viidenneksi. Kauden aikana Ricciardo voitti arvostetun Lorenzo Bandini -palkinnon.^[28]

Kaudelle 2015 Ricciardo sai uudeksi tallikaverikseen Toro Rossolta siirtyneen Daniil Kvjatin. Kauden avauskilpailussa Ricciardo ajoi kuudenneksi. Ricciardo ajoi pisteille kauden kuudessa ensimmäisessä kilpailussa. Britannian Grand Prix'ssa Ricciardo keskeytti ensimmäistä kertaa. Seuraavassa osakilpailussa Unkarissa Ricciardo ajoi kolmanneksi saavuttaen kauden ensimmäisen palkintokorokesijoituksensa. Myös Belgiassa Ricciardon matka jäi kesken. Italiassa Riccirado starttasi rangaistuksiensa myötä takaa, mutta onnistui nousemaan kahdeksanneksi. Singaporen GP:ssä Ricciardo sijoittui toiseksi häviten kilpailun voittaneelle Sebastian Vettelille puolellatoista sekunnilla. Japanissa Ricciardo törmäsi lähtösuoralla Felipe Massaan ja hänen takarenkaansa puhkesi. Maalissa australialainen oli 15:s. Venäjän osakilpailussa Ricciardo keskeytti. Kauden kuudennessatoista osakilpailussa Yhdysvalloissa Ricciardo nousi ensimmäisellä kierroksella toiseksi, kolmannesta ruudusta. Ricciardo onnistui sateen kastelemalla radalla nousemaan hetkellisesti kilpailun kärkeen, mutta radan kuivuttua hän putosi nopeasti kyydistä. Myöhemmin Ricciardo törmäsi yhteen Nico Hülkenbergin kanssa, pystyen kuitenkin jatkamaan kilpailuaan. Maalissa Ricciardo oli vasta kymmenes. Ricciardo sijoittui MM-sarjan kahdeksanneksi 92 pisteellä.

Ricciardo aloitti kolmannen kautensa Red Bullilla ajaen neljänneksi kotikilpailussaan Australiassa. Ricciardo ajoi neljänneksi myös kahdessa seuraavassa osakilpailussa. Venäjällä Ricciardo kärsi etusiipivaurion ensimmäisellä kierroksella ja oli maalissa yhdestoista. Espanjan GP:ssä Ricciardo sai tallikaverikseen Toro Rossolta nousseen Max Verstappenin. Kilpailussa Ricciardo taisteli voitosta, mutta taktiikkavirhe pudotti Ricciardon taistelemaan alemmista sijoituksista. Toiseksi viimeisellä kierroksella hänen takarenkaansa räjähti ja Riccirado ajoi maaliin neljäntenä. Monacossa Ricciardo ajoi urallaan ensimmäistä kertaa paalupaikalle, ja oli ajamassa kilpailun voittoon, mutta toisella varikkopysähdyksellä hänen renkaansa eivät olleet valmiina, jolloin Lewis Hamilton onnistui ohittamaan Ricciardon ja nousi kilpailun kärkeen. Hamilton piti kärkipaikan ruutulipulle saakka, ja Ricciardo oli maalissa toinen.

Ricciardo ajoi palkintosijoille Unkarissa, Saksassa ja Belgiassa. Singaporen GP:ssä Ricciardo ajoi toiseksi jääden alle puolen sekunnin päähän kilpailun voittaneesta Nico Rosbergista. Seuraavassa kilpailussa Malesiassa Ricciardo ajoi voittoon käyden kiivasta taistelua voitosta Max Verstappenin kanssa. Yhdysvaltain ja Meksikon kilpailuissa Ricciardo oli kolmas. Ricciardo keräsi kauden aikana 256 pistettä sijoittuen sarjan kolmanneksi. Ricciardo ajoi kaikki kauden 21 osakilpailua maaliin asti, jääden ainoastaan Venäjällä pisteiden ulkopuolelle, yhdenneksitoista.

