Cabindan konflikti

Cabindan konflikti viittaa aseelliseen toimintaan Angolaan kuuluvassa Cabindassa Angolan armeijan ja paikallisten separatistien välillä. Separatistijärjestöistä merkittävin on FLEC-FAC, toinen järjestö FLEC-Renovada solmi rauhan hallituksen kanssa vuonna 2006. Konflikti on jatkunut aina Angolan itsenäistymisestä lähtien. Molempia osapuolia on syytetty julmuuksista paikallista siviiliväestöä vastaan.

Konfliktin aikana kuolleiden määrää on vaikea arvioida uutisoinnin vähyyden takia.^[1] Erään arvion mukaan koko konfliktin aikana on kuollut noin 30 000 henkilöä. Cabindassa on suuret öljyvarat ja alueella tuotetaan noin 60 % maan koko öljyntuotannosta.^[2]

Poliittisesti Cabinda on ollut yhteyksissä Angolaan vuonna 1885 solmitusta Simulambucon sopimuksesta lähtien, jolla tunnustettiin Cabindan enklaavin asema Portugalin siirtomaana Angolan tapaan. Cabindaa hallittiin kuitenkin erillisenä siirtomaanaan aina vuoteen 1956 saakka, jolloin se asetettiin Angolan kenraalikuvernöörin alaisuuteen. Alue on kuitenkin etnisesti ja kulttuurillisesti lähempänä sen naapureita Kongon tasavaltaa ja Kongon demokraattista tasavaltaa, kuin Angolaa. Separatistien mielestä alueesta olisi pitänyt tulla itsenäinen Portugalin siirtomaavallan loppuessa. Vuonna 1960 Cabindassa alkoi aseellinen vastarinta Portugalia vastaan ja samana vuonna perustettiin myös ensimmäinen itsenäisyysliike. Vuonna 1963 kolme erillistä itsenäisyysliikettä yhdistyi nimellä Frente para a Libertação do Enclave de Cabinda eli FLEC. FLEC ei päässyt osallistumaan Portugalin, MPLA:n, FNLA:n ja UNITA:n välillä vuonna 1974 aloitettuihin keskusteluihin Angolan itsenäisyyssodan päättämiseksi. Vuonna 1975 tammikuussa solmitussa sopimuksessa päätettiin, että Cabinda pysyisi osana Angolaa sen itsenäistyessä marraskuussa samana vuonna. FLEC aloitti tämän jälkeen sissisodan Angolan MPLA-johtoista hallitusta vastaan.^[2]

1980-luvulla FLEC jakautui FLEC-FAC ja FLEC-Renovada järjestöihin, joista molemmat harjoittivat aseellista toimintaa.^[2] Vuosi 1991 oli ensimmäinen, jossa konfliktin seurauksena kuoli yli 25 henkilöä vuodessa.^[1]

Vuonna 1991-1992 Angolaa johtava MPLA kävi keskusteluja UNITA:n kanssa Angolan sisällissodan päättämiseksi. Näitä keskusteluista syntyneet mBicessen ja Lusakan sopimukset eivät sisältäneet ratkaisua Cabindan konfliktiin. Angolan hallitus kävi 1990-luvun aikana kuitenkin useita muita keskusteluja Cabindan separatistien kanssa.^[2] FLEC-Renovadan kanssa saatiin aikaan tulitaukosopimus vuonna 1996, mutta FLEC-FAC jatkoi taistelua. Tulitauko ei sekään johtanut rauhaan vaan myös FLEC-Renovada jatkoi taistelua vuonna 1997. Angola alkoi epäonnistuneiden keskustelujen jälkeen keskittyä sotilasoperaatioihin separatisteja vastaan. MPLA solmi tulitauon UNITA:n kanssa vuonna 2002 ja saattoi näin keskittyä Cabindaan. Samana vuonna Angola aloitti offensiivin, johon osallistui sen puolelta noin 30 000 sotilasta.^[1] Armeija tuhosi FLEC-FAC-järjestön päätukikohdan pakottaen monet sen taistelijoista luopumaan sissisodasta. FLEC-Renovadan päätukikohta koki saman kohtalon.^[2]

Vuonna 2003 osapuolten välillä neuvoteltiin Pariisissa, jossa tapasivat Angolan hallituksen ja FLEC-FAC:n edustajat. Hallitus ehdotti ratkaisua, jossa Cabinda säilyisi kiinteänä osana Angolaa, mutta sen budjettia kasvatettaisiin ja FLEC-FAC:n taistelijat sulautettaisiin asevoimiin. FLEC-FLAC hylkäsi ehdotuksen ja neuvottelut raukesivat. FLEC yritti vuonna 2004 yhdistää jälleen rivinsä, mutta se hajosi taas jo seuraavana vuonna. FLEC-Renovadan johtaja António Bento Bembe solmi rauhansopimuksen Angolan hallituksen kanssa vuonna 2006, mutta konflikti ei tämänkään jälkeen loppunut. Sen sijaan Bemben asema kyseenalaistettiin ja järjestöistä suurempi ja sotilaallisesti merkittävämpi FLEC-FAC ei ollut osallisena sopimuksessa.^[1] Vuonna 2010 Cabindan separatistit ottivat vastuun hyökkäyksestä Togon jalkapallomaajoukkuetta kuljettanutta bussia vastaan, jossa kuoli ainakin kaksi henkilöä.^[3] Vuonna 2011 yksi FLEC-FAC:n komentajista sai surmansa Angolan armeijan kanssa käydyissä taisteluissa Kongon demokraattisen tasavallan puolella Bas-Kongon maakunnassa.^[1]