Caracalla

Caracalla
Caracallan rintakuva
Rooman keisari
Valtakausi	4. helmikuuta 211 – 8. huhtikuuta 217 (augustuksen arvonimi 19. lokakuuta 198)
Edeltäjä	Septimius Severus
Seuraaja	Macrinus
Syntynyt	4. huhtikuuta 186 tai 188 Lugdunum, Gallia Lugdunensis
Kuollut	8. huhtikuuta 217 lähellä Harrania
Puoliso	Fulvia Plautilla
Suku	Severa
Isä	Septimius Severus
Äiti	Julia Domna

Marcus Aurelius Antoninus (4. huhtikuuta 186 tai 188 – 8. huhtikuuta 217), syntyjään Lucius Septimius Bassianus, yleensä Caracalla, oli Rooman keisari vuosina 211–217. Caracallan nimi tarkoittaa huppuviittaa, joka oli hänen suosimansa asuste.

Caracalla syntyi Gallian Lugdunumissa. Hänen isänsä oli tuleva keisari Septimius Severus ja äitinsä Julia Domna. Isänsä kuoltua Caracalla pääsi valtaan veljensä Getan kanssa, jonka hän otti ensi töikseen hengiltä. Samalla Getan nimi poistettiin muistomerkeistä (kuten riemukaaresta). Tätä kutsutaan nimellä damnatio memoriae.

Keisarina Caracalla nosti sotilaiden palkkaa ja vahvisti armeijan asemaa. Hänen isänsä olikin kertomuksen mukaan käskenyt häntä huolehtimaan armeijasta ja unohtamaan muun. Vuonna 212 hän antoi Rooman kansalaisuuden valtakunnan kaikille vapaille miehille verotulojen kasvattamiseksi. Hän vähensi rahojen hopeapitoisuutta armeijan korotettujen palkkojen maksamiseksi. Näistä Caracallan lyömistä kolikoista käytettiin nimitystä antoninianus.

Caracallaa on sanottu julmaksi keisariksi, ja hän olikin hyvin epäsuosittu muiden kuin sotilaiden piirissä. Hän oli matkalla sotaan Parthiaa vastaan, kun joku hänen seuralaisistaan murhasi hänet. Pretoriaanikaartin prefektistä Macrinuksesta tuli keisari.

Caracallasta muistuttavat Roomassa edelleen hänen mukaansa nimetyt termit eli julkiset kylpylät. Hän korjautti myös rapistumaan päässeen Pantheonin.

Caracalla syntyi Lugdunumissa, jossa hänen isänsä toimi Gallia Lugdunensis -provinssin kuvernöörinä. Hänen syntymänimensä oli Bassianus, mutta Severus vaihtoi sen Marcus Aurelius Antoninukseksi kukistettuaan kilpailijansa Pescennius Nigerin. Näin Severus halusi yhdistää oman sukunsa menneisiin hyviin keisareihin. Samalla Severus nimitti Caracallan caesariksi eli apukeisariksi. 14-vuotiaana Caracalla meni naimisiin pretoriaaniprefektin Plautianuksen tyttären Publia Fulvia Plautillan kanssa. Caracalla inhosi vaimoaan, ja avioliitto päättyi kolme vuotta myöhemmin, kun Plautianus tuomittiin kuolemaan.

Severus nimitti Caracallan augustukseksi Parthian sodan jälkeen. Caracallan nuorempi veli Geta nimitettiin samaan aikaan caesariksi. Palattuaan Roomaan Caracalla ja Geta riitelivät usein. Severus epäili, että veljesten riidat johtuivat toimettomuudesta. Hän päätti, että koko perhe matkustaisi Britanniaan johtamaan siellä tapahtuvia sotatoimia. Caracalla johti Britanniassa armeijaa ja Geta sai tehtäviä siviilihallinnon parissa. Geta nostettiin myös kanssahallitsijaksi isänsä ja veljensä rinnalle. Severuksen kunto alkoi heiketä pari vuotta sen jälkeen, kun perhe oli saapunut Britanniaan, ja hän kuoli 4. helmikuuta 211. Caracalla oli tuolloin 22-vuotias.

Caracallan merkittävin hallintouudistus oli Constitutio Antonianan säätäminen vuonna 212. Sen mukaan kaikki vapaasyntyiset koko valtakunnassa saivat kansalaisoikeudet. Tämä paransi muukalaisten eli peregrinusten oikeusasemaa.

Roomassa on Via Appian varrella kylpylä Caracallan termit, josta edelleen on jäljellä vaikuttavat rauniot. Sinne mahtui 1 600 kylpijää yhtä aikaa.^[1]

Caracalla murhattiin vuonna 217 hänen ollessaan lähdössä sotaretkelle parthialaisia vastaan.^[1]

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caracalla Wikimedia Commonsissa