Ricciardo ajoi seinään Australian GP:n aika-ajoissa ja jäi ruutuun 10. Ricciardon auto kuitenkin hyytyi jo lämmittelykierrokselle, minkä seurauksena hän starttasi varikolta kilpailuun ollen jo pari kierrosta kärkeä perässä. Hän keskeytti lopulta kilpailun pistesijojen ulkopuolelta. Seuraavassa kilpailussa Kiinassa Ricciardo avasi pistetilinsä ollen neljäs. Venäjällä Ricciardon jarrut hajosivat kilpailun alussa, ja hän joutui keskeyttämään. Espanjan GP:ssä Ricciardo ajoi kauden ensimmäisen palkintosijansa ollen kolmas. Ricciardo ajoi kolmanneksi myös seuraavissa kilpailuissa Monacossa ja Kanadassa. Kauden avausvoittoon Ricciardo ajoi Azerbaidžanissa, lähdettyään kilpailuun ruudusta kymmenen, aika-ajoissa sattuneen ulosajon takia. Loppukaudesta Ricciardo kärsi Red Bull auton epäluotettavuudesta, minkä seurauksena hän menetti MM-sarjan neljännen sijan Kimi Räikköselle. Ricciardo keräsi kauden aikana 200 pistettä sijoittuen sarjan viidenneksi.

Ricciardo ajoi neljänneksi Australian GP:ssä. Bahrainin GP:ssä Ricciardo joutui keskeyttämään tekniseen vikaan. Kiinan GP:ssä Ricciardo nousi voittoon turva-auton ansiosta ohittaen kilpailun lopussa Valtteri Bottaksen parempien renkaidensa ansiosta. Azerbaidžanin GP:ssä Ricciardo kolaroi tallikaverinsa Max Verstappenin kanssa yrittäessään ohittaa häntä, jolloin molemmat joutuivat keskeyttämään. Monacon GP:ssä Ricciardo ajoi uusien hyperpehmeiden renkaiden avulla paalupaikalle Monacon GP:n historian nopeimmalla paaluajalla 1.10,810 mikä oli reilusti Kimi Räikkösen viimevuotista paaluaikaa nopeampi. Kilpailussa Ricciardo ajoi voittoon vaikka hänen autostaan hävisi tehoja kilpailun aikana. Itävallan GP:ssä Ricciardo joutui keskeyttämään tekniseen vikaan. Meksikon GP:ssä Ricciardo ajoi paalupaikalle vain 26 tuhannesosan erolla Verstappeniin. Kilpailussa Ricciardo keskeytti kakkossijalta vain 10 kierrosta ennen loppua tekniseen vikaan. Brasilian ja Abu Dhabin kilpailuissa Ricciardo oli neljäs. Ricciardo keräsi kauden aikana 170 pistettä sijoittuen sarjan kuudenneksi.

Ricciardo jatkoi uraansa Renault-tallissa kaksivuotisella sopimuksella. Kausi alkoi Ricciardolta huonosti, kun hän joutui keskeyttämään avauskilpailussa etusiiven hajoamiseen ja Bahrainissa tekniseen vikaan kilpailun lopussa. Italian GP:ssä Ricciardo ajoi neljänneksi, mikä oli hänen kauden paras sijoitus. Japanin GP:ssä Ricciardo ajoi kuudenneksi, mutta hänet myöhemmin hylättiin auton sääntöjenvastaisuuden takia. Ricciardo keräsi kauden aikana 54 pistettä sijoittuen sarjan yhdeksänneksi.

Ricciardon kausi alkoi viime vuoden tapaan keskeytyksellä kauden avauskilpailussa. Belgian GP:ssä Ricciardo oli neljäs ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Eifelin GP:ssä Ricciardo oli kolmas ajaen tallin ensimmäisen palkintosijan sitten 2011 Malesian GP:n. Ricciardo oli kolmas myös Emilia-Romagnan GP:ssä. Kauden päätöskilpailussa Abu Dhabissa Ricciardo ajoi viimeisellä kierroksella kilpailun nopeimman kierroksen. Ricciardo keräsi kauden aikana 119 pistettä sijoittuen sarjan viidenneksi.

