Brigid Brophy

Brigid Antonia Brophy, Lady Levey (12. kesäkuuta 1929 Lontoo, Englanti – 7. elokuuta 1995 Louth, Lincolnshire, Englanti), oli brittiläinen kirjailija.^[1]

Brophyn isä oli irlantilainen kirjailija John Brophy. Perhe asui Lontoossa mutta vieraili usein Irlannissa, josta Brigid sai paljon vaikutteita. Varhaiskypsän tytön sanotaan lukeneen James Joycen Finnegan’s Waken yhdeksänvuotiaana. Brigid Brophy menestyi opinnoissaan Oxfordin yliopistossa, mutta hänet erotettiin kurinpidollisista syistä. Siellä hän perusti eläinten suojelua ajavan aktivistiryhmän. Oxfordin jälkeen hän teki toimistotöitä samalla kun hän aloitti kirjailijanuraansa.^[1] Hän työskenteli Oxfordissa klassisten kielten opettajana. Hän oli naimisissa taidehistorioitsija Michael Leveyn kanssa.^[2] Hän kuoli 1995 sairastettuaan pitkään MS-tautia.^[1]

Brophy tuli 1960- ja 1970-luvuilla tunnetuksi muun muassa ihmisoikeus- ja eläinoikeusaktivistina ja esiintyi usein tiedotusvälineissä. Hänen tuotantonsa on saanut vaikutteita Sigmund Freudin teorioista, Ronald Firbankin kirjallisesta tyylistä ja George Bernard Shaw’n estetiikasta. Hän esitti teoksissaan ja niiden ulkopuolella poleemisia mielipiteitä muun muassa koulujen uskonnonopetuksesta, sukupuolten tasa-arvosta ja nykyajan ihmissuhteista.^[1][2] Hänen esikoisnovellikokoelmansa The Crown Princess, and Other Stories (1953) sai osin erinomaisia arvosteluja, ja se sai Cheltenhamin kirjallisuusfestivaalien esikoiskirjailijapalkinnon.^[1]

Brophy kirjoitti romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, lastenkirjan, journalistisia esseekokoelmia ja elämäkertoja.^[1] Brophy kirjoitti puolisonsa Michael Leveyn ja kriitikko Charles Osbornen kanssa kiistellyn teoksen Fifty Works of English and American Literature We Could Do Without (1967).^[2]

• The King of a Rainy Country (1956)
• The Finishing Touch (1963)
• In Transit (1969)