Kaudelle 2021 Ricciardo siirtyi ajamaan McLaren talliin kolmevuotisella sopimuksella.^[29] Italian GP:ssä Ricciardo ajoi kolmanneksi sprinttikilpailussa ja voittoon varsinaisessa kilpailussa ajaen myös kilpailun nopeimman kierroksen hänen tallikaverinsa Norrisin ajaessa toiseksi. Voitto oli Ricciardon ensimmäinen sitten Monacon GP:n 2018.^[30] Ricciardo keräsi kauden aikana 115 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi.

Ricciardo jatkoi McLaren tallin kuljettajana kaudella 2022 parhaana tuloksenaan Singaporen GP:n viides sija. Valmistautuminen kautta varten oli vaikeaa, koska hänellä todettiin maaliskuun alussa positiivinen koronavirustestitulos ja hän joutui jättämään talvitestit väliin.^[31] Ricciardo saavutti kauden aikana 37 pistettä sijoittuen sarjan 11:nneksi. Elokuussa McLaren ilmoitti, että Ricciardon sopimus päättyy kauteen 2022, mutta hän saa palkan myös kaudesta 2023.^[32] Myöhemmin kauden jälkeen ilmoitettiin, että Ricciardo siirtyy Red Bull -tallin varakuljettajaksi kaudelle 2023.

Ricciardo aloitti kauden 2023 Red Bullin varakuljettajana. Heinäkuussa ilmoitettiin, että Ricciardo siirtyy AlphaTaurin kuljettajaksi korvaten Nyck de Vriesin Unkarin Grand Prix’sta alkaen.^[33]

Ricciardo sijoittui Unkarin Grand Prix’ssa sijalle 13, sekä Belgian Grand Prix’ssa sijalle 16. Ricciardo loukkaantui Hollannin Grand Prix’n harjoituksissa. Hän ajautui seinään yrittäessään väistää radalla pyörähtänyttä Oscar Piastria, samalla murtaen kätensä ratin heilahtaessa. Hänet korvasi uusiseelantilainen Liam Lawson^[34]. Ricciardo palasi takaisin loppukaudeksi Yhdysvaltain GP:stä lähtien. Hän ajoi kauden ainoat pisteensä Meksikon GP:stä, jossa hän sijoittui seitsemänneksi. Ricciardo saavutti kauden aikana kuusi pistettä sijoittuen sarjan 17:nneksi.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	20	21	22	23	24	Pisteet	Sijoitus
2011	Toro Rosso	AUS TD	MAL TD	CHN TD	TUR TD	ESP TD	MON TD	CAN TD	EUR TD																	0	27.
	Hispania									GBR 19	GER 19	HUN 18	BEL Kesk.	ITA NC	SIN 19	JPN 22	KOR 19	IND 18	ABU Kesk.	BRA 20
2012	Toro Rosso	AUS 9	MAL 12	CHN 17	BHR 15	ESP 13	MON Kesk.	CAN 14	EUR 11	GBR 13	GER 13	HUN 15	BEL 9	ITA 12	SIN 9	JPN 10	KOR 9	IND 13	ABU 10	USA 12	BRA 13					10	18.
2013	Toro Rosso	AUS Kesk.	MAL 18†	CHN 7	BHR 16	ESP 10	MON Kesk.	CAN 15	GBR 8	GER 12	HUN 13	BEL 10	ITA 7	SIN Kesk.	KOR 19†	JPN 13	IND 10	ABU 16	USA 11	BRA 10						20	14.
2014	Red Bull Racing	AUS DSQ	MAL Kesk.	BHR 4	CHN 4	ESP 3	MON 3	CAN 1	AUT 8	GBR 3	GER 6	HUN 1	BEL 1	ITA 5	SIN 3	JPN 4	RUS 7	USA 3	BRA Kesk.	ABU• 4						238	3.
2015	Red Bull Racing	AUS 6	MAL 10	CHN 9	BHR 6	ESP 7	MON 5	CAN 13	AUT 10	GBR Kesk.	HUN 3	BEL Kesk.	ITA 8	SIN 2	JPN 15	RUS 15†	USA 10	MEX 5	BRA 11	ABU 6						92	8.
2016	Red Bull Racing	AUS 4	BHR 4	CHN 4	RUS 11	ESP 4	MON 2	CAN 7	EUR 7	AUT 5	GBR 4	HUN 3	GER 2	BEL 2	ITA 5	SIN 2	MAL 1	JPN 6	USA 3	MEX 3	BRA 8	ABU 5				256	3.
2017	Red Bull Racing	AUS Kesk.	CHN 4	BHR 5	RUS Kesk.	ESP 3	MON 3	CAN 3	AZE 1	AUT 3	GBR 5	HUN Kesk.	BEL 3	ITA 4	SIN 2	MAL 3	JPN 3	USA Kesk.	MEX Kesk.	BRA 6	ABU Kesk.					200	5.
2018	Red Bull Racing	AUS 4	BHR Kesk.	CHN 1	AZE Kesk.	ESP 5	MON 1	CAN 4	FRA 4	AUT Kesk.	GBR 5	GER Kesk.	HUN 4	BEL Kesk.	ITA Kesk.	SIN 6	RUS 6	JPN 4	USA Kesk.	MEX Kesk.	BRA 4	ABU 4				170	6.
2019	Renault	AUS Kesk.	BHR 18†	CHN 7	AZE Kesk.	ESP 12	MON 9	CAN 6	FRA 11	AUT 12	GBR 7	GER Kesk.	HUN 14	BEL 14	ITA 4	SIN 14	RUS Kesk.	JPN DSQ	MEX 8	USA 6	BRA 6	ABU 11				54	9.
2020	Renault	AUS C	AUT Kesk.	STY 8	HUN 8	GBR 4	ANI 14	ESP 11	BEL 4	ITA 6	TUS 4	RUS 5	EIF 3	POR 9	EMI 3	TUR 10	BHR 7	SKR 5	ABU 7							119	5.
2021	McLaren	BHR 7	EMI 6	POR 9	ESP 6	MON 12	AZE 9	FRA 6	STY 13	AUT 7	GBR 5	HUN 11	BEL 4	NED 11	ITA 13	RUS 4	TUR 13	USA 5	MXC 12	SÃP Kesk.	QAT 12	SAU 5	ABU 12			115	8.
2022	McLaren	BHR 14	SAU Kesk.	AUS 6	EMI 186	MIA 13	ESP 12	MON 13	AZE 8	CAN 11	GBR 13	AUT 9	FRA 9	HUN 15	BEL 15	NED 17	ITA Kesk.	SIN 5	JPN 11	USA 16	MXC 7	SÃP Kesk.	ABU 9			37	11.
2023	AlphaTauri	BHR	SAU	AUS	AZE	MIA	MON	ESP	CAN	AUT	GBR	HUN 13	BEL 16	NED Louk.	ITA Louk.	SIN Louk.	JPN Louk.	QAT Louk.	USA 15	MXC 7	SÃP 13	LVG 14	ABU 11			6	17.
2024	RB	BHR 13	SAU 16	AUS 12	JPN Kesk.	CHN Kesk.	MIA 154	EMI 13	MON 12	CAN 8	ESP 15	AUT 9	GBR 13	HUN 12	BEL 10	NED 12	ITA 13	AZE 13	SIN 18	USA	MXC	SÃP	LVG	QAT	ABU	12	17.

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.^[35]

Kausi	Talli	Sijoitus	Kilpailut	Pisteet	Voitot	Palkinto- pallisijat	Paalu- paikat	Nopeimmat kierrokset	Pistesijat
2011	HRT-Cosworth	27.	11	0	0	0	0	0	0
2012	Toro Rosso-Ferrari	18.	20	10	0	0	0	0	6
2013	Toro Rosso-Ferrari	14.	19	20	0	0	0	0	7
2014	Red Bull Racing-Renault	3.	19	238	3	8	0	1	16
2015	Red Bull Racing-Renault	8.	19	92	0	2	0	3	13
2016	Red Bull Racing-TAG Heuer	3.	21	256	1	8	1	4	20
2017	Red Bull Racing-TAG Heuer	5.	20	200	1	9	0	1	14
2018	Red Bull Racing-TAG Heuer	6.	21	170	2	2	2	4	13
2019	Renault	9.	21	54	0	0	0	0	8
2020	Renault	5.	17	119	0	2	0	2	14
2021	McLaren-Mercedes	8.	22	115	1	1	0	1	13
2022	McLaren-Mercedes	11.	22	37	0	0	0	0	7
2023	AlphaTauri-Honda RBPT	17.	8 (7 starttia)	6	0	0	0	0	1
Yhteensä (13 kautta)			240 (239 starttia)	1 317	8	32	3	16	132

Voitot Nro Kilpailu 1 Kanadan Grand Prix 2014 2 Unkarin Grand Prix 2014 3 Belgian Grand Prix 2014 4 Malesian Grand Prix 2016 5 Azerbaidžanin Grand Prix 2017 6 Kiinan Grand Prix 2018 7 Monacon Grand Prix 2018 8 Italian Grand Prix 2021

Paalupaikat Nro Kilpailu 1 Monacon Grand Prix 2016 2 Monacon Grand Prix 2018 3 Meksikon Grand Prix 2018

Nopeimmat kierrokset Nro Kilpailu 1 Abu Dhabin Grand Prix 2014 2 Monacon Grand Prix 2015 3 Unkarin Grand Prix 2015 4 Singaporen Grand Prix 2015 5 Australian Grand Prix 2016 6 Saksan Grand Prix 2016 7 Singaporen Grand Prix 2016 8 Meksikon Grand Prix 2016 9 Italian Grand Prix 2017 10 Australian Grand Prix 2018 11 Kiinan Grand Prix 2018 12 Espanjan Grand Prix 2018 13 Unkarin Grand Prix 2018 14 Belgian Grand Prix 2020 15 Abu Dhabin Grand Prix 2020 16 Italian Grand Prix 2021 17 Singaporen Grand Prix 2024

Nro	Merkkipaalu	Ajetut GP:t	Osakilpailu
1	Ensimmäinen kilpailu	1	Britannian GP 2011
2	Ensimmäiset pisteet	12	Australian GP 2012
3	Ensimmäinen palkintosija	55	Espanjan GP 2014
4	Ensimmäinen voitto	57	Kanadan GP 2014
5	100 MM-pistettä	57	Kanadan GP 2014
6	200 MM-pistettä	64	Singaporen GP 2014
7	Ensimmäinen nopein kierros	69	Abu Dhabin GP 2014
8	300 MM-pistettä	75	Monacon GP 2015
9	10 palkintosijaa	82	Singaporen GP 2015
10	400 MM-pistettä	93	Espanjan GP 2016
11	Ensimmäinen paalupaikka	94	Monacon GP 2016
12	100 kilpailua	100	Saksan GP 2016
13	500 MM-pistettä	101	Belgian GP 2016
14	600 MM-pistettä	107	Brasilian GP 2016
15	20 palkintosijaa	115	Monacon GP 2017
16	700 MM-pistettä	117	Azerbaidžanin GP 2017
17	800 MM-pistettä	125	Japanin GP 2017
18	10 nopeinta kierrosta	130	Australian GP 2018
19	900 MM-pistettä	136	Kanadan GP 2018
20	1 000 MM-pistettä	157	Kanadan GP 2019
21	1 100 MM-pistettä	181	Venäjän GP 2020
22	30 palkintosijaa	182	Eifelin GP 2020
22	1 200 MM-pistettä	198	Britannian GP 2021
23	200 kilpailua	200	Belgian GP 2021
24	1 300 MM-pistettä	227	Singaporen GP 2022
25	Viimeinen kilpailu	258	Singaporen GP 2024

• Australian ritarikunnan jäsen (AM, 2022)^[7]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel Ricciardo Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto
• Daniel Ricciardo Twitterissä

Visa Cash App RB F1 Team

Tallipäällikkö: Laurent Mekies Kilpakuljettajat: 3. Daniel Ricciardo · 22. Yūki Tsunoda Testikuljettajat: 40. Liam Lawson · Ayumu Iwasa Formula 1 -autot: VCARB